Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Aika ajoin minut valtaa tarve opiskella ihmisyydestä ja ymmärtää yhä enemmän meitä kaikkia ohjaavia ajureita. Ennen kuin voin ymmärtää asioita laajemmassa mittakaavassa, on ensin ymmärrettävä itseä. Tartuin mahdollisuuteen, jossa kuuden viikon ajan tutkin teoriaa ja lainalaisuuksia, jotka ohjaavat meitä. Kirjoitin systemaattisesti muistiinpanoja yli 80 sivua tuon kuuden viikon aikana. Yksi koulutuksen kysymys olikin, mitä olen valmis tekemään oman kasvuni eteen.

Systemaattinen reflektio ja itsetutkiskelun matka oli hämmentävä, vaikka olen ”työstänyt ammatikseni” itseäni vuosia. Koulutuksen alussa tuli selväksi, ettei kysymys ole tempuista tai kikoista, joita voi opetella, vaan syvyydestä katsoa omaa elämää ja kasvaa omaan tahtiin. Siinä kaiken ydin, kasvaa yhä paremmaksi vuorovaikutus- ja neuvottelutaidoissa – on aloitettava itsestä.

Alkumetreillä kysyin kouluttajalta, mikä ero on vaikuttamisella ja manipuloinnilla. Vastaus oli selkeä ja yksinkertainen: Ihmisellä, joka haluaa vaikuttaa, on aina mukana empatia, kun hän haluaa luoda yhteyttä toiseen. Manipuloija ei piittaa pätkääkään toisesta, vaikka se hetkittäin näyttäisi siltä. Mikä helpotus ja selkeä rajaus!

Primitiiviset reaktiot ovat ihmiskuntamme selviytymisen tae ja ne hallitsevat meitä juuri niin kauan, kunnes tulemme tietoiseksi niistä sekä niiden syvistä alkulähteistä. Vaikka olen tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen kuin viilipytty, niin tunnistan, mikä saa minut ärsyyntymään. Tunnistan tilanteet, jotka osuvat arvoihini, kuten reiluus tai kuulluksi tuleminen. Tässä tunnistan oman kasvun paikkani. Tiedän, etten voi muuttaa muita ja siksi minun on parasta kasvattaa itseäni omaehtoisesti ja pakottamatta.

Mestarit harjoittelevat ja oppivat

Ensimmäinen oivallus syntyi, kun ymmärsin, etteivät minun arvoni ole yhtä muiden kanssa. Yksinkertaistettuna, minun arvoni kertovat minusta, ei muista. Miksi edes odottaisin, että joku muu toimisi minun arvojeni mukaan? Sulaa hulluutta! En voi myöskään tietää toisen ihmisen arvoja ja niiden tarkoitusperää, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Eikä ole edes minun asiani tietää. Tärkeintä on, miten annan sen vaikuttaa itseeni ja miten paljon annan esimerkiksi epäreiluuden tunteen viedä minulta energiaa. Toinen näkökulma on, miten itse luon yhteyttä toiseen – se on minun vastuullani.

Oleellista on, että olen tietoinen omista triggeristäni sekä primitiivisistä ajureistani, joita en pysty kytkemään pois päältä, vaan oppia elämään niiden kanssa yhä taitavammin. Se, mitä haluan saada aikaan elämässä ja ihmisissä, on suurin motivaattorini. Haluan jättää jälkeeni uskoa, luottamusta, toivoa ja sisua, jotka vievät eteenpäin ja tuottavat hyvää.

Mestarit harjoittelevat ja aloittavat aina itsestä, siksi haluan saada ensin omat tunteeni haltuun ja keskittää energiani tunteen tunnistamiseen, sen neutraloimiseen ja eteenpäin vievän energian hallitsemiseen. Mestarit harjoittelevat ja oppivat, siinä on punainen lanka itselleni.

Toinen oivallus syntyi siitä, kun sisäistin, että empaattinen ihminen kykenee olemaan nopea, luja ja sanomaan ei, siinä missä kuka muu tahansa. Kuulostaa melkein liian yksinkertaiselta, mutta syvemmin ajateltuna empaattisen ihmisen usein ajatellaan suostuvan lähes mihin tahansa. Kun siihen vielä lisätään omien tunteiden hallinta tiukassa paikassa ja uskomus loputtomasta joustamisesta, ollaan pahemman kerran pielessä.

Tunnistan itsestäni empaattisena ihmisenä joustavuuden, joka haastaa minua ilmaisemaan rajani selkeästi siten, että tulisin täysin kuulluksi, vaikka tarkoitukseni on itselleni selkeä. Kysymys on omasta vastuustani tulla ymmärretyksi. Aidossa kohtaamisessa molemmat osapuolet rakentavat yhteyttä ja tulevat näkyväksi omina itsenään. Jokaisella on oma näkemys ja totuutensa. Parhaimmillaan syvästä yhteydestä syntyy jotain uutta, josta ei ole ennakkoaavistustakaan. Aidon kohtaamisen sisälle piirtyvät rajat ja tila – molemmille.

Kevät on luonnossa kasvun aikaa. Ja mikä parasta, kasvu synnyttää uutta versoa, josta ei vielä ole täysin tietoinen. Pääasia, että syntyy jotain uuttaa, jolle voi antaa tilaa – ja mikä kasvaa kevään edistyessä.

”Jos haluat tietää, missä sydämesi on, katso, mihin mielesi suuntaa ajatustesi valeltaessa.”
Tuntematon

1. Elämä on kasvua ja aivomme rakastavat oppimista. Ruoki oppimistasi keskusteluilla, webinaareilla, kirjojoilla, podcasteilla ja ihmisillä, jotka uskovat hyvään. Millä tahansa, mikä saa sinut kurottamaan seuraavaan tavoitteeseen elämässäsi.
2. Kasvaa voi yksin ja yhdessä. Tietoista empatiaa voi harjoitella, mutta ilman aitoutta se jää tyhjäksi ja saa aikaan hämmennystä. Voimme olla aidosti kiinnostuneita toisen ihmisen ajatuksista ja näkemyksistä. Yksikin kysymys oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi saada auki padon, joka on odottanut, että joku näkee ja kuulee.
3. Luottamus on ansaittava kuulijana ja ymmärrettävä, mikä etuoikeus on olla juuri siinä hetkessä läsnä toiselle ja itselle. On etuoikeus olla osa omaa ja toisen kasvutarinaa, rohkaista ja sanoittaa jotain sellaista, mitä ihminen itse ei vielä näe.
4. On etuoikeus oppia, päästää oikealla hetkellä irti ja antaa kasvun tapahtua sisältäpäin.

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka uskoo ihmisen mahdollisuuksiin ja potentiaaliin ylittää itsensä, kun siihen annetaan mahdollisuus. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli 15 vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Elämäntehtävänä valo, Uusi alku, Lapsenomainen ilo antaa virtaa, Hyvän voima meissä, Vilpitön ilo ja vihreä paita, Elämän puolella, Sydämen tähtikartta, Ihmisyyden ytimessä, Myötätunto ja rakkaus ovat tehokkaimpia parantajia ja Anna elämälle mahdollisuus.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.