Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Äskettäin uutisoitiin että 48 prosenttia suomalaisista on huolestunut sodan uhasta. Ja että koronaviruksesta huolestuminen on vähentynyt, koska ihmisen kapasiteetti ei riitä kantamaan kuin tietyn määrän huolta. Jäin taas kerran miettimään, mitä tämä kaikki huolen kantaminen oikein tekee kehollemme ja hyvinvoinnillemme.

Pitkäkestoinen stressi on kehoa suuresti kuormittava tekijä. Mikäli kehomme on pitkään ”taistele tai pakene” -tilassa, siitä palautuminen on vaikeaa. Mitä pidemmän ajan tässä tilassa olemme, sitä kauemmin palautuminen vie, eikä ihminen palaudu normaalisti kuormittavista tilanteista. Parasympaattinen hermosto ja immuunisysteemi lakkaavat toimimasta, mikä väsyttää kehoa ja mieltä, ja luo oivan pohjan sairauksien kehittymiselle. Mieli voi pitää yllä stressitilaa kuvittelemalla uhkaavan tilanteen tai muistelemalla sitä.  Sellaisista asioista huolestuminen, joihin emme voi vaikuttaa, onkin aika turhaa. Tiedän toki, että asia ei ole aivan yksinkertainen.

Itse sairastuin kovaan flunssaan moneksi viikoksi keskellä kauneinta kesää ja kesken lomaani. Mieleni meni aivan mustaksi, enkä hetkeen pystynyt ajattelemaan yhtään positiivista ajatusta mistään asiasta. En kertakaikkiaan nähnyt toivoa enkä valoa tunnelin päässä. Mieleni loi kauhukuvia siitä, kuinka en ehdi levätä lomalla ja kohta on syksy ja pimeää ja kaikki on pielessä.

Tiedän että juuri tähän hetkeen keskittymällä meillä on mahdollisuus sulkea pois mielen tuotokset menneestä tai tulevaisuuden peloista. Aivan mitättömän pienikin asia, jonka voimme nähdä olevan hyvin, auttaa. Itsellä tämä tarkoitti sitä, että flunssan ollessa pahimmillaan pystyin kuitenkin hengittämään ja ajattelin, että mikään ei ole koskaan pysyvää. Ja 93-vuotias äitini tuli auttamaan minua, sillä en itse pystynyt mihinkään. Siinä jo riitti kiitollisuuden aihetta! Myös se, että muutamat ystävät soittelivat ja vapaaehtoisesti ehdottivat erilaisia tapoja auttaa minua, nostatti minussa valtavan kiitollisuuden tunteen, jonka koin tervehdyttäväksi.

Kiitollisuuden tunne edistää hyvinvointia

Kiitollisuuden tunne ja hetkessä eläminen ovat äärimmäisen tärkeitä hyvinvoinnin taitoja. Jos elämme menneisyydessä tai tulevaisuudessa, elämme niiden aiheuttamissa tunnetiloissa ja kehomme elää sitä todellisuutta. Tulevaisuudesta huolehtiminen ja stressaaminen ovatkin aivan turhaa. Jos pelätty tilanne toteutuu, olemme eläneet tilanteen kahdesti – nyt ja sitten, kun se toteutuu.

Oma mieleni on vilkas ja poukkoileva, minkä lisäksi olen kova miettimään asioita. Siksi olen ottanut tavaksi katkaista kehää kiertävät ajatukset, jotka eivät ole rakentavia. Olen oppinut ottamaan vastaan kaikenlaiset ajatukset ja niitä seuraavat tuntemukset, pureskelen niiden tuoman viestin ja sitten päästän irti. Tämä on vaatinut opettelua, sillä minut on kasvatettu siihen, että tunteita ei juuri näytetä eikä niitä kuunnella. Jokainen tunne kertoo meille jotain tärkeää, mutta kaikkiin ei kannata jäädä kiinni.

