Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Lapsi haraa kaikin voimin vastaan. Punaisen haalarin sisällä pieni ihmisenalku kiemurtelee tuskissaan. Suu vääntyy irvistykseen. Hän heittää nallen puskaan ja potkii irtokiviä tiellä. Hiuslenkki on irronnut ja vaaleanruskea hiustupsu työntyy hupun alta silmille. Hän karjuu kovaan ääneen: ”Jalat on väsyneet!”

Äidin verenpaine kohoaa ja kainaloihin nousee hiki. Taas tämmöinen aamu. Puoliso kulautti kurkkuunsa valmiiksi keitetyn kahvin, nappasi mukaansa banaanin ja pujahti ulos ovesta autolleen. Niin helppoa. Hän joutui jäämään kotiin kiukuttelevan taaperon kanssa.

Päiväkotiin on vielä kävelymatkaa. Ihan periaatteesta äiti ei aio kantaa lasta sinne. Hän kokoaa itsensä. ”Nyt mennään”, hän kehottaa nätisti ja ottaa lasta kädestä. Hiljaksiin matka etenee. Äiti näppäilee pomolleen nopeasti tekstiviestin: ”Oon myöhässä.”

Tuttu hoitaja ottaa lapsen vastaan, riisuu tottuneesti ja silittää tämän hiuksia. ”Tänään askarrellaan helmikoristeita.” Lapsi tokenee ja hymyilee aavistuksen verran. Äiti huikkaa heippa ja harppoo junalle.

Minkälaisia mielikuvia sinulle nousi tarinasta? Samaistuitko äidin tai lapsen asemaan? Tai kenties hoitajan?

Mietitkö mitä sukupuolta tarinan henkilöt olivat? Viittaan lapseen sanoilla lapsi, ihmisenalku ja taapero. Hänellä on punainen haalari ja hiuslenkki. Hän heittää nallen puskaan, potkii irtokiviä ja tykkää askarrella helmikoristeita. Onko hän tyttö? Minä ajattelin, että hän olisi poika. Loin tarkoituksella sellaisen hahmon, ettei sukupuolta voi suoraviivaisesti päätellä.

Äiti on minusta nainen, mutta entä äidin puoliso? Hän kulauttaa kahvia kurkkuunsa, nappaa banaanin mukaan ja pujahtaa ulos ovesta autolleen. Onko hän mies? Minä ajattelin, että hän olisi nainen.

Hoitaja voi aivan hyvin olla nainen tai mies. Hänet ajattelin mieheksi.

Luomme tahtomatta ennakko-oletuksia kirjoitetusta tekstistä ja puheesta. Täydennämme oman kokemuksemme perusteella luettua ja kuultua, eikä siinä ole mitään väärää. Näin ihmisen mieli toimii.

Minä haluaisin olla ennakkoluuloton ja avarakatseinen, mutta voi kuulkaa, kuinka monta kertaa havahdun, että näinkö kankeasti ajattelen. Ihmismieli on kovin nopea ja nokkela päättelemään asioita vanhasta muistista ja perinteeseen nojaten.

Suomen kielessä on helppo häivyttää sukupuoli, koska meillä on vain neutraali hän-sana. Jotkut kirjailijat ovatkin käyttäneet tätä keinoa ja hämänneet mainiosti lukijaa. Yritin yllä käyttää vähän samaa keinoa.

Luettelen muutamia sanoja ja pyydän samalla miettimään, millainen ihminen tulee mieleen: sihteeri, maahanmuuttaja, eurooppalainen, kiinalainen, toimitusjohtaja, duunari.

Ensimmäinen mieleen välähtänyt kuva ei välttämättä kerro koko totuutta tai totuutta lainkaan. Näissä pitääkin olla varovainen. Millaista mielikuvaa luomme sanoilla? Jos haluaa olla jäykän vanhanaikainen, sekin on valinta. Avarakatseinen ihminen tarkkailee maailmaa laajemmasta perspektiivistä, minkä on hyvä näkyä myös kielessä.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Otsikon jälkeen tulee piste, Mummun mainiot sanonnat, Sanat kantavat historiaa, Kaupan tiskillä ja Tässä on virheitä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.