Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Huhtikuun alussa vietettiin valtakunnallista Lukuviikkoa. Sen tavoitteena on tarjota tietoa ja sisältöjä lukutaidon ja lukemisen ajankohtaisista kysymyksistä.

Minulla on aina lukuviikko. Tarvitsen jotain luettavaa koko ajan. En varsinaisesti ahmi kirjoja, mutta kyllä niitä muutama menee kuukaudessa. Olen aina tykännyt lukemisesta ja luen kaikenlaista kirjallisuutta.

Pääasiassa lainaan kirjoja kirjastosta. Meillä on aivan loistava ilmainen kirjasto! Poikkeusaikana harmittaa, kun esillä on vain niukka tarjonta bestsellereitä, mutta toistaiseksi olen löytänyt aina uutta luettavaa. Tulee muuten myös tartuttua sellaisiin teoksiin, joihin ei tavallisesti koskisi.

Viime keväänä kirjastot menivät kokonaan kiinni ja meinasin jäädä ilman lukemista. Vanha työkaveri tarjosi minulle pokkareita ja dekkareita kokonaisen kassillisen ja sanoi, että ei tarvitse palauttaa. Niinpä vietin monta jännittävää hetkeä rikosromaanien parissa. Kun kassillinen oli luettu, annoin ne eteenpäin.

Minusta kaikenlainen lukeminen on hyödyllistä. Toki se on hyödyllistä kielen kannalta mutta myös mielen. On ihanaa päästä tarinoiden mukana aivan toisenlaisiin maailmoihin ja tunnelmiin.

Kun lukee paljon kaunokirjallisuutta, sen rikas ilmaisu ja notkeat lauserakenteet saattavat siirtyä myös asiateksteihin, mikä tekee niille erittäin hyvää. Minun neuvoni onkin, että ennen kuin alkaa kirjoittaa asiapitoisia tekstejä, lukee romaania, koska sen sujuva kieli tarttuu.

Lukeminen yhdistää

Meillä on kuuden naisen lukupiiri, joka on kokoontunut säännöllisesti yli kymmenen vuotta. En tuntenut aluksi ketään kovin läheisesti, mutta lukupiirin ansiosta olen saanut viisi ihanaa ystävää.

Noin kymmenen vuotta sitten eräässä koulun vanhempainillassa yksi paikalla olleista äideistä, Marjut, kysyi, olisiko halukkaita perustamaan lukupiiriä. Kolme muuta äitiä ilmoittautui – minä mukaan lukien. Ensimmäinen kirjamme oli Helena Sinervon Runoilijan talossa. Marjut tarjosi terassilla punaviiniä ja suklaata. Kukin kertoi, mitä mieltä oli kirjasta. Samalla sivusimme kahdeksanvuotiaiden lastemme asioita.

Jossain vaiheessa piirimme laajeni kahdella äidillä. Tuntui että kuusi henkilöä on juuri sopiva määrä. Olemme kaikki kivasti erilaisia, mutta meitä yhdistää rakkaus kirjoihin. Mukana on pari opettajaa, terapeutti, lääkäri, myyjä ja viestinnän asiantuntija. Hyvä yhdistelmä! Ikähaarukkamme on kymmenisen vuotta.

Päätämme yhdessä, minkä kirjan luemme. Päätös ei ole aina helppo ja keskustelemme kiivaasti eri vaihtoehdoista. Valikoima on ulottunut runoista elämäkertoihin. Joskus pyrimme lukemaan kirjoja eri mantereilta, joskus keskitymme esikoisteoksiin. Harvoin luemme samalta kirjailijalta useampaa teosta. On meillä pieni rajoitekin. Kaksi tyylilajia ei herätä ihastuta: scifi ja fantasia.

Kymmenen vuoden aikana on ahmittu melkein sata kirjaa, jos arvioin karkeasti. Joku yritti joskus pitää kirjalistaa, mutta sitä ei ole vielä saatu aukottomasti täytettyä. Eikä se ole meille niin oleellista.

Lukupiiri lujittaa ystävyyttä

Kokoonnumme noin parin kuukauden välein perjantaisin kuudelta. Emännöintivuoro kiertää. Emäntä valmistaa jotain kirjassa mainittua ruokaa vapaasti säveltäen. Kun luimme teoksen Pako Pohjois-Koreasta, tarjolla oli muutakin kuin kaalia. Yhdestä asiasta tarjoilussa ei tingitä: viini kuuluu saumattomasti iltoihin.

Lukupiirissä jaetaan ilot ja surut. Nauramme ja itkemme yhdessä. Koko elämän kirjo on läsnä: on eroja, rakastumisia, sairauksia, opiskelua, työttömyyttä, uravaihtoa. Voin rehellisesti sanoa, että tästä piiristä on muodostunut minulle todella tärkeä. Ystäviä, kirjoja, maittavaa ruokaa ja juomaa. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee.

Kesäisin pidämme lukupiirin kesäjuhlat, jonne ovat tervetulleita myös perheenjäsenet. Silloin valmistamme tarjoilut nyyttäriperiaatteella. Kukin tuo jotain ruokaa ja juomaa pöytään. Näistäkään ei turhaan stressata ja silti on aina ollut herkkuja riittämiin. Meillä on ollut todella hauskoja juhlia!

Miten kovasti kaipaankaan lukupiiriä! Olemme tavanneet viimeksi kesäkuussa. Sattui olemaan kaunis ilta ja istuimme pihalla. Teemamaa oli Italia ja Päivi emännöi meille ihania italialaisia herkkuja. Joimme viiniä ja intouduimme laulaa lurauttamaankin. Oli niin mukavaa yhdessä.

Mitä olisikaan elämä ilman kirjoja.

Viestinnän asiantuntija Tuija Metsäaho pitää kieliaiheista blogia Elämänpuu. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri (suomen kieli) ja HSO-sihteeri.
Lue lisää: https://elamanpuu.blog/.

Lue myös Metsäahon aiemmin julkaistut kolumnit Selkeä mieli tuottaa selkeää kieltä, Vyörytystyyli saa pakenemaan, Puhukaa mulle, ja Someviestintä ei ole näpertelyä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.