Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Miten elää pelon varjon tavoitellessa?
Miten tuntea iloa ja onnea epävarmuuden kasvaessa?
Miten olla kiitollinen kaiken myllerryksen keskellä?

Kun pelko luo varjonsa yhä useammin arkeen, kutsuu syvemmälle ja piirtää väkeviä kuvia. Kun se tunkeutuu ajatuksiin ja uniin, yrittää tukahduttaa, jopa lamaannuttaa, hakkaa sydämessä ja saa vilunväreet kulkemaan kehossa. Kun se vie ääriajatteluun, mustavalkoisuuteen ja estää kyseenalaistamisen, oman ajattelun, harkinnan ja päätöksenteon.
Juuri silloin, pysähdy.

Kun pelon varjon keskellä pysähdyt, kokemus muuttuu. Pysähdyt juuri tähän hetkeen, nyt-hetkeen. Katsot, kuulet ja tunnet, mitä tässä on. Zoomaat kuvaa mielessäsi ulommaksi ja taas lähemmäksi. Havaitset kokonaisuuden, kerrostumia, yksityiskohtia, nyansseja. Hengittelet muutaman kerran syvempään ja katsot avoimin silmin ympärillesi. Tunnistat tunteesi ja sanoitat vaikeatkin tunteet ääneen. Valitset kulkea eteenpäin. Valitset toimia ja nähdä mahdollisuuksia lamaantumisen ja kyynistymisen sijaan.

Keskitytään kaiken keskellä olevaan hyvään

Maailma tarvitsee juuri nyt rakkautta, iloa, riemua ja naurua. Se on pelon, vihan ja mustuuden vastavoimaa. Kasvatetaan sitä yhdessä. Järjestetään kaiken synkkyyden keskellä yhdessäolon hetkiä, joilla varmistamme itsemme sekä muiden toimintakyvyn. Puretaan yhdessä pahaa oloa ja keskitytään kaiken keskellä olevaan hyvään. Ilon, naurun, keveyden ja leikin ruokkimiseen.

Emme saa antaa pelon varjon viedä meiltä tätä hetkeä, elämää ja onnea, jota juuri nyt voimme kokea. Kevätauringon paistetta, höyryävää teemukillista, lähimmäisen halausta, auttamisen mahdollisuutta ja iloa. Jos annamme varjon viedä, pimeys voittaa.

Tämä ei tarkoita sitä, ettemme tunnustaisi realiteetteja tai että kieltäisimme sen, mitä ympärillä tapahtuu. Tai ettemme tekisi rohkeita päätöksiä, tarjoaisi apua ja tukea, vaatisi toimintaa. Ettemme tekisi itse arjen hyviä tekoja. Päinvastoin.

Pelon varjo sokeuttaa meidät todellisuudelta. Se estää näkemästä, kuulemasta, kokemasta, kyseenalaistamasta ja toimimasta. Kun varjoon suuntaa valoa, todellisuus muuttuu. Valon avulla pystymme pitämään sekä itsemme, että toisemme kiinni elämässä. Ja sanoittamaan rohkeina ääneen arvomme ja toimimaan niiden mukaan, sydämen, ei pelon ohjaamina.

Pelon kanssa eläminen

Pysähdy hetkeksi seuraavien kysymysten äärelle.

Mitä pelkäät, juuri nyt?
Mitä pelkäät kaikkein eniten?
Mistä pelko tulee? Mitä se kertoo?
Mitä se saa sinut tekemään?
Minkä sanomisen tai tekemisen se estää?
Miten päätät ja valitset suhtautua tähän pelkoon?

Jaa ajatuksesi läheisen tai kollegasi kanssa. Ole läsnä itsellesi ja toiselle. Kuuntele aidosti.

Jatkakaa pohdintaan yhdessä.

-Mitä minä kuulen? Mitä minä näen? Mitä minä tunnen?
-Mikä havainnointiini vaikuttaa?
-Millaisia johtopäätöksiä teen havaintojeni perusteella? Ovatko ne totta?
-Mitä minussa herää? Miten reagoin siihen?
-Mitä minä ruokin? Mihin minä kiinnitän huomioni? Itsessäni, muissa, ympäristössä?
-Miten minä herätän ja kasvatan muissa?
-Mihin suuntaan energiani ja voimavarani?

Maailmassa ei kannata käyttää kovin paljoa energiaa eikä aikaa niihin asioihin, joihin meillä ei ole päätös- eikä vaikutusmahdollisuuksia. Pysähtykää siis vielä pohtimaan.

– Mihin juuri minä, kaikesta huolimatta, voin vaikuttaa tänään? 

Kuvittele täydellinen maailma, jossa haluat elää ja tee joka päiviä pieniä valintoja sekä tekoja, jotka vievät sitä kohti.

Aivo- ja tunnetutkija Lauri Nummenmaa kirjoittaa pelon kääntöpuolesta kirjassaan Tunnekartasto – Kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä. Pelolla on hyvä, suojeleva tarkoitus, mutta sen kääntöpuolena on yliherkkyys. Pahimmillaan pelot saattavat virittyä ylikerroksille, jolloin ihminen ahdistuu. Pelkoon liittyy selkeä kohde, mutta ahdistus on yleinen tuntemus siitä, että jokin saattaa mennä pieleen. Pitkittyessään ahdistus alkaa haitata elämää fyysisesti ja henkisesti moninaisilla tavoilla ja tilanne saattaa tuntua täysin hallitsemattomalta ja tulevien tapahtumien ennaltaehkäiseminen mahdottomalta. Pelon varjojen käsittely yksin ja yhdessä on siis äärimmäisen tärkeää.

Kiitollisuuden tunne kantaa

Miten elää pelon varjoissa, kiitollisena siitä, mitä hyvää on?

Sinulla on lupa olla onnellinen ja kiitollinen. Sinulla on lupa suhtautua myötätuntoisesti myös itseesi, omiin reaktioihisi sekä tunteisiisi. Sinulla on lupa pitää kiinni oman arkesi rutiineista ja laittaa itsellesi rajat mediatulvan seuraamiselle sekä tilanteesta puhumiselle. Sinulla on lupa mennä vaikka metsään, hengittää ja palautua.

Pysähdy vähintään kerran päivässä herättelemään tietoisesti kiitollisuuden ja onnen tunnetta. Hymyile. Huomaa miten olotilasi muuttuu. Auta muita tekemään sama. Erityisesti silloin, kun se on kaikkein vaikeinta.

Salli itsellesi kaikki tunteet. Tunnista ne. Valitse, mitä ruokit. Tiedosta myös, että mihin keskityt viimeiseksi illalla, sen viet uniisi.

Anniina Hukari on intohimoinen työelämän hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteenliittäjä, joka uskoo, että paras tekeminen syntyy siinä pisteessä, missä järki ja sydän kulkevat samaan suuntaan. Koulutukseltaan Hukari on diplomi-insinööri, business coach master ja NLP Trainer, jolla on myös pedagoginen opettajanpätevyys. Hukari coachaa ja valmentaa yksilöitä, tiimejä ja ryhmiä, auttaa rakentamaan vaikuttavia valmennuksia sekä kouluttaa huippuvalmentajia, coacheja ja fasilitaattoreita.

Lisätietoja Hukarista löydät osoitteesta www.taitotraining.fi sekä https://www.linkedin.com/in/anniinahukari/.

Lue myös Hukarin aiemmin julkaistut kolumnit Toivo vie uuteen, Puhu johtajuutta todeksi, Mikä meitä uuvuttaa?, Mille sydämesi sykkii? ja Ota kiinni onnesta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.