HYVINVOINTI

Mainos
TEKSTI JA KUVA ERJA JÄRVELÄ | 7.1.2024 | KOLLEGA.FI
Matka kohti luovempaa itseä

Uusi vuosi on taas täällä. Millä tavoin sinä aloitit tämän uuden ainutkertaisen vuoden? Teitkö lupauksia paremmasta, kauniimmasta ja terveemmästä sinusta? Asetitko tiukkoja tavoitteita itsellesi?

Monilla meistä on opittuja uskomuksia esimerkiksi siitä, että hyvä on ansaittava. Että vain asettamalla tavoitteita ja pyrkimällä niihin määrätietoisesti voi saavuttaa jotakin. Että hyvä ihminen toimii niin kuin ympäristö odottaa ja toivoo. Lista on loputon.

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, joka rakastaa asioiden syvällistä pohtimista.

Itsessäni asustaa aikamoinen suorittaja. Luulin, että onnistuin päästämään siitä irti, kun lopetin aikoinaan palkkatyöni kansainvälisessä yrityksessä. Uskoin siihen pitkään, kunnes en enää uskonutkaan. Olen huomannut, että suorittaa voi niin monenlaista asiaa – ja miten vaikeaa on oikeasti päästää irti sellaisista ajatus- ja toimintamalleista, jotka meihin on iskostettu nuoresta pitäen.

Minun on ollut nykyisessä elämässäni yrittäjänä ehkä vielä vaikeampaa päästää kokonaan irti esimerkiksi yritystoimintaani liittyvistä asioista. Ne kun pyörivät jatkuvasti mielessä, halusin tai en. Harrastuksestakin voi tulla suorittamista: Pitääkö pelata tennistä voittaakseen? Kuinka monta villapaitaa ehdin kutoa vuodessa? Kuinka monta peräkkäistä päivää pystyn etenemään virheettömästi Duolingossa? Kuinka monta kirjaa pystyn lukemaan ennen kirjaston eräpäivää? Näitä pieniä suorittamisen muotoja kasaantuu huomaamatta elämään. Kaiken sen arjen ja työn suorittamisen lisäksi.

Itse päätin jo ennen vuoden vaihtumista, että mietin todella tarkkaan mitä oikeastaan toivon saavuttavani tai haluavani tänä vuonna. Itselle on tullut yhä enenevässä määrin sellainen tunne, että tämä meidän elämämme täällä maan päällä on tarkoitettu nautittavaksi. Ja se, mikä sitten tuo itse kullekin iloa ja nautintoa omaan elämään, on mitä mainioin kysymys. En sano, että tavoitteiden asettaminen olisi aina huono asia, mutta kannattaa miettiä, missä kohtaa se on fiksua. Äärimmilleen vedettynä suorittamisen pakko pitää elimistön koko ajan stressitilassa ja mitä pidempään se jatkuu, sitä vaikeampi siitä on palautua. Ilo katoaa elämästä.

Luovuus tarvitsee tilaa

On tavattoman virkistävää lähteä sellaisiin projekteihin, joista aina ei tiedä, mihin ne vievät. Antaa tilaa luovuudelle, sattumalle, arvaamattomuudelle. Kuinka usein pystyt tekemään näin tai millaisissa tilanteissa se voisi olla mahdollista? Kaiken ennalta-arvattavuus ja saavuttamisen monotonisuus on aika tylsää. Eikä se oikeastaan lopulta palkitsekaan. Aina kun tulee uusia tahtotiloja ja saavuttamisen tarpeita. Suorittaminen ja luovuus eivät mahdu samaan tilaan.

Osallistuin äskettäin ihastuttavaan luovuuden herättelemisen työpajaan. Siellä puhuttiin esimerkiksi sielun kutsusta. Siitä, minkä tiedämme olevan meille itselle tärkeää elämänpolullamme ja jonka haluaisimme tuoda esille. Kuinka se voi olla aivan pikkuruinen ääni sisällä, jota kohden on mentävä monesti intuitiolla, ei aseteltuja askelmerkkejä pitkin. Kuinka voi päättää värittää värityskirjassa rajojen ulkopuolelle, kuvaannollisesti. Laajentaa omaa tapaa olla ja tehdä, tietoisesti, ja katsoa mitä siitä tulee.

Olenkin tänä vuonna päättänyt nostaa etusijalle sen luovan minän, jonka olemassaolosta en ensimmäiseen 40 ikävuoteen mennessä ole ollut kovinkaan tietoinen, mutta joka määrätietoisesti on nostanut päätään varsinkin viime vuonna. Vaalia sitä, sen pulppuavaa iloa, sen hulluutta, sen epäsovinnaisuuttakin. Tarttua uusiin, hyvää mieltä ja innostusta tuoviin asioihin ja kokeilla uusia juttuja, joita eteen tupsahtaa. Ilman selkeää tavoitetta ja vain, koska se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Ja koska olen alkanut huomata, että oman sielun esille ja näkyväksi tuominen ja oman elämänkutsumuksen vahvistaminen on tärkeintä, mitä voin itselle ja muille tehdä. Vaikken vielä tiedäkään mihin se vie.

Pieni osoitus luovuudestani tulee esille 18. tammikuuta, jolloin Amazonissa julkaistaan englanninkielinen Soul Parent (vol2) -kirja, jossa olen yhtenä kirjoittajana. Oma osioni tutkailee sitä, miten odottamattomat ja pelottavatkin olosuhteet voivat muuttaa elämämme suuntaa positiivisella tavalla. Lue lisää: https://secure.mixingnuts.net/Signinsoulparentpromo

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, ekoterapeutti, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa.

Lisätietoja Järvelästä löydät hänen nettisivuiltaan osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Luonnon rytmi kutsuu pysähtymään, Tasapainoa tavoittelemassa, Kun pakka hajoaa, Valitse tarkkaan mitä haluat tavoitella, Uskallatko katsoa rohkeasti peiliin?, Tässä ja nyt, Iloa elämään, Mikä avuksi ahdistukseen? ja Valinnat onnellisen elämän peruspilarina.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)