Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Valmistellessani pikkuhiljaa pitkin kesää poikani rippijuhlia, mietin, miten me tänä yhä vain jatkuvana virusaikana vietimme kesäämme. Ja miten kesän ja työhön paluun voisi pehmittää, järviveden pehmeäksi.

Olisin voinut viettää lomaani ihan toisinkin. Olisin voinut sulloa meidät pieneen tilaan ja reissata pitkin poikin. Olisin voinut vaikkapa lähteä maailmalle. Onhan se toki ollut jo monelle meistä ihan mahdollista, turvallisesti. Olisin voinut haalia lomaani ihan valtavasti, kerätä kokemuksia, hamstrata ja elämysshoppailla, olla jatkuvasti menossa. Jos olisin tahtonut.

Mitä toivoin lomaltani?

Tahdoin enemmän kuin mitään muuta tavata itselleni tärkeitä ihmisiä. Se oli mahdollista ulkoilmassa pihalla, järki päässä ja pienissä erissä. Tahdoin antaa juhlapäivinä huomioni ja kunnioitukseni heille, joita juhlittiin ja jotka juhlia järjestivät. En kuitenkaan onnistunut tapaamaan kaikkia läheisiäni – onpa mitä odottaa loppuvuoden ajalle!

Meilläkin laitettiin pihaa kuntoon ja kunnostettiin nurkkia, kasteltiin ja nypittiin kukkia, hankittiin tarvittavat, ostettiin lahjat, jännitettiin ja myötäelettiin. Olen iloinnut juhlista ja toipunut juhlista. Onko juhla edes hyvä juhla, jos sen vain juosten suksii ohi? Ei minulle. Tahdon herkistellä ja fiilistellä.

Tahdoin myös ajatella ja olla ajattelematta. Tahdoin tehdä pieniä pyrähdyksiä, ja siinä samassa napata sielunravintoa ja tyydyttää uuden oppimisen haluani ja uteliaisuuttani katsastamalla paritkin kesän huippunäyttelyt, kuuntelemalla pienet konsertit, kuitenkin olemalla suhteellisen lähellä poikia ja kotiakin, joita niin kovin rakastan.

Eipä tässä mikään kiire isosti maailmalle ole ollutkaan, joskin tänä kesänä – keskellä järveä – päähäni pälkähti, minne haluaisin ensi keväänä, jos mahdollista, reissata läheisteni kanssa. Edellisestä lennosta tulee kohta viisi vuotta, joten kenties jo voisin.

Oleskelin itseni kanssa

Kun sain vain olla, jota myös tahdoin, luin paljon. Kuuntelin kirjoja Storytelin laajasta annista sekä lueskelin konkreettisia kirjoja joka ilta – ja mikä ihaninta, myös kevyesti keskellä päivää tartuin joko kirjaan tai luuriin.

Ja kun sain luettua, pyrähdeltyä luonnossa ja linnoissa, juhlittua ja polskittua mielin määrin järvessä, kirjaimellisesti yötä päivää, tahdoinkin jo kirjoittaa palaamisesta hyvään syksyyn ja hyvään arkeen. Aloin tuntea kiitollisuutta omasta lomastani, joka kaiken kaikkiaan oli suuren suuri – ja myös omien toiveideni mukainen.

Hyvä loma on nimittäin se tekijä, josta täytettynä me palaamme hyvään arkeen. Hyvän loman aikana on parhaassa tapauksessa valjennut, miten sitä hyvää arkea voisikaan tästä jatkaa. Kaiken keskelläkin uskon hyvän arjen sisältävän paljon samaa kuin hyvän lomankin; itselleni se on liikettä luonnossa, lepoa, läheisiä, pientä arjen juhlaa – ja kesällä enemmänkin juhlaa – omia tärkeitä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Arki luonnollisesti teettää enemmän velvoitetta kuin lomamoodiin mahtuisi. Ponnistelu ja aikaansaaminen antavat kuitenkin meille paljon, eivätkä suinkaan vain vie meiltä energiaa.

Jos teit, mitä tahdoitkin, ja samalla osasit huomioida toisetkin, palasitkin varmaan jo ihan hyvään arkeen. Arki on toki muutos siihen, että tekee kutakuinkin vain sitä mitä huvittaa. Toivottavasti arjestasi kuitenkin löytyy sisältöä, sopivasti uusiutumista, pulahdusta milloin mihinkin ja omanlaistasi levähdystä. Kukaan ei voi toisen puolen sanoa, millainen loma parhaiten ravitsee.

Miten haluat seuraavan lomasi sujuvan?

Jos et kuitenkaan saanut vielä tähän lomaan sovitettua toivomiasi asioita, saatoit kokea eritasoisia tunteensäätelyn vaikeuksia päivää paria ennen lomasi päättymistä

Jatkossa voisit kysyä, miten haluaisit seuraavan lomasi sujuvan, jotta et suotta sanoillasi loukkaisi lähimmäisiäsi – ja siten itseäsi. Jotta osaisit taas keskustella, kuunnella ja tulla kuulluksi. Liiallinen somekeskittyminen väistämättä riisuu meiltä näitä ydintaitoja. Onneksi sometaitojaan voi myös päivittää ja lopettaa sen, mikä ei itselle sovellu. Ja onneksemme mikään aidosti tärkeä ihmissuhde ei ole millään tavoin kiinni somen esittävyydestä, vaan ihka oikean elämän liitoksista.

Loman jälkeisessä elämässä on merkityksensä myös sillä, mihin palaat. Onko toimiala omasi, vai onko se jo liiankin omasi? Vastaako toimeentulo tarpeitasi? Onko osaamisellesi kysyntää ja riittääkö osaamisesi? Tuntuuko työyhteisö sinulle soveltuvalta? Tunnetko myös intoa, kun mietit töiden aloittamista?

Kysymyksiä on monia ja vastaukset löytyvät elämänmittaiselta, rohkeutta kysyvältä reissulta, kun et lakkaa kysymästä. Halutessasi voit aina tarkistaa kurssia, saadaksesi mahdollisimman hyvän syksyn ja mukavammat lomaltapaluutunnelmat kenties jo seuraavan kesälomasi päätteeksi.

Katja Kokko on ura- ja työhyvinvointivalmentaja, ratkaisukeskeinen työnohjaaja (STOry), peruskoulutukseltaan KTM. Kokko on työskennellyt IT-alan tukkuriliiketoiminnassa HR-päällikkönä ja -johtajana sekä konsulttina ja yrittäjänä. Tällä hetkellä hän työskentelee Katja Noponen Oy:ssä uravalmentajana ja työnohjaajana. Kokon osaamis- ja kiinnostusalueita ovat työyhteisöjen kehittäminen, työhyvinvointi, uravalmennus, kirjoittaminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Lisätietoja Kokosta löydät osoitteista:
https://www.linkedin.com/in/katja-kokko-5698425/ 
katja.kokko@hrwell.fi

Lue myös Kokon aiemmin julkaistut kolumnit Mihin haluat vaikuttaa?, Kun minuun syttyi valo, Nöyryyden vahvuus ja Hyvä on meissä syvällä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.