Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ympärillämme sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa, niin hyvää kuin pahaa.

Mitä sellaista näit, joka sai pääsi kääntymään poispäin? Sellaista, mitä et olisi halunnut nähdä. Jotakin sellaista, joka oli liian vaikeaa siinä hetkessä kohdata. Koska onhan tässä omakin elämä elettävänä, työ ja kotityöt hoidettavina. Kiirettä töissä, kiire seuraavaan tapaamiseen, kiire jonnekin jossa ei tarvitse enää miettiä sitä, mitä kuitenkin ehdit nähdä.

Katseen kääntäminen tarkoittaa yksin jättämistä, pienempää tai suurempaa hylkäämistä ja jollekulle joka tapauksessa, toivottomuutta ja lohduttomuutta. Työpaikalla se voi tarkoittaa ulkopuolisuuden varjostamaa raskasta kokemusta. Se voi tarkoittaa myös syvää yksinäisyyttä, kaipausta. Tai arvostuksen hakemista sieltä, mistä ei ehkä kannattaisi.

Kahdenlaista empatiaa

Koemme asiakastyössämme emotionaalista empatiaa. Se tarkoittaa toisen tunteiden kokemista ja jossakin määrin myös niiden kantamista. Emotionaalinen empatia voi pitkään jatkuessaan uuvuttaa, koska ns. emotionaalinen kypärä täyttyy.

Empatia ei kuitenkaan ole vain yhtä ja samaa asiaa. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että eläydytään toisen tunteisiin. Empatia on myös sitä, että huolehditaan toisista. Empaattisessa huolenpidossa halutaan parantaa toisten hyvinvointia. Se ei ole luonteeltaan yhtä kuormittavaa kuin emotionaalinen empatia, koska se on enemmänkin toiminnallista. Se sisältää halun auttaa.

Katsoessa syntyy kohtaaminen

Kun katse kohdentuu, syntyy kohtaaminen. Kun joku huomaa, syntyy kokemus huomaamisesta. Kun joku kiinnostuu, voi syntyä arka arvokkuus. Kun joku koskettaa, syntyy kelpaavuus. Kun kelpaa jollekulle, joka on myös riittävästi kiinnostunut, syntyy pieni toiveikkuus. Toiveikkuudesta kasvaa hiljalleen luottamus. Luottamuksessa ja luottamuksesta syntyy jo ihan uudenlainen elämä.

Sitä, mikä satuttaa tai ainakin kovasti koskettaa, kannattaa katsoa.

Rohkeus tunnistaa ja kohdata tunteita on tunnerohkeutta. Itse ammennan sitä muun muassa hyvästä työyhteisöstäni, toimivista ihmissuhteista – kaikista niistä yhteyksistä, joita on luotu jo silloin, kun niitä ei ole tarvittu mihinkään erityisesti –  ja myös itsestäni. Käytin joskus paljon aikaa itseeni tutustumiseen ja kohtaamiseen tunteideni kanssa. Ja se tutustuminen kannatti, kannattaa edelleen – eihän se kai koskaan päätykään.

Kun kohtaan asiakkaani, koetan luoda keskeytymättömän välittämisen hetken. Katseen, joka kohdentuu. Ajatuksen, joka tarkentuu. Sanat, jotka sivelevät ja joskus myös mieltä hivelevät. Haluan välittää rohkaisua, joka ravitsee, ja kokonaisena kohtelua, joka henkilöä kannattelee.

Aina joku pääsee hiukan lähemmäs tavoitettaan. Toinen kenties vain hiukan ilahtuu hetkellisesti häntä nostattavasta hetkestä. Ja kolmas, hän pääseekin jo sinne – taivaanrannan taa.

Vain siksi, etten kääntänyt katsettani.

Puhuttelevaa luettavaa:
Camilla Tuominen: Tunteet ei kuulu työpaikalle
Pekka Tölli: Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa.

Katja Kokko on ura- ja työhyvinvointivalmentaja, työkykykoordinaattori, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry) ja NLP Practioner. Peruskoulutukseltaan Kokko on KTM. Kokko työskentelee tällä hetkellä valmennuspalveluiden tiimivastaavana Tampereen Sarka Oy:ssä ja opiskelee NLP:tä. Kokko on työskennellyt aiemmin IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina ja yrittäjänä. Kokon osaamis- ja kiinnostusalueita ovat työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, uravalmennus, kirjoittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Lisätietoja Kokosta löydät osoitteista:
https://www.linkedin.com/in/katja-kokko-5698425/ 
katja.kokko@hrwell.fi

Lue myös Kokon aiemmin julkaistut kolumnit Kohtaa kauniimmin, kommunikoi paremmin,  Pieninä palasina maailmalla,  Herkän ääni kantaa kauas, Loputtomasti lämpöä, Mitä jäljelle jää, Kanna itsesi, Tilaa levollisuudelle ja Älä hylkää herkkyyttäsi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.