Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Palkoista ei Suomessa puhuta ja siksi monelle työhakemuksen vaikein kohta onkin palkkatoiveen määrittely. Työehtosopimusten määrittelemien tiukkojen taulukkopalkkojen sijaan asiantuntijoiden palkat määräytyvät vapaammin. Kuitenkin niin, että mitä isompi yritys, sitä tarkemmin palkka on sidottu tehtävien vaativuusluokitukseen eikä liikkumavara ole suuri.

Ulkopuolisen on vaikea arvioida, mikä on avoinna olevan tehtävän palkkaraami. Työhakemukseen ei ole hyvä laittaa liian isoa toivetta, mutta yhtä hyvin naurettavan pieni palkkatoive vaativasta tehtävästä voi kertoa siitä, että henkilö ei ymmärrä, millaista paikkaa on hakemassa.

Kun eräs asiakkaani vuosia sitten sai eteensä hakemuksen, josta palkkatoive puuttui pyynnöstä huolimatta, hän totesi lakonisesti: ”Ei ole sisälukutaitoinen – sivuun”. Vaikka harva työnantaja toimii näin suoraviivaisesti, tosiasia on, että palkkatoiveen puuttuminen saattaa johtaa hyvänkin hakijan hylkäämiseen ilman haastattelua. Koska työnantaja vain harvoin tuntee toisten yritysten palkkatasoa, kuvitelma hakijan nykypalkkatasosta on usein liian korkea. Komeat tittelit ja pitkä työkokemus kielivät korkeasta palkkatasosta, vaikka asiat eivät aina ole siltä, miltä ne näyttävät. Osa yrityksistä nimittäin jakaa edelleen päällikkö- ja johtajanimikkeitä löysin rantein, mikä voi kostautua seuraavan työpaikan haussa.

Epätietoisuus summasta

Ei siis ole lopulta ihme, että monesta hakemuksesta palkkatoive puuttuu, vaikka sitä nimenomaisesti pyydetään. Joiltakin hakijoilta se saattaa aidosti unohtua, mutta useimmat sivuuttavat sen, koska eivät yksinkertaisesti tiedä, millaisen summan laittaisivat, jotta eivät putoaisi pelistä pois ylisuuren palkkatoiveen vuoksi tai myisi itseään liian halvalla.

Palkkatoive on ilmoitettava, jos sitä kysytään. Palkkatoiveen voi yrittää kiertää mainitsemalla, että ”Palkka on neuvoteltavissa” tai ”Palkka yhtiönne palkkapolitiikan mukaisesti”, mutta tällaiset ilmaisut eivät yleensä edistä hakijan etenemistä rekrytoinnissa.

Nykypalkan tai viimeisimmässä tehtävässä saadun palkan mainitseminen hakemuksessa ei ole yleistä. Sitä ei tarvitse mainita, mutta sen voi mainita. Itse kysyin haastatteluissa hakijoiden palkan nykytasoa, kunnes tajusin, että kysymällä nykypalkkatasoa estän etenkin nuorten ja naisten palkkakehitystä. Jos lähtökohtana on muutama satanen nykypalkan päälle, ei palkkakuopassa oleva koskaan sieltä nouse, ja