Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Näkyväksi tuleminen on meille jokaiselle tärkeää. Näkyväksi tuleminen ja jollakin tasolla tunnustuksen saaminen omana itsenämme ja sitä kautta hyväksytyksi tulemisen kokemus lienee inhimillisen elämän perustarve.

Miksi itsemme paljastaminen tuntuu pelottavalta? Piiloudumme helposti niiden odotusten taakse, joita ympäristö meiltä edellyttää – tai luulemme, että edellyttää – sekä tietynlaisten roolisuoritusten taakse. Itseilmaisumme jää vajaaksi. Lokeroimme tai annamme muiden lokeroida itsemme ja pyrimme käyttäytymään sen mukaisesti, jotta tulisimme hyväksytyksi.

On rohkeaa uskaltaa olla valtavirrasta poikkeava, ajatella eri tavalla ja ilmaista itseään kokonaisena, kaikkine puolineen. Arvostuksen psykologia liittyy siihen, että minä näen sinut ja sinä näet minut, kokonaisena. Olen miettinyt paljon sitä, että kohtaammeko toisemme vain niiltä osin kuin tunnistamme toisessa itsemme, vai olisiko mahdollista kohdata arvostavasti myös silloin, kun meistä tuntuu, että emme osaa tai emme ymmärrä toista.

Itse olen tietoisesti pyrkinyt laajentamaan ihmiskuvaani sekä ymmärtämään erilaisten ihmisten taustoja ja erilaisia maailmoja. Ja jos en ymmärrä, yritän siitä huolimatta. Osa vapaaehtoistöihin liittyvää motiiviani on nimenomaan laajentaa maailmankuvaani. Haluaisin olla ihminen, joka pystyy seisomaan toisen rinnalla, vaikken ehkä ymmärräkään täysin mistä on kyse ja vaikka minun ei tarvitse ratkaista mitään toisen puolesta.

Monesti jätämme tilanteet, poistumme niistä tai sivuutamme ne, kun emme löydä niihin ratkaisua. On tärkeää pysyä toisen rinnalla tukemassa, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta emmekä voi tehdä sille mitään. Ilmaisemme näkevämme ja antavamme tunnustusta toiselle ja hänen tilanteelleen sillä, ettemme jätä toista yksin.

Tarvitsemme palautetta toisilta ihmisiltä

Itselleni yksi osa nähdyksi tulemisen kriteeriä ei ole vain oman ilmaisun laajuus, vaan myös sen tunnustaminen tai sen kuuleminen, miten oma ilmaisuni on vaikuttanut ympäristöön. Olen kipuillutkin asian kanssa, kun kirjoitan paljon moniin eri kanaviin, kuten sosiaaliseen mediaan. Kirjoitin esimerkiksi osan elämäntarinaani viime tammikuussa ilmestyneeseen kirjaan, jossa kahdeksan eri yksinhuoltajaa kertoo, miten he ovat elämässään pärjänneet ja millaisin erilaisin keinoin he ovat löytäneet voimavaroja tai kääntäneet tilanteen edukseen.

Mitä tärkeämmästä asiasta mielestäni kirjoitan, sitä vähemmän yleensä saan siitä palautetta. Tämän voi helposti tulkita kelpaamattomuutena tai oletuksena, että olen yksin ajatuksineni tai että ketään ei kiinnosta. Olen kuitenkin huomannut, että ajan kanssa käymissäni kahdenkeskisissä keskusteluissa palaute on monesti hyvin erilaista.

Kaipaan syviä keskusteluja olemassaoloni tueksi, jotta voin kokea olevani merkityksellisesti olemassa, itselleni ja toiselle. Kirjoitan usein omakohtaisista kokemuksista, koska toivon, että pienikin ajatus voi auttaa jotakuta toista kulkijaa tässä maailmassa. Kuitenkaan ilman palautetta ja vastavuoroisuutta se ei toimi loputtomiin. Kaipaan syväluotaavia keskusteluita, jotka sytyttävät minut.

Ajattelen, että yksinäisyys on aikamme vitsaus siksi, että meiltä on katoamassa tai kadonnut kyvykkyys kohdata ja hyväksyä toisemme, samanlaisina ja erilaisina. Ainainen kiire ei ainakaan helpota tätä tilannetta. Erilaisuuden ja ylipäätään ihmisyyden ja inhimillisyyden ymmärtäminen ja kokeminen vaativat aikaa, ja on helpompi nopeasti hyväksyä ja huomioida vain samanlaiset maailmankuvat ja samankaltaisilta vaikuttavat ihmiset.

Miten sinä voisit tänään kohdata toisen, ja ilmaista hänelle, että hän on sinulle näkyvä, ja tulla itse näkyväksi tälle toiselle ihmiselle – silläkin uhalla, että hän olisi erilainen kuin sinä.

Jos kolumnini teema kiinnostaa, katso englanninkielinen haastatteluni uudehkossa podcast-sarjassa, jossa pohdimme yhdessä Happines Academyn Irina Shehovsovin kanssa elämänratkaisuja, intohimojen seuraamista ja autenttisuuden tarvetta omassa elämässä. Linkki haastatteluun: https://www.youtube.com/watch?v=pvUyRutG6KQ&t=1340s

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, ekoterapeutti, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa.

Lisätietoja Järvelästä löydät hänen nettisivuiltaan osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Matka kohti luovempaa itseä, Luonnon rytmi kutsuu pysähtymään, Tasapainoa tavoittelemassa, Kun pakka hajoaa, Valitse tarkkaan mitä haluat tavoitella, Uskallatko katsoa rohkeasti peiliin?, Tässä ja nyt, Iloa elämään, Mikä avuksi ahdistukseen? ja Valinnat onnellisen elämän peruspilarina.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.