Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Elämämme on muuttunut kovasti tämän kevään aikana. Olen kuulostellut lähipiirini ihmisiä heidän kokemuksistaan koronan keskellä: miten tilanne on vaikuttanut elämään, tekemiseen, ajatuksiin ja kiireen tunteeseen. Vastaukset ovat olleet varsin erilaisia.

Yhdellä ei ole enää aikaa itselle, omalle tekemiselle ja ajatuksille, kun ollaan jatkuvasti yhdessä perheen kanssa neljän seinän sisällä. Toisella työ valuu herkästi vapaa-ajallekin ja sitä on vaikea rajata, kun työn tekemisen tapa on muuttunut etätöissä. Joillakin töiden määrä on moninkertaistunut ja hoppu alkaa olla hallitsematon. Jos matkustaminen työpaikalle on jäänyt pois, tulee käyttöön paljon enemmän aikaa, jota kiireesti täyttää tekemisellä. Epätieteellisen selvitykseni mukaan vaikuttaa siltä, että tilanne jakaa joukkoja.

Elämän kokonaiskuva on hajonnut pikseleiksi, jos työ on painottunut digivälineen ruudulla tehtäväksi, tai on muuttunut muuten ja jopa loppunut. Arkipäivä näyttäytyy haurastuneena kuviona.

Hämmennyksestä kiireettömyyteen

Monella päällimmäisenä tunteena on hämmennys. Hämmennys on lähtökohtaisesti hyvä asia. Se katkaisee yhteyden menneeseen ja avaa oven tulevaisuuteen. Kun kiire helpottaa, nousee usein pintaan tunteita, joille ei ole aiemmin ollut tilaa. Kun rutiini on rikki, mitä tapahtuu kiireelle? Mitä silloin tulee tilalle tai jää jäljelle? Mitä tuo mukanaan mahdollinen kiireettömyys?

Kiireen tunnetta on selvitetty muutaman vuoden välein kansainvälisissä tutkimuksissa. Niissä on kysytty muun muassa, mikä estää tekemästä työtä hyvin? Yleisimpiä esteitä ovat olleet työkaverit (30 prosenttia vastaajista), asiakkaat (30 prosenttia vastaajista) ja deadlinet (lähde: European Working Conditions Survey EWCS). Nykytilanteessa moni on siirtynyt etätöihin, työkavereita ei ole enää ympärillä, asiakkaat ovat vähentyneet tai kaikonneet ja määräajatkin muuttuneet tai loppuneet.

Ihmisten tarve yhteyteen ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Me olemme laumaeläimiä ja kaipaamme livekontakteja, sillä ihminen on hypersosiaalinen eläin. Me tarvitsemme toisiamme: yhteistyötä, ystävyyttä, opettamista ja rakkautta. Opimme jatkuvasti toisiltamme asioita, kun olemme vuorovaikutuksessa keskenämme. Kyky vuorovaikutukseen on tärkein oppimisalusta.

Tänä päivänä kaikki tekeminen on oppimista. Kun teemme elämässämme kiireremonttia, se on samalla oman elämän buuttaamista – samaan tapaan kuin tietokoneen joutuu aika ajoin sammuttamaan ja uudelleenkäynnistämään. Muutostilanteessa elämä tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen itsen äärelle ja sen kautta parempaan itsetuntemuksen, itseymmärrykseen ja itsen johtamiseen. Se on eräs tärkeimpiä työelämän taitoja.

Toivo = tulevaisuus

Tällaisina aikoina tarvitaan toivoa. Toivo on kompassi, joka auttaa navigoimaan epävarmuuden keskellä ja pitää yllä elinvoimaa. Toivo on silta, joka kurottuu yli epätoivon, epätietoisuuden ja pelon tunteiden. Toivon teot ovat askeleita, jotka kuljettavat sillan yli kohti uudenlaista, erilaista elämää.

Elämän epävarmuuden keskellä tarvitaan toivon tekoja. Maaret Kallio toteaa kirjassaan Voimana toivo: ”Toivo tarvitsee tekoja. Aktiiviset toivon teot rakentavat ja ylläpitävät hyvää elämää. Yhdessä jaettu toivottomuus luo toivoa”. Hänen mukaansa toivo sisältää epätoivon sietämisen, tavoitteellisuuden ja tulevaisuuteen suuntaamisen. Toivova ihminen toimii ja hänellä on tahto ja keinot saavuttaa tavoitteensa.

Toivo suuntautuu siis tulevaisuuteen, samoin toivon teot. Millaista tulevaisuutta toivomme? Millä teoilla teemme sen mahdolliseksi? Omat toivon tekoni liittyvät siihen, että panostan itseeni, omaan osaamiseeni ja uuden oppimiseen, niihin taitoihin, joista on varmasti hyötyä tulevaisuudessa: digitaalisiin työkaluihin valmentamisessa ja talouden hallinnassa. Uskon että niiden avulla voin vähentää kiireen tunnetta.

Vielä tulee parempia päiviä

Kirjailija Antoine de Saint-Exupéry on sanonut: Tehtäväsi ei ole nähdä tulevaisuuteen, vaan tehdä se mahdolliseksi. Toivon teot ovat tässä apuna. Vielä tulee parempia päiviä ja huolettomampi huominen.

Moni hyödyntää eristyksen ajan tekemällä remonttia tai sisustamalla kotiaan. Olisiko tämä hyvä hetki tehdä remonttia myös omassa mielessään? Voisi katsoa elämäänsä rakenne- tai sisustussuunnittelijan silmin ja uudistaa ja uudistua.

Kiire on tuottanut monelle kärsimystä jännitteisenä tilana, jolla on suhde aikaan. Jos mietit elämääsi ja kiireen kokemustasi ennen korona-aikaa, millä tasolla kiire oli silloin? Aseta oma kiirearviosi asteikolle 1-10. Tee sama arvio tässä hetkessä. Miten tilanteesi on muuttunut, mihin kiireen tunne asettuu asteikolla nyt? Mikä kaikki on toisin?

Meillä kaikilla on elämää ohjaavia uskomuksia, kannattelevia tai rajoittavia. Mitä jos uusi uskomus olisikin luottamus? Usko siihen, että jotenkin kaikki järjestyy. Kaikki asiat elämässä menevät ohi. Tämäkin tilanne menee ohi, joskus.

Englannissa 1300-luvun jälkipuoliskolla ja ruttoepidemioiden aikana elänyt naismystikko Juliana Norwichlainen koki vakavan sairauden keskellä näkyjä, jotka hän tiivisti seuraavaan lauseeseen:

”Kaikki kääntyy hyväksi
ja kaikki kääntyy hyväksi
ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

Heli Tuulenmäki on osaamisen muotoilija, Kiireenkesytys-valmentaja, KTM, NLP Coach ja mentor. Hän yhdistää työssään liiketoiminnan ja mielen toiminnan menestykseksi. Lue myös Tuulenmäen edelliset kolumnit Kiireen vanki, mielen vanki ja Tyyni mieli avartaa ajattelua.

Lisätietoja Tuulenmäestä löydät osoitteista
https://www.competencedesign.fi/ ja heli@competencedesign.fi
https://www.facebook.com/competencedesignoy

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.