Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Mökillä alkaa jo aistia syksyn tulon. Johtuuko se sienistä, joita popsahtelee sinne tänne, pienestä erilaisesta kosteudesta ilmassa verrattuna kesän säihin vai iltojen hämärtymisestä, en tiedä, mutta haikeutta on ilmassa.

Jäin pohtimaan mistä tämä haikeus oikein kumpuaa. Kesä edustaa itselleni kaikkein huolettominta ajanjaksoa; kesällä voi heittäytyä vapaalle täysin rinnoin, ajaa yötä myöten kohti tuntematonta, kulkea minihameessa ja flipflopeissa ja ottaa päivän kerrallaan. Kesä on itselleni myös äärimmäisen sosiaalista aikaa, sillä olen siunattu lukuisilla upeilla ystävillä, ja kesään kertyy kaikenlaista mukavaa tapahtumaa ja juhlistusta.

Vaikka syksy tuo tullessaan kivoja asioita, se haikeus on silti siellä mielen perukoilla. Kaipaako sielumme jotain absoluuttista vapautta, huolettomuutta, kepeyttä, keveyttä? Paljon kirjoitetaan nyt töihin palaamisen vaikeudesta, puurtamisesta, aikatauluihin palaamisen haasteellisuudesta ja säännönmukaisuuteen uudelleen oppimisesta.

Meillä on taipumus ajatella, että normaalitilassa asioiden kuuluu olla tietyllä tavalla järjestyksessä, tietynlaisissa rutiineissa. Sitten usein kyllästymme niihin kaavoihin nanosekunnissa ja ihmettelemme, miksi tilanne saattaa ahdistaa.

Kävin mielenkiintoisen kurssin kesän aikana, ja siellä virisi keskustelu tasapainosta. Keskustelu virisi oikeuden vaa’asta, jonka kupit eivät ole koskaan tasapainossa, eivät ainakaan tarot-korteissa, joita tutkimme. Itse huomasin että jollakin tavalla pyrin alitajuisesti tilaan, jossa kuvittelen, että vihdoin kaikki palaset loksahtelevat paikalleen ja olen tasapainossa – tilaa, jollaista ei lopulta ole olemassakaan.

Annoin itseni luoda uuden mielikuvan tasapainosta, jossa vaa’an kupit nousevat ja laskevat vuorotellen hiljalleen, ja silti se on tasapainoa. Erilaisille jutuille on aikansa, eikä mikään ole huonoa tai väärin. Jos esimerkiksi työtilanne harmittaa todella paljon, se on sen hetken tilanne ja silloin voi pohtia, onko vaaka liikaa kallellaan harmistuksen suuntaan. Toisaalta jos tietää, että tilanne ei ole ikuinen, sen kanssa on helpompi elää. Sen hetken tasapaino elämässä on juuri niin. Vaan voisiko elämästään löytää muita asioita viemään vaakaa vähän enemmän jiiriin? Ja jos se painuu toiseen ääripäähän, niin antaa mennä.

Muutoksen tekeminen on vaativaa

Muutoksen tekeminen ei koskaan ole helppoa. Pitäydymme mieluummin vanhassa, jonka tunnemme, vaikka se ei olisi meille hyväksi, kuin tartumme kiinni uudesta, joka voi olla epämääräistä, määrittelemätöntä tai jopa pelottavaa. Muutoksen ja oman tasapainon miettimisessä on hyvä ensin selvittää, mitkä ovat itselle tärkeimpiä arvoja ja asioita elämässä.

Itse olen monta kertaa luonut arvopuun, ja siinäkin, ajankohdasta riippuen, korkeimmalla olevien asioiden järjestys voi vaihdella oman elämäntilanteen mukaan. Tärkeimmät arvot ovat kuitenkin hitaasti muuttuvia ja oiva ohjenuora omaan päätöksentekoon. Jos jokin asia selkeästi vie minua poispäin omista tärkeinä pitämistäni asioista, minun on helppo tehdä päätös toiseen suuntaan tai jättää väliin asia, joka ei tue arvopäämääriäni. Mietin lähes jokaisen isomman asian kohdalla, tukeeko se toiveitani tai haluamaani suuntaa vai ei. Ja silloin päätöksenteko on lähes aina melko lailla helppoa.

Aina se ei kuitenkaan ole helppoa. Jouduin kesällä luopumaan asiasta, jota olin pitkään toivonut elämääni, mutta joka ei millään tavoin tukenut tärkeimpiä elämänarvojani, joita kohden olen ollut menossa vuosia. Olisin sen takia joutunut luopumaan monesta sellaisesta asiasta, jonka olen saanut luotua elämääni ja mitä arvostan suuresti. Siitä seurasi haikeus ja jopa surukin, ja paljon kysymyksiä itselle: mihin olen oikeutettu ja mihin en, olenko itsekäs, enkö osaa arvostaa asioita, joita minulle tarjotaan, pidänkö kiinni jostain hullusta omasta maailmankuvasta ja haaveista, ja kaikkea sellaista. Elämänjano ja innostus uusiin asioihin ja ihmisiin ympärillä vei kuitenkin voiton enkä tähän kelkkaan hypännyt.

Syksy tuo tullessaan uusia energioita. Muista, että tasapainossa voi olla vähän vinksallaankin. Joten anna mennä vaan!

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, ekoterapeuttiopiskelija, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa. Lisätietoja Järvelästä löydät hänen uudisteluilta nettisivuiltaan osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Tutustu tai vinkkaa ulkomaalaiselle kollegallesi Järvelän englanninkielisestä Metsämieli-vetäjäkoulutuksesta. Lisätietoja löydät osoitteesta: https://www.mixingnuts.fi/en-us/guide-training/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Kun pakka hajoaa, Valitse tarkkaan mitä haluat tavoitella, Uskallatko katsoa rohkeasti peiliin?, Tässä ja nyt, Iloa elämään, Mikä avuksi ahdistukseen? ja Valinnat onnellisen elämän peruspilarina.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.