Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Sitku. Mutku. Eiku.

Meillä kaikilla on lukuisia eri tapoja estää itseämme tekemästä asioita, jotka tekisivät meille hyvää. Välillä näyttää jopa siltä, että olemme itse itsemme pahin vihollinen. Miksi toimimme näin?

Kyseessä on sisäinen sabotoijamme. Se juontaa juurensa niistä kokemuksista, jotka aikoinaan takasivat meille turvan ja rakkauden. Jokaisella nuo kokemukset ovat erilaiset. Yhden oli toteltava kyselemättä. Toisen piti ajatella aina muiden parasta ja auttaa. Kolmas ajelehti yksin ja päätteli, ettei kukaan oikeastaan välittänyt, mitä hän teki. Joten ihan sama.

Aikuisena joudumme toistuvasti tilanteisiin, jotka ovat sisäisen sabotoijan aikaansaannosta. Tottelija alistuu ja taipuu aina lopulta toisten tahtoon. Auttaja antaa itsestään niin paljon, että uupuu. Ajelehtija muuraa suojakseen niin paksun kilven, ettei sen läpi pääse kukaan.

Näiden kaikkien elämästä puuttuu jotain. Kun tanssimme sabotoijan pillin mukaan, energiamme menee vääriin asioihin. Emme uskalla. Emme kasva. Emme ajattele olevamme hyvien asioiden arvoisia. Niinpä jäämme jumiin omaan elämäämme emmekä kenties koskaan saa kosketusta todelliseen itseemme.Miten ihmeessä tässä näin kävi, saatamme pohtia, kun jälleen uusi merkkipäivä on takana eikä mikään elämässämme näytä muuttuneen. Olisiko meidän mahdollista saada sisäinen sabotoija lopettamaan tihutyönsä?

Tottakai on. Se edellyttää kuitenkin kolmea asiaa: Tosiasioiden tunnustamista, rohkeutta asettua haavoittuvaksi ja uuteen minään sitoutumista.

1. Tunnusta tosiasiat

Koska olemme eläneet sisäisen sabotoijamme kanssa koko elämämme, sitä voi olla hankala huomata. Sabotoijalla on kuitenkin tunnistettava ääni. Se mitätöi, suurentelee ja pelottelee. Se uhkaa turvallisuuttamme ja vetoaa siihen, että jos muutumme, menetämme kaiken.

Tämä ei tietenkään ole totta. Se on vain sisäisen sabotoijamme maalaama kuva. Pohjimmiltaan sisäinen sabotoija onkin sangen ketterä kelmi, joka on valmis tekemään kaikkensa, ettemme muuttuisi. Se saa voimansa pysyvyydestä. Se haluaa jähmettää ja vangita. Siinä ei ole hitustakaan todellista iloa ja virtaa.

Kun siis kuulet pääsi sisällä äänen, jota et tunnista omaksesi, kuuntele sitä tarkoin. Tyypillisiä sabotoijan väitteitä ovat:

– Se ei ole soveliasta.
– Mitä muutkin siitä sanoisivat?
– Minulla ei ole siihen varaa.
– En ole tarpeeksi hyvä.
– Olen liian vanha/liian nuori.
– En ole ennenkään onnistunut siinä.

Lisää vinkkejä sabotoijan kiinni saamiseksi löydät Wayne D Dyerin kirjasta Ei enää selityksiä! Valitse vapaus.

Kun saat sabotoijasi kiinni, totea sille tiukasti, että hänen väitteensä eivät ole totta. Suuntaa sen jälkeen energiasi kohti sitä, mikä sinua vetää puoleensa, olipa se sitten perhostenkeräily, ympäristöpolitiikka tai kuorolaulu.

2. Uskalla haavoittua

Toinen vaihe onkin sitten astetta haastavampi. Miten uskaltautua tekemään jotain, mitä on aina halunnut, mutta ei ole jostain syystä koskaan tehnyt?

Tähän on olemassa erilaisia taktiikoita. Ensinnäkin voi antaa itselleen luvan kokeilla. Jos olen aina tehnyt tietyllä tavalla, mitä tapahtuisi, jos vaikka päivän, viikon tai kuukauden ajan kokeilisinkin tehdä tuon asian toisin? Tai voisinko vaihtoehtoisesti kokeilla joka päivä jotain erilaista?

Toinen mahdollisuus on opiskella tuota asiaa. Erilaiset kurssit ja tapahtumat ovat hyviä tapoja saada uusia ajatuksia ja tuulettaa luutuneita tapojaan. Sitä paitsi yhdessä tekeminen on hauskempaa. Siitä saa myös tärkeää tukea muutokseen.

Tärkeintä on kuitenkin ottaa askel. Jos ei uskalla tehdä mitään asian eteen, muutos jää toteutumatta. On hyvä muistaa, että joskus yksikin askel riittää, sillä se voi johtaa seuraavaan, ja pian voi huomata olevansa keskellä suoranaista muutosten vyöryä.

3. Sitoudu uuteen minään

Toteutuakseen muutos edellyttää ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Yksi tapa suhtautua tähän on ajatella, että vaikka vanha minä toimi tietyllä tavalla, nykyinen uusi minä haluaa toimia toisin.

Hankalan tilanteen tullen esitä itsellesi kysymys: Miten uusi minäni suhtautuisi tähän? Millä tavalla se toimii ja miten valitsee? Mitä se tekee toisin?

Muutos ei ole helppo, mutta se on mahdollinen, etenkin jos siihen saa tukea ja apua.

Todellinen muutos lähtee liikkeelle useimmiten naisesta. Kun nainen muuttuu, hän jakaa muutoksen hyödyt läheisilleen. Perheen jälkeen muutos leviää useimmiten työ- ja kaveripiiriin sekä harrastusryhmiin. Jossain vaiheessa mukaan uskaltautuvat myös miehet.

Muutos syntyy jakamalla: hyvä levittää hyvää.

Lomalla on aikaa muutoksen muhitteluun. Ehkäpä sinäkin uskallat ottaa kesän aikana sen ratkaisevan askeleen.

Tervetuloa, uusi minä!

Maaretta Tukiainen
Tietokirjailija & CEO, Moodit Oy

Maaretta Tukiainen on myös Huffigton Post -lehden Healthy Living –bloggaaja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.