Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Syksyn hämärän ja sateisten aamujen saapuessa mieleni alkaa yhä enemmän halajamaan omaa aikaa, käpertymistä, rauhallista luomista, kynttilänvaloa ja ylipäätään rauhoittumista oman itsen äärelle. Aika kutsuu reflektoimaan kaikkea mitä on ja rakentamaan hiljaisesti suuntaviivoja tulevalle. Se tekee hyvää ja tuntuu luontevalta.

Aikoinaan yrityselämässä ja myös oman yritykseni alkutaipaleella en juurikaan huomannut mikä vuodenaika edes oli tai millainen symbolinen tai traditionomainen vaikutus sillä voisi olla tekemiseeni. Menin vain autopilotilla suurimman osan ajasta, tavoitteesta ja aikataulusta seuraavaan.

Olenkin nyt ensimmäistä kertaa pohtinut, miten meihin mahtaa vaikuttaa se, että ikiaikainen rytmi on uhattuna tai pahimmillaan, että sitä ei enää ole. Olin eräässä luonnon kiertokulkua ja rituaalien merkitystä sivuavassa webinaarissa, jossa aloin miettiä muun muassa sitä, että jatkuvan kasvun ja tehokkuuden tavoittelu ei tuhoa pelkästään luontoa, vaan se tuhoaa myös ihmisen. Mikä vaikutus tällaisella irtautumisella luonnonmukaisesta elämän ja mielen kiertokulusta voi olla yhteiskuntaamme ja jopa nuorison pahoinvointiin?

Asiat eivät edisty pakottamalla

Itse olen alkanut suosia inspiraation ja intuition mukaan toimimista. En enää nykyään pakota asioita. Asioilla on luonteva kiertokulku ja asiat tulevat luonnostaan, jos ovat tullakseen. Se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi luotsata eteenpäin tavoittelemiani asioita tai yrittäisi toteuttaa niitä, mutta hampaat irvessä tekeminen ei tuota ainakaan itselle juuri mitään hyvää. Tällaiselle entiselle suorittajalle tämä on kaikkien näiden vuosienkin jälkeen välillä haasteellista. Huono omatunto -niminen hirviö, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ottaa välillä vallan ja saa minut tuntemaan itseni todella huonoksi ihmiseksi, jos en koko ajan ole paahtavinani jotain tärkeää.

Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa toteuttanut itseäni – olen lukenut parikymmentä kirjaa (ja pinossa on noin viisikymmentä kirjaa odottamassa lukemista), olen kutonut monta villapaitaa ja olen ollut mukana kirjoittamassa erästä kirjaa. En ole pitänyt näitä varsinaisina töinä ja olenkin kokenut välillä saamattomuutta. Entäpä jos tekemiseni fokus onkin muuttumassa? Varsinkin yrittäjänä on mielestäni tärkeää päästää irti siitä, minkä kuvittelee olevan oikea tapa itselle tai ne oikeat jutut itselle – jos niistä vain kerta kaikkiaan alkaa olla aika päästää irti. Puhumattakaan vanhentuneista ajatusmalleista, jotka kummittelevat ja häiritsevät sielun tason minän toteuttamista ja toteutumista. Irti päästäminen mistään totutusta ei ole helppoa.

Ymmärrän, että kaikki eivät voi hypätä pois vakityöstä kuuntelemaan ja toteuttamaan itseään ja seuraamaan luontaista vuoden kiertokulkua oman elämänpolun toteuttamisessa. Miten tätä sitten voisi toteuttaa yrityselämässä ja miten tämä voisi toteutua omassa elämässä?

Hosumisen sijaan reflektointia

Yrityksissäkin olisi mahdollista varata aikaa asioiden äärelle pysähtymiseen, reflektoimiseen, rauhoittumiseen, tuumailuun ja uuden luomiseen – ei pakosta, vaan inspiraatiosta. Tämä saattaa vaatia luopumista oman tehokkuuden uskomuksen käsitteestä. Ei paahdeta, ei hosuta aina vain seuraavaan asiaan ilman vanhojen asioiden sulkemista, ja erotetaan uusi ja vanha ja jätetään edes vähän tilaa niiden väliin. Annetaan joidenkin asioiden kuolla, jotta uudet asiat voivat syntyä.

Väsymme siihen, kun koko ajan tulee vain lisää, mutta mitään ei jää pois tai selkeästi viedä loppuun. Terveen kasvun tila ei ole mahdollista ilman kuolemista ja kuihtumista. Tähän liittyy mielestäni selkeästi myös se, että emme muista juhlia saavutuksiamme, koska olemme jo seuraavien asioiden kimpussa täyttä häkää. Tällöin mikään ei tule valmiiksi ja pakkiimme tulee vain koko ajan lisää juttuja. Tämä jos mikä on kuormittavaa.

Jokin aika sitten juhlittiin kelttiläisen vuodenkierron Samhain-päivää, joka kutsuu hämärän ja tuliseremonioiden äärelle, haaveitten ja syvän viisauden äärelle sekä rauhoittumaan. Lepo on myös aktiivisuutta: latautumista, keskittymistä, luomisenergian valjastamista käyttöön.

Mieti, millaiset tilanteet voisivat itsellesi olla sellaisia, joiden äärellä voisit hetkeksi pysähtyä hengittämään ja latautumaan? Ota jokin pieni asia elämääsi, jos tuntuu että mikään iso periaatteellinen ei siihen mahdu. Jo se, että pysähtyy ulkoillessa jonkin pienen tai suuren kauneuden äärelle sitä hetkeksi ihastelemaan, auttaa irrottamaan ajatukset suorittamisen ja loputtomien ajatusten kehästä. Lähde ulos, satoi tai paistoi, ja anna ajatusten pyörteen pysähtyä edes hetkeksi pysähtymällä hetkeen!

Jos aihe resonoi ja tunnet itsesi väsyneeksi tai et löydä iloa tekemisestäsi, saat konkreettista apua luonnossa toteuttavalla voimavarakurssillani. Yritysryhmille kurssi sopii esimerkiksi terveyden ylläpitoon, sairauksien ennaltaehkäisyyn tai burnout -sairaslomalta palaaville. Järjestän kursseja myös yksityisille, edellyttäen että ryhmä saadaan kokoon. Katso lisätietoja osoitteesta: https://www.mixingnuts.fi/apua-stressiin-ja-vasymykseen/

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, ekoterapeuttiopiskelija, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa. Järvelä on myös ollut mukana kirjoittamassa joulukuussa julkaistavaa, englanninkielistä Soul Parent -kirjaa, jonka voi tilata Amazonista.

Lisätietoja Järvelästä löydät hänen nettisivuiltaan osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Tasapainoa tavoittelemassa, Kun pakka hajoaa, Valitse tarkkaan mitä haluat tavoitella, Uskallatko katsoa rohkeasti peiliin?, Tässä ja nyt, Iloa elämään, Mikä avuksi ahdistukseen? ja Valinnat onnellisen elämän peruspilarina.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.