Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Sain lahjaksi kirjan, joka ei ole mikä tahansa kirja. Se on Edith Egerin kirjoittama Auschwitzin tanssija. Eger on psykologi, joka yhä edelleen 95-vuotiaana kertoo ihmisille, miten voi löytää tiensä vapauteen.

Ensin ajattelin, etten pysty tarttumaan kirjaan kaikkien uutisten keskellä, mutta kirjan takakannen esittely sisälsi lohtua ja toivoa. Tiesin, että minun oli luettava teos – oli mentävä kohti, ei poispäin. Siitä alkoi sielua ravisteleva matka – kaikessa ihmisyyden syvällisyydessä, raadollisuudessa ja toivossa.

Jaan tähän muutamia ajatuksia, jotka saivat sisimpäni uuteen asentoon. Olen aiemminkin pohtinut kivun merkitystä ja kulkenut omaa tietäni, vaikka epävarmuus ja pelko ovat olleet matkakumppaneitani. Eger kirjoittaa teoksessaan, miten kieltäminen ja salaisuuden sisällä pitäminen muuttuu muuriksi ympärillemme, ja emme katoa ainoastaan itseltämme vaan myös läheisiltämme. Menetysten ja pettymysten sureminen ja sen salliminen on keino murtaa muuri ja tie vapauteen.

Eger ei arvota, kenen menetys tai pettymys on suuri tai pieni – se on jokaisen henkilökohtainen kokemus, joka on ihmiselle itselleen totta. Tie vapauteen käy tilan antamisen ja kohtaamisen kautta. Tarvitsemme ihmisyyttä, hyväksyvää katsetta ja kohtaamista. Kaipaamme kipeästi elämää, joka tuntuu elämältä. Kaikki – siis aivan kaikki – haluavat olla kiinnostavia, hyväksyttyjä ja rakastettuja. Miten voisimme muistaa, että kaikilla on oma tarinansa, menetyksensä ja kipunsa? Kaikilla on Ihmisyytensä – kaikissa sävyissä.

Tee tietoinen valinta

Meillä on kaikesta menneestä huolimatta mahdollisuus valita vapaus sen sijaan, että jäisimme kiinni menneeseen, Eger sanoo kirjassaan. Uhrius on vapauden vastakohta – ja kumpikin on valinta. Katson tuota kahden asian ääripäätä inhimillisen tarpeen kautta, tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Silloin, kun vaaka kallistuu uhriuden puolelle, sillä on minulle viesti siitä, etten ole vielä oivaltanut omia kykyjäni ja voimaani mennä kohti. Sisäinen maailma ei ole näyttäytynyt kaikessa vahvuudessaan. Tämä puhuttelee minua aivan erityisesti ja tämän äärelle pysähdyn.

Meidän tulee ottaa itsemme ja tarpeemme tosissaan, jotta emme eksyisi itseltämme. Helpommin sanottu kuin tehty. ”Mitä minä haluan?” on yksi oleellisimmista kysymyksistä, joihin vastauksen tiedämme vain itse. Onko se arvostusta, myötätuntoa, hyväksyvää katsetta vai näkyväksi tulemista? Asettumalla omien tarpeiden äärelle asetumme elämän puolelle. Miten parhaiten kunnioittaisin elämää, joka minulle on annettu? Siinä kysymys, jonka äärelle on palattava säännöllisesti. Tämän lupaan itselleni. Katson elämää vuosittain marraskuun 25. päivä silmästä silmään. Elänkö? Olenko elämäni puolella?

Olen monesti ajatellut elämäni ja elämäntehtäväni liittyvän siihen, miten saan ihmiset loistamaan ja vahvistumaan omassa voimassaan. Näkemään sen, mitä he eivät vielä itse näe. Tähän liittyy kuitenkin dilemma siitä, etten minä ole se, jota ilman ei voi olla tai nähdä itseään arvokkaana ja tärkeänä. On osattava päästää irti kaikesta. Olen yksi miljardeista ihmisistä. On pysähdyttävä ja kuunneltava oman sisimmän ääntä antamisen ja saamisen tasapainosta. On katsottava rehellisesti uhriuden ja vapauden välillä. On opittava katsomaan itseään rakkaudellisesti, jotta voi katsoa muita samalla katseella. On tehtävä valinta elämän puolesta. On valittava vapaus, jotta voi tuntea elävänsä.

Rohkeutta mennä kohti. Rohkeutta kohdata elämä. Sitä toivon sinulle!

1. Tutustu kirjoihin ja ihmisiin, jotka tuovat toivoa. Etsi rohkaisevia elämänkokemuksia ja ammenna niistä itsellesi aineksia omaan elämään.
2. Koe elämyksiä – musiikki saa sydämen ja sielun täyttymään. On paljon taitavia musiikin opiskelijoita, joiden konsertit ovat joko maksuttomia tai maksavat vain vähän – ja vastineeksi saat suuren elämyksen. Näe esiintyjien palo ja riemu.
3. Anna itsellesi lupa olla vapaa. Hyväksy ja kohtaa tunteesi – anna niille tilaa. Päästä itsesi vapaaksi – itsesi tähden. Elämän tähden. Sinussa on kaikki se, mikä vie kohti vapautta. Huomisessa on aina uuden toivon kipinä!
4. Elä elämääsi! Älä anna elämäsi kadota. Anna arvo itsellesi!

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka uskoo ihmisen mahdollisuuksiin ja potentiaaliin ylittää itsensä, kun siihen annetaan mahdollisuus. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana runsaan 13 vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Sydämen tähtikartta, Ihmisyyden ytimessä, Myötätunto ja rakkaus ovat tehokkaimpia parantajia, Anna elämälle mahdollisuus, Paalupaikalla kerran vuodessa ja Treffeillä itseni kanssa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.