Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

”Kaikkialla, missä elämä on voimissaan, on kasvamista. Elämisen tarkoitus on kasvava eläminen.” J.H. Erkko

Löysin sitaatin kirjasta Ikuisia ajatuksia. Kirja oli vuosimallia 1947 ja siihen oli koottu viisauksia vuosituhansien ajalta. Olin saanut sen lahjaksi 80-luvulla.

Erkon sitaatti on kestänyt hyvin aikaa. Moni uskoo jatkuvan kasvun mantraan, olipa kyse sitten yritystoiminnan kehittämisestä, koulutuspolitiikasta tai jostain niin epämääräisestä kuin ihmisenä oleminen. Kasvu kuuluu elämään.

Mutta mitä kasvu oikeastaan on? Mistä tiedämme miten paljon voimme kasvaa?

Kasvu ja uskomukset

Suurimalla osalla meistä on näkemys siitä, mihin asti voimme kasvaa. Osalla näkemys on tietoinen, osalla tiedostamattomampi. Näkemys ei synny tyhjiössä. Se syntyy, kun imemme ympäristöstä vaikutteita ja otamme vastaan palautetta.

Mitä nuorempia olemme, sitä helpompi meidän on uskoa siihen, mitä meille sanotaan.

”Olet hyvä matematiikassa mutta toivoton kielissä.”

”Sinusta tulisi kelpo opettaja.”

”Taipumuksesi viittaavat käytännölliselle alalle. Oletko ajatellut kokin uraa?”

Pään sisäinen kartta

Näistä lauseista alamme rakentaa pään sisäistä karttaa siitä, mihin asti voimme kasvaa.

Alamme ehkä uskoa, että se mitä meille on sanottu, on totta. Kun siihen yhdistyvät omat kokemukset siitä missä pärjäämme ja missä emme, alkaa muodostua uskomus.

Kasvumme noudattaa uskomuksemme mukaista karttaa: ”Tuo on meille mahdollista, tuo taas ei.”

On tärkeää oivaltaa, että kartta ei ole totuus. Se on vain kartta. Jos haluaa, sitä voi muuttaa. Se tosin edellyttää jonkin verran henkistä työtä. Henkisen työn seuraukset taas voivat yllättää. Epähuomioissaan saattaa vaikka kasvaa.

Post-traumaattinen kasvu

Toisinaan joku saa valtavan kasvupyrähdyksen ja muuttuu kertarysäyksellä. Tällöin kuulee puhuttavan siitä, että kasvu tekee kipeää. Kasvu liitetään ehkä siihen, että ensin jotain romahtaa, ja vasta sitten voi kasvaa.

Tämä ajatus on peräisin post-traumaattisen kasvun periaatteesta. Post-traumaattinen kasvu tapahtuu, kun sattuu jotain dramaattista, joka muuttaa kaiken. Esimerkkejä on paljon: irtisanominen, ero, vakava sairaus tai läheisen ihmisen menetys.

Myös äkillinen suuri onni voi aiheuttaa saman. Voitat lotossa, saat yllättävän perinnön tai tiellesi osuu kohtuuttoman suuri menestys.

Nämä kaikki ovat elämänkriisejä. Niiden kohtaaminen on yleensä jollain tavalla traumaattista. Näin ainakin perinteisen elämänkaarispykologian mukaan.

Orgaaninen kasvu

Onneksi on myös muunlaista kasvua.

Usein ajatellaan että kasvu liittyy lähinnä lapsuuteen ja nuoruuteen. Että sitten kun opiskelut on opiskeltu ja saatu vakituinen työpaikka, kasvu jotenkin lakkaa. Ainakin se lakkaa olemasta niin tärkeää. Pitäisi vihdoin asettua ja alkaa elää.

Orgaaninen kasvu ei asetu aloilleen. Se alkaa ennen syntymää ja jatkuu halki elämän. Se etenee vaihe vaiheelta eikä siihen liity erityisempää kipua tai tuskaa.

Se on kasvua, joka hengittää ja taipuu kasvajansa mukaan. Miten tällaista kasvua voisi tukea?

Itsensä näköinen kasvu

Jokin aika sitten teimme NLP-kurssilla ryhmätyötehtävän. Neljä ihmistä kuvaili omin sanoin mielikuvaansa kasvusta. Yksi sanoi sen olevan kuin talo. Toinen vertasi tähtitaivaaseen, kolmas ilotulitukseen.

Minun mielikuvani oli ylöspäin nouseva, laajeneva kaasu.

”Pelottavaa”, sanoivat muut ryhmän jäsenet.

Oivalsin että jokaiselle kasvu on erilaista. Se mikä yhtä inspiroi, voi olla toiselle pahin mahdollinen tila.

Oma tapa kasvaa

Jokaisella on siis oma tapansa kasvaa. Ei ole yhtä kaavaa, jonka mukaan se tapahtuu. Maailma on myös täynnä erilaisia henkisen kasvun menetelmiä, joista voi valita itsellensä sopivan.

Tai sitten voi tehdä niin kuin yhä useampi tekee: kokeilla kaikkea mahdollista ja luoda sen pohjalta omansa.

Tärkeintä on muistaa, että voidakseen kasvaa on otettava vastuu. Kasvua ei voi ulkoistaa eikä toisen puolesta voi kasvaa. Se on jokaisen tehtävä itse.

Miksi? Siksi, että vain sinä voit kasvaa juuri sillä ainutlaatuisella tavalla millä kasvat juuri siihen mittaan kuin itse uskot voivasi kasvaa.

Pop-yhtye Travisilla oli 2000-luvun alussa kappale nimeltä Flowers in the Window. Siinä oli yksi lause, joka mielestäni kiteyttää hienosti olennaisen: ”You are one in a million.”

Vain juuri sinä voit olla sinä, yksi miljoonista. Siinä koko kasvamisen ydin.

Orgaanisen kasvun resepti

1. Kuuntele itseäsi. Minkä tekeminen vetää sinua puoleensa?
2. Kuuntele muita. Mitä haluat heiltä oppia?
3. Muuta karttaa. Tutki, kokeile, laajenna.

Lukuvinkki: Sir Ken Robinson, The Element. How Finding Your Passion Changes Everything.

Maaretta Tukiainen on kirjailija, valmentaja ja muotoilija. Twitter: @Maaretta. Lue myös aiemmin julkaistu Tukiaisen kirjoittama juttu Kolme tapaa vaihtaa vanha minä uuteen.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.