Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Itsetuntemus ja tietoisuustaidot ovat tulevaisuuden työelämän keskeisimpiä taitoja. Näin sanottiin hiljattain tulevaisuuden työpaikkoja käsittelevässä tilaisuudessa. Omat kokemukseni sekä työyhteisöjen valmentajana että yhden sellaisen jäsenenä kertovat samaa. Keskustelut, joissa käsitellään työn kasvaneita tuottavuusvaatimuksia ja muutospaineita, johtavat todella usein syvemmän tason kysymykseen: miten tästä selvitään? Ja miten minulle oikein käy?

Ajan hermolla taiteiltaessa mielen täyttää helposti rauhattomuus ja riittämättömyyden tunne. Avuksi löytyy onneksi ajattomia, sekä opiskeltuja että kokemuksen kirkastamia periaatteita. Ne liittyvät ihmisten kohtaamiseen ja itsensä kohtaamiseen, siihen miten ihmiset toimivat peileinä toisilleen. Ja miten kaikkein yksityisin onkin kaikkein universaaleinta.

Toista voi auttaa vain rajallisesti

Coachin työ on ihmissuhdetyötä. Kyseessä on tutkimista ja ihmettelyäkin salliva vuorovaikutussuhde, ei siis ainakaan lähtökohtaisesti neuvominen tai opettaminen. Oman mielen varjopaikkojen tuntemus on tässä välttämätöntä. Kun tunnistaa omia keskeneräisyyksiään, halu mestaroida muita hälvenee merkittävästi.

Ajattelen, että sama pätee yhä useammin myös esimiehen työhön. Ainakin asiantuntijoita johdettaessa kiusaus ryhtyä ”auttamaan” ja ”neuvomaan” kompleksisten ongelmien keskellä painivia työntekijöitä on syytä tunnistaa. Vaikka esimiehen oma fiilis saattaisikin hetkellisesti parantua, jos voisi osoittaa neuvokkuutensa ongelmien ratkonnassa, ulkoa tuotu ratkaisu toimii harvoin. Kyselevä, henkilön omaa oivallusta tukeva ote tuottaa kestävämmän tuloksen.

Oivallus ratkaisee

Omaa neuvottomuutta on parempi oppia sietämään. ”En tiedä” on joskus paras toteamus toisen tarjotessa ongelmiaan ratkaistavaksesi. Se avaa tilan pohdinnalle, vuoropuhelulle ja oivalluksille.

Ihmiset, jotka hakeutuvat coachingiin tai työnohjaukseen, ovat lähtökohtaisesti osaavia ammattilaisia ja työnsä asiantuntijoita. Ulkopuolisena voin tarjota heille haastavia kysymyksiä ja joskus tuoreita näkökulmia heidän kohtaamiinsa pulmiin. Voimme yhdessä pohtia, miten vaikeista tilanteista on aiemmin tavattu selvitä ja mikä auttaa näkemään metsän puilta. Voin myös todentaa toisen ihmisen hämmennyksen tai turhautumisen tunteet. Tämä usein myös riittää.

Omat ja toisten tunteet

Työnohjausta opiskellessani muistan opettajamme muistuttaneen siitä inhimillisestä ilmiöstä, kuinka oman elämän kipupisteet ohjaavat huomiokykyä ja luovat selittämätöntä virittyneisyyttä.

Jostain tällaisesta lienee kysymys, kun huomaan asiakkaitteni varsin usein potevan samankaltaisia kipuja, jotka ovat itsellenikin ajankohtaisia. Niinpä silloin, kun olen käynyt tiukkoja pohdintoja liike-elämän etiikasta, asiakkaanikin on tuskaillut selviytymistään työpaikan arvoristiriidoissa. Eteen on myös tullut asiakkaita, jotka kamppailevat kiivaan temperamentin, miellyttämisen tarpeen tai ajanhallinnan kanssa. Miten tuttua.

On varmasti hyödyllistä kyetä samaistumaan toisen ihmisen pulmiin. Samalla tulee yhä tärkeämmäksi kyky pitää erillään omat ja toisten tunteet taikka ongelmat. Muuten saattaa huomaamattaan ruveta hoidattamaan omia ongelmiaan muiden ihmisen kautta, mistä ei hyvää seuraa.

Tarkkana pitää siis olla. Itsetuntemus ja tietoisuustaidot tulevat tarpeeseen.

Leena Rautiainen on johdon konsultti ja coach, joka nauttii ihmisten innostamisesta ja rohkaisemisesta. Lisätietoja Rautiaisesta löydät osoitteesta https://www.valmennustaloviritys.fi/. Lue myös Rautiaisen edellinen kolumni Kysymyksillä on väliä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.