Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Osallistuin työhöni liittyvään valmennuspäivään Heurekan tiloissa muutama viikko sitten. Päivän anti oli syvällinen, ja valmennus antoi paljon ajateltavaa ihmisten johtamisesta sekä kohtaamisen syvyyden tärkeydestä. Se, miten näemme itsemme ja toisemme, heijastuu moniin ympärillämme arjen jokainen päivä.

Vaikka päivän anti oli upea ja inspiroiva, sain kokea merkittävän oivalluksen ja ahaa-elämyksen varsinaisen valmennuspäivän jälkeen. Menimme nimittäin kollegani kanssa tutustumaan Heurekan lasten leikkien maailmaan. Tarkoituksemme oli vain vilkaista, mitä lapsille oli tarjoilla ja seurata lasten iloa ja onnistumista. Siteerasin samalla kollegalleni erästä johtamisen suurta ajattelijaa seuraavasti: ”Olen kuullut sanottavan, miten harmi, että uteliaan innostuneet ihmiset ovat alle 7-vuotiaita”. Tämän ajatuksen siivittämänä tempauduimme itse mukaan kokeilemaan temppurataa, varjokuvia, omenapuun tarkkuusheittoa tai miten sovittaa itsensä ruudulla olevaan kuvioon. Muistan, miten nauru lähti pulppuamaan jostain syvältä, kun yksinkertainen temppu ei onnistunut. Nauroimme itsellemme ja toisillemme hyväntahtoisesti ja täydestä sydämestä, ja koimme yhdessä vilpittömän lapsenomaista iloa.

Kotimatkalla keskustelimme siitä, miten aikuiselämä on kadottanut kyvyn nauraa lapsen lailla – enkä ihmettele sitä lainkaan. Samalla lupasimme toisillemme, että lähdemme uudelleen temppuradalle, jos kumpi tahansa sellaista kaipaa. Minun ja kollegani välinen yhteys syveni yhteisen heittäytymisen, naurun ja ilon kautta, koska olimme turvassa toistemme seurassa juuri sellaisina, ilman aikuiselämän kontrollia. Pieni hetki elämässä ja tärkeä muistutus siitä, miten tärkeää on välillä päästää irti. Saimme molemmat virtaa ja voimaa yhteisestä hetkestä.

Lupaus itselle

Tapahtuman jälkeen olen luvannut itselleni pysähtyä kuuntelemaan, mistä aito lapsenomainen ilo syntyy ja toteuttaa sitä arjessa, vaikka elämässä olisi mitä tahansa vaatimuksia tai vastuksia. Lupaan vaalia niitä ystävyys- ja ihmissuhteita, joiden kanssa voimme heittäytyä yhdessä keveyden tilaan, vaikka pieneksi hetkeksi. Syvyys minussa on luontaista, mutta saadessani kiinni vatsanpohjasta tulevasta naurusta jotain liikkui sisälläni muistuttamassa, kuinka arvokasta keveys on.

Toivon, että voin jakaa ympärilleni keveyttä ja syvyyttä sopivassa suhteessa. Toivon, että voin jakaa ympärilleni valoa. Toivon, että voin jakaa ympärilleni toivoa selvitä vastuksista huolimatta, jotka itse kukin kohtaa. Toivon, että voin jakaa ympärilleni hyväksyvää ja rohkaisevaa katsetta.

Jos voit jakaa hitusen toivoa ja rohkeutta ympärillesi, tee se, sillä jokainen tarvitsee kannustusta ja uskoa tulevaan.

Pysähdy hetkeksi ja pohdi, mitä vastaisit kolmeen seuraavaan kysymykseen:

1. Mitä sellaista olet viime aikoina tehnyt, joka on muistamisen arvoista?
2. Mitä lupaat itsellesi?
3. Mitä voit antaa muille?

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka uskoo ihmisen mahdollisuuksiin ja potentiaaliin ylittää itsensä, kun siihen annetaan mahdollisuus. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana runsaan 13 vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Hyvän voima meissä, Vilpitön ilo ja vihreä paita, Elämän puolella, Sydämen tähtikartta, Ihmisyyden ytimessä, Myötätunto ja rakkaus ovat tehokkaimpia parantajia ja Anna elämälle mahdollisuus.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.