Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Osallistuin äskettäin workshopiin, jonka aiheena oli ”Ota tila haltuun”. Ilmoittautumiseni jälkeen odotus kasvoi päivä päivältä ja tunteet seilasivat jännityksen ja innostuksen välillä. Mitä minun tulee tehdä workshopissa? Osaanko? Opinko? Tiesin, että ryhmäkoko oli rajattu 14 henkilöön ja se antoi aavistuksen, että päivästä tulee intensiivinen – karkuun ei pääse takariviin. Ja näin tapahtuikin – olimme kaikki eturivissä, koska näin tuolikaaren tullessani ensimmäisenä kokoustilaan.

Saapuessani kokoustilaan, olin toinen henkilö kouluttajan lisäksi huoneessa. Ajattelin, että asetun sisäisesti tulevaan päivään ja valmistaudun henkisesti olemaan läsnä. Kouluttajana päivässä oli Viv Englannista. Hänen lämmin, avoin ja aito tervetulotoivotuksensa sulatti ensimmäisen kauhun ajatuksen. Tunsin olevani aidosti tervetullut. Tunnetta on vaikea kuvailla tarkkaan. Täysin tuntematon ihminen sai minut ensi hetkestä tuntemaan, että olen oikeassa paikassa, turvassa ja että olen ainutlaatuinen. Tarkennan vielä, että hän teki sen ilman suurta draamaa, vaan hymyillen lämpimästi ja puristamalla kättäni. Ei siis mitään ihmeellistä. Ja silti tunsin, että olin ”omieni” joukossa.

En minä vaan sinä

Yritin myöhemmin ymmärtää, mitä tapahtui jo alkumetreillä ja miten jokainen meistä sai yhtä lämpimän vastaanoton. Kysymys ei ollut hänestä vaan meistä. Hän oli täysin keskittynyt minuun, ei itseensä. Siitä ensimmäinen tunne ja kokemus syntyi.

Kun peilaan ajatusta elämän isompaan kuvaan, sama kysymys nousee monessa kohdin elämässä vastaan. En minä vaan sinä. Tämä ajatus piirtyi mieleeni yhä vahvemmin päivän edetessä. Saimme henkilökohtaista palautetta ja samalla meitä haastettiin venymään yli omien tuttujen rajojen. Tunnistin oloni epämukavaksi ja huomasin ajattelevani, että: ”Anna minulle vielä aikaa, ei kai nyt ole minun vuoroni.” Halusin siis pitkittää ja siirtää omaa vuoroani, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

Inhimillistä ja ymmärrän itseäni hitusen paremmin. Siitä tässä on kysymys – oppisin yhä enemmän ymmärtämään itseäni, jotta voin olla yhä enemmän muille. En minä vaan sinä. Tämä on paradoksi. On ymmärrettävä omat sisäiset mekanismit, jotta voi olla muille totta.

Seuraan sinua vaikka kuuhun

Toinen asia, minkä Viv sai aikaan, oli jokaisen epämukavuusalueen venyttäminen. Olimme kaikki valmiita seuraamaan hänen ohjauksessaan. Tiedän kyllä, että olimme tulleet oppimaan, mutta se syvyys, jolla heittäydyimme mukaan, oli ainutlaatuista. Eräänkin harjoituksen kohdalla, jonka sain toistaa sen useaan kertaan, hiukan eri tavalla ja hiukan enemmän kuin aiemmin, mietin, mikä sai minut ylittämään itseni, enkä silti tuntenut, että olisin hallinnut tilanteen.

On ihmisiä, joita haluaa seurata vaikka kuuhun. Mistä tuollainen tunne tulee? Siitä, että joku saa sinut tuntemaan itsesi ainutlaatuiseksi ilman fanfaareja ja ilmapalloja, olemalla inhimillinen ja sinut itsensä sekä omien virheittensä kanssa. Yksi sivulause paljastaa inhimillisyyden ja kertoo oman haavoittuvuuden.

Jos voin jollakin tavalla pieninä pisaroina jakaa vastaavaa kokemusta ympärilleni, teen sen. Toivon, että meillä jokaisella on sama mahdollisuus, kun vain pysähdymme ja olemme läsnä ensin itselle ja sitten muille. Kuulostaa helpolta, mutta pitää sisällään koko elämän. Olen yhä oppimisen matkalla – kiitos siitä!

1. Jotta voit olla toiselle totta, on sitä oltava ensin itselleen. Vanha viisaus on, että ensin huolehdittava omasta energiasta ja sitten vasta voi ammentaa muille. Ole lempeä itsellesi.
2. Meissä kaikissa on sisäänrakennettuna samat lainalaisuudet, olemme evoluutiossa pakoeläimiä. Tunnistamalla omat pakoreaktiot opit itsestäsi paljon. Ole inhimillinen itsellesi.
3. Kun saat, niin ota vastaan. Anna takaisin pyyteettömästi ja täydestä sydämestä. Ole kiitollinen.
4. Anna itsellesi mahdollisuus oppia. Meillä jokaisella on oma oppiläksymme. Ole lempeä myös toiselle, sillä et voi koskaan tietää, mitä oppia hän käy läpi.
5. Vähemmän on enemmän. Täydellisyys on harha. Muista että, sinä riität!

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka uskoo ihmisen mahdollisuuksiin ja potentiaaliin ylittää itsensä, kun siihen annetaan mahdollisuus. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana runsaan 13 vuoden ajan.

Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta https://sillanrakentajafi.wordpress.com/. Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Myötätunto ja rakkaus ovat tehokkaimpia parantajia, Anna elämälle mahdollisuus, Paalupaikalla kerran vuodessa, Treffeillä itseni kanssa ja Ei se määränpää, vaan matka.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.