Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Meitä ohjaavat menneet kokemukset ja tapahtumat. Emme kuitenkaan voi muuttaa mennyttä, vaikka järjellä ymmärrämme sen – tunne ohjaa tätä hetkeä ja odotuksia tulevaan. Odotammeko menneen toistuvan vai uskallammeko luottaa, että vanhat kivut ja kokemukset eivät toistu?

Oivalsin asian syvyyden, kun ymmärsin puolustusmekanismien nousevan uuden elämäntilanteen edessä esiin. Tilanteessa oli paljon hyvää ja silti tunsin oloni epämukavaksi. Pysähdyin ja kuuntelin sisimpäni sanomaa itselleni.

Ymmärsin, miten alitajuntani alkoi suojella minua, vaikka tilanteella ei ollut mitään tekemistä menneisyyteni kanssa. Mikä sitten neuvoksi? Annoin tunteelle tilaa näyttäytyä juuri niin pelottavalta kuin se sillä hetkellä tuntui – en yrittänytkään hallita, pienentää tai kieltää sitä. Hengitin ”vanhaa ilmaa”, vaikka tiesin, ettei sen ”happiarvo” ole riittävä tai en pysty juuri sillä hetkellä näkemään uutta mahdollisuutta.

Oivalsin jälleen, miten pelko yritti rajoittaa ja suojella sisintäni haavoittuvuudelta. Kunnioitin ja kiitin sen viestiä. Kysyin itseltäni: Mitä minulla on menettävää? Vastaus nousi kirkkaana mieleeni: Menetän korkeitaan mahdollisuuden yrittää. En arvottanut asiaa niin pitkälle, että olisin punninnut onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.

Kysymys ja vastaus on sinussa

Toinen oivallus syntyi edellisen ajatusketjun jälkeen hyvin nopeasti. Se, miten mieli yrittää harpata jättiaskelin eteenpäin ajassa. Jälleen kerran kysyin itseltäni: Miksi? Vastaus oli kirkas ja selkeä: Koska minulla ei ollut käsikirjoitusta, miten edetä tällaisessa tilanteessa.

Aloin miettiä, tarvitsenko kaikkeen elämässä käsikirjoituksen, oliko kysymys hallinnan tunteesta tai sen puutteesta. Mikä neuvoksi? Entä, jos en yrittäisikään tehdä käsikirjoitusta. Entä, jos vain eläisin ja katsoisin päivän kerrallaan. Mikä helpotus! Tuore happi alkoi virrata ja näkymä aivan uudelle tulevaisuudelle alkoi hahmottua. Entä, jos vain eläisin ilman sen suurempaa yrittämistä ja ponnistelua. Tarkoittaisiko se, etten kantaisi vastuuta itsestäni ja valinnoista? Mieli on ovela veijari. Se koitti saada minut takaisin tutulle raiteelle, jotta se pääsisi takaisin turvaan – mikä tarkoittaa hallintaa ja kontrollia.

Kysyin itseltäni uudelleen: Entä, jos heittäytyisin virtaan ja antaisin mennä? Olipa aidosti outo ajatus! Sain yhtä aikaa kiinni tilanteen keveydestä ja tuntemattoman epävarmuudesta. Olin jälleen yhden elämän paradoksin äärellä. En tehnyt päätöstä puolesta tai vastaan – annoin molemmille puolille tilaa sen verran kuin tunsin niiden tarvitsevan huomiota.

Ymmärsin, että olin antanut mahdollisuuden elämälle, jossa mennyt tanssii omaa valssiaan ja tulevaisuus tuo ennen näkemättömiä askelia. Molemmat astuvat toistensa varpaille pyytämättä anteeksi olemassaoloaan – ja minä siinä kaiken keskellä, pilke silmäkulmassa tuntien olevani elossa. Näin on hyvä – ilman kontrollia ja käsikirjoitusta. Annan elämän tapahtua, annan elämälle mahdollisuuden, annan itselleni mahdollisuuden. Tuli, mitä tuli!

Meillä jokaisella on vastuu omasta itsestämme ja valinnoistamme elämässämme. Kysymys on siitä, annammeko itsellemme mahdollisuuden uusille maisemille.

Kun pohdit ajatuksiasi rohkeasti eri näkökulmista, voi syntyä jotain uutta ja tuntematonta.

1. Mitä tapahtuu, jos päästät irti kontrollista? Huomaatko, että horisonttiisi alkaa piirtyä monia vaihtoehtoja? Anna ajatuksellesi tilaa. Anna itsellesi mahdollisuus uuteen näkymään.
2. Tunnistatko, mitkä ovat omat sisäiset paradoksisi, jotka käyvät omaa vuoropuheluaan. Kysy itseltäsi, kumpi niistä vie sinua eteenpäin kohti uusia maisemia.
3. Mille haluat antaa mahdollisuuden elämässäsi? Rohkeutta, elämä on nyt! Huomisesta emme kukaan voi tietää. Voimme vain luottaa – tuli, mitä tuli!

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka auttaa ihmisiä johtamaan itseään kohti todellista intohimoa, unelmia, tavoitteita ja ottamaan käyttöön täyden potentiaalin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli kymmenen vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Paalupaikalla kerran vuodessa, Treffeillä itseni kanssa, Ei se määränpää, vaan matka ja Anna hyvälle mahdollisuus.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.