Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Nainen seisoo lavalla ryhdikkäästi. Hän on pukeutunut hennon vaaleanpunaiseen neulemekkoon. Kasvoilla on vahva meikki. Musta kiharapilvi kehystää kasvoja. Hän tuntee arvonsa, ottaa tilan haltuun ja säteilee voimakasta energiaa. Kun hänet esitellään bossladyksi, hän ei ole millänsäkään. Näinhän se on, minä olen bosslady. Se tarkoittaa, että naisen pitää hallita täysin omaa elämäänsä. Saanko esitellä: Lenita Airisto.

Lenita Airisto on Kirjamessujen lavalla kertomassa oman elämänsä taisteluista ja voitoista. Hän kehottaa kaikkia naisia puolustautumaan, taistelemaan ja voittamaan. Muutosta ei tule, jos yksilönä ei tee muutosta. Olisi mukava tukeutua muihin ja toivoa, että joku toinen olisi aloitteentekijä. Näin ei kuitenkaan ole. Naiset tekevät muutoksen itse, Airisto painottaa.

Olen Airiston kanssa samaa mieltä, että jokainen on itse vastuussa muutoksesta. Se on myös rasittavaa, koska olisi helpompaa, jos joku toinen tekisi muutoksen omasta puolesta.

Lenita Airisto on uinut vastavirtaan. Samaistun häneen, koska itsekin olen tehnyt niin. Olen tullut äidiksi nuorena. Olen hankkinut korkeakoulututkinnon ja olin sukuni ensimmäinen akateeminen. Olen ottanut vastaan vaativia töitä, vaikka olen ollut kauhuissani, pärjäänkö. Olen muuttanut toistakymmentä kertaa. Olen eronnut, vaikka taloudellinen toimeentuloni meni kuralle. Olen vaihtanut työpaikkaa ja heittäytynyt yrittäjäksi, vaikka se tie oli uhkarohkea. Voisiko sanoa, että ainakin osittain lenitamaisia tekoja?

Jos on väärässä työyhteisössä, parisuhteessa tai tilanteessa, lähde pois, Airisto huudahtaa. Se on paras tapa pysyä hengissä. Tämähän on ihan totta. Miksi pitäisi sinnitellä huonossa paikassa, kun muitakin vaihtoehtoja on tarjolla?

Sano oma mielipiteesi, on myös Airiston neuvo. Jos ei ole selkärankaa, joutuu vyöryn kohteeksi. Ja näin voi tosiaan käydä. On minullakin monta kokemusta, jolloin en ole uskaltanut puolustaa itseäni. Olen jähmettynyt, pelännyt ja mennyt paniikkiin. Kun en ole itse saanut suutani auki, eikä kukaan muukaan ole ollut puolustamassa, olen jäänyt miltei konkreettisesti vyöryn alle.

Rohkeutta voi onneksi opetella. Sellainen ihminen on rohkea, joka tekee asioita, vaikka jännittää ja pelkää. Tämä oppi on kannatellut minua. Tiedän että jännittämisen ja pelon läpi pystyn toimimaan, enkä kuole. Näitä tunteita ei tarvitse torjua, vaan ottaa ne kaveriksi.

Mistä ihmeestä Lenita Airisto on saanut kaiken tämän tahdonvoiman ja uskalluksen? Vanhemmiltaan. Äiti hoki tyttärilleen lausetta, että ruikutus on kielletty. Ja nämä äidin sanat ovat piirtyneet Lenitan mieleen. Ruikutus on kielletty! Kielitoimiston sanakirjan mukaan ruikuttaa tarkoittaa valittaa, vaikertaa, voivotella, pyytää valittaen, kerjätä. Ei kovin mairittelevia verbejä. Kun äiti kielsi ruikuttamisen, isä antoi tyttärelleen oman voimalauseensa: Olet ainutlaatuinen. Se on hieno lause, kun peilaa sitä tuon ajan kasvatusmetodeihin, joihin ei juuri kannustaminen kuulunut.

Millaisia voimalauseita sinä olet saanut? Vai oletko jäänyt niistä paitsi? Minä olen luonut omia voimalauseita tai lainannut viisailta esikuvilta. Yksi parhaista tulee Minna Canthilta: Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää. Olen liimannut vaatekaapin oven sisäpuolelle erilaisia kortteja, joissa on voimaannuttavia sanoja tai lauseita. Sänkyni yläpuolella vastakkaisella seinällä minulla on voimaseinä. Näen sen aina kun pötköttelen sängyssä. Seinällä on kauniita, minua puhuttelevia valokuvia, tuikkuja, vanhat vauvantossuni, sydämiä. Ja sitten on keraaminen laatta, jossa lukee: Muista olet helmi. Katson sitä usein ja totean, että tosiaan, olen helmi.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Ennakkoluulot on, Otsikon jälkeen tulee piste, Mummun mainiot sanonnat ja Sanat kantavat historiaa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.