Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Lapsina olemme aitoja ja rohkeita, mutta aikuisiksi kasvaessamme saatamme eri syistä alkaa peitellä aitoa minäämme. Menemme piiloon. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

Pelkäämme torjutuksi tulemista ja haluamme, että meidät hyväksytään ja meitä rakastetaan. Olemme huolissamme siitä, millaisina muut meidät näkevät. Ehkä haluamme vaikuttaa päteviltä ja vakavasti otettavilta, ehkä meitä kauhistuttaa ajatus toisten suututtamisesta. Sopeudumme, mukaudumme ja vähitellen unohdamme, keitä oikein olemme suojakuoren alla.

Miellyttämisen tarve voi ilmetä esimerkiksi niin, että miettii sanomisiaan liian tarkkaan. Se, uskaltaako sanoa oman mielipiteensä tai tuoda esiin omat ideansa, onkin hyvä aitouden mittari. Toinen tavallinen merkki kamppailusta oman aitouden kanssa on halu antaa itsestään hiukan siloteltu kuva. Emme uskalla paljastaa itsestämme noloja tai mielestämme kielteisiä asioita, vaan pidämme kulisseja yllä tilanteessa kuin tilanteessa. Meidän on vaikea kohdata heikkoutta itsessämme. Hyvin menee ja hienosti sujuu, kiitos!

Tällä tavoin saatamme toki vaikuttaa ulospäin vahvoilta, päteviltä ja fiksuilta, mutta joukkoon sopeutumisella on hintansa. Jos ei uskalla olla rehellisesti oma itsensä, on vaikea muodostaa syvää ja aitoa yhteyttä toisiin ihmisiin. Ihmiset etsivät toisistaan aitoutta ja tunnistavat kyllä muoviset suojakuoret.

Aina, kun suostumme tekemään jotain, jota emme oikeastaan haluaisi tehdä tai toimimme pelkästä velvollisuudentunnosta, olemme hiukan epäaitoja. Aina, kun emme uskalla ihmissuhteessa pyytää, mitä haluamme, olemme hiukan epäaitoja. Aina, kun teeskentelemme, että homma on hanskassa, vaikka tosiasiassa olemme peloissamme ja hukassa, olemme hiukan epäaitoja.

Uskaltaudu olemaan epätäydellinen

Mitähän tapahtuisi, jos antaisimme aidon itsemme kurkistaa esiin? Aitouden esiin kaivaminen kannattaa aloittaa pienin askelin. Sopivankokoinen riski voi olla vaikkapa se, että on neuvottelutilanteessa jämäkämpi kuin yleensä tai kertoo napakasti oman näkemyksensä.

Myös huumori on hyvä keino vahvistaa aitoutta. Omat nolot sähläykset kuulostavat toisten korvissa vain hauskoilta tarinoilta, mutta niiden kertominen voi olla vapauttavaa. Uskaltaudumme näyttäytymään epätäydellisinä ja huomaamme, ettei meitä torjutakaan.

Yksi askel kohti aitoutta on kieltäytyä tekemästä asioita, joita ei halua, jaksa tai ehdi tehdä – vaikka pelkäisikin toisten pahoittavan mielensä. Aitoutta on myös säilyttää oma tyyli ja tapa tehdä asioita, vaikka se poikkeaisikin toisten tavasta.

Itse huomaan voivani sitä paremmin, mitä aidompi uskallan olla. Koen yhä vahvemmin eläväni omaa elämääni omilla ehdoillani. Ihmissuhteeni ovat syventyneet. On vapauttavaa, kun voi huoletta olla sellainen kuin on ja antaa toistenkin nähdä se. Saan myös useammin, mitä haluan ja tarvitsen, koska en enää odota ihmisten lukevan ajatuksiani, vaan pyydän suoraan. Minusta on tullut eheämpi ja iloisempi. Aitous tekee yksinkertaisesti elämästä mielekkäämpää.

Jos haluat antaa aidon minäsi loistaa, seuraavista vinkeistä voi olla hyötyä.

1. Kuvittele, että tapaat itsesi vanhempana ja annat nykyiselle itsellesi neuvoja.
Kuvittele, että vanhempi minäsi keskustelee tämänhetkisen minäsi kanssa ja antaa viisaita neuvoja elämän matkalle. Mitä hän sanoisi? Kehottaisiko hän sinua varomaan ja hissuttelemaan koko loppuikäsi vai olemaan rohkea ja antamaan valosi loistaa?

2. Tutustu itseesi uudelleen.
Jos on elänyt kauan epäaitoa elämää, ei välttämättä enää itsekään tiedä, mitä tuntee ja tarvitsee. Meditoi tai pysähdy muuten kuulostelemaan itseäsi tai kirjoita ajatuksiasi päiväkirjaan. Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteesi ja suhtaudu niihin uteliaasti. Mitä ne viestittävät sinulle? Miten voisit olla rehellisempi itsellesi?

3. Etene pienin askelin.
Etene kohti aitoutta kaikessa rauhassa, pikkuhiljaa. Sano ääneen asioita, joita et normaalisti sanoisi. Pidä puolesi. Pyydä, mitä haluat. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Muista, että se on prosessi.

4. Varaudu toisten reaktioihin.
Toiset eivät todennäköisesti tiedä, että ole tukahduttanut joitakin puolia itsestäsi. Kun alat käyttäytyä eri tavalla, he joutuvat totuttelemaan uudenlaiseen minääsi. Useimmat suhtautuvat varmasti myönteisesti, mutta kaikki eivät oikein tiedä, mitä ajatella. Hyvä niin.

5. Aitous ei ole tekosyy huonoon käytökseen.
Epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa käytöstä ei voi oikeuttaa sanomalla ”Olin vain rehellinen” tai ”Yritin vain olla aito”. On täysin mahdollista olla samaan aikaan sekä aito että ystävällinen. Kunnioita toisia.

6. Huomaa, että pystyt sietämään epämukavaa oloa.
Tutkimusten mukaan ihmisillä on taipumus yliarvioida etukäteen, miten ikävältä heidän olonsa tuntuu epämiellyttävän tapahtuman jälkeen ja kauanko tuo ikävä olo kestää. Vaikka valintasi eivät siis saisikaan kaikkia hihkumaan riemusta ja aitoutesi herättäisi kummastusta, tilanne ei todennäköisesti ole lainkaan niin paha kuin odotit.

Oscar Wilden kuolemattomin sanoin: ”Ole oma itsesi, kaikki muut on jo varattu”.

­

Filosofian maisteri Leena Siitonen on henkisen kasvun ohjaaja, joka tekee vastaanotollaan voimauttavia intuitiivisia tulkintoja ja ohjaa valmennettaviaan ottamaan energiansa ja elämänsä haltuun. Siitonen myös kouluttaa, luennoi ja kirjoittaa henkisen kasvun aiheista ja on julkaissut vuonna 2017 esikoiskirjansa Lempeän elämän käsikirja säätäjille. Lue myös Siitosen aiemmin julkaistu kolumni Selviytymisohjeet muutosten pyörteisiin.

Lisätietoja Siitosesta löydät osoitteesta https://www.hyvatvibat.fi/, https:/facebook.com/hyvatvibat/ ja ja www.instagram.com/leenasiitonen_hyvatvibat/

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.