Muokkaa ajatusmallejasi

Miten sitten päästä irti ajatuksista joita ei halua enää ajatella? Ensin pyrin ymmärtämään millainen sisäinen puhe pitää yllä ajatuksia, joita en välittäisi ajatella. Sisäinen puhe ja sen muokkaaminen omaa hyvinvointia palvelevaksi on ensiarvoisen tärkeää. On mahdollista muokata omia ajatusmalleja siten, että ne ennemminkin palvelevat hyvinvointia kuin syövät sitä.

Kun parikymmentä vuotta sitten nuorena yksinhuoltajana aloitin työt äitiysloman jälkeen, pelkäsin aidosti, miten kaikki tulee menemään. Näin sieluni silmillä, kuinka singahtelen paikasta toiseen enkä ole ajoissa koskaan. Taas kerran ajaessani kiireellä aamukahdeksalta alkavaan johtoryhmän palaveriin tajusin, että tämä itse itselleni luoma stressi ei palvele minua. Silloin kehitin itselleni mantran: ”En VIELÄ ole myöhässä”. Sitä hoin itselleni todella usein ensimmäisen vuoden aikana ja se muutti kehon tuntemukseni aivan kokonaan. Sen sijaan että olisin puristanut rattia rystyset valkoisina ja stressaantuneena, saatoinkin yhtä vailla kahdeksan katsoa kelloa ja lausua hymyssä suin mantrani. Ja se toimi!

Olen muokannut myös monia muita sanontoja mielessäni. En esimerkiksi koskaan sano itselleni, että minun on pakko tehdä jotakin. Jos sanon itselleni ”pakko”, kroppani menee aivan lukkoon. Sen sijaan sanon itselleni epämukavien asioiden edessä, että valitsen tekeväni tietyllä tavalla. Meillä on aina mahdollista tehdä jonkinlainen valinta. Joskus se vaatii vähän pohdiskelua, mitkä valinnan mahdollisuudet tietyissä tilanteissa on, mutta aina niitä on.

Tärkeää on myös kyky tuoda itsensä juuri tähän hetkeen. Jos en mieti tulevaa enkä mennyttä, mitä hyvää on juuri tässä hetkessä? Olenko jotenkin uhattuna juuri nyt? Jos mitään todellista vaaraa ei ole, se on hyvä huomata ja nauttia hetkestä juuri sellaisena kuin se on. Silloin annat kehosi ja mielesi levähtää.

Luonto on paras paikka kokea yhteyttä johonkin suurempaan ja olla läsnä juuri tässä hetkessä. Kokeile vaikkapa seuraavaa harjoitusta, jos kaipaat pysähtymistä ja taukoa ajatuksistasi:

1. Pysähdy tarkkailemaan poutapilviä tai virtaavaa vettä purossa.
2. Vie kaikki huomiosi pilvien tai veden muotoihin ja liikkeisiin.
3. Kun mieleesi tulee jokin ajatus, tervehdi sitä ystävällisesti.
4. Punnitse hetki tuota ajatusta: onko tämä ajatus hyödyllinen tai tarpeellinen juuri tässä ja nyt?
5. Päätä antaa ajatuksen jatkaa matkaa.
6. Kun päätät päästää ajatuksesta irti, kuvittele, että sijoitat sen jollekin poutapilvelle tai puron virtaan, jonka mukana se voi jatkaa matkaansa.
7. Katso pilveä tai virran juoksua ja kuvittele, kuinka ajatuksesi jatkaa matkaa.
8. Palauta huomiosi takaisin pilvien tai veden tarkkailuun.
   Jatka matkaasi ja mieti, millaisia huomioita teit harjoituksesta.

Lähde: Sirpa Arvonen: Metsämieli 1

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, ekoterapeuttiopiskelija, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja ja -kouluttaja, joka rakastaa luontoa. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta https://mixingnuts.fi/.

Lue myös Järvelän aikaisemmat kolumnit Iloa elämään, Mikä avuksi ahdistukseen? ja Valinnat onnellisen elämän peruspilarina.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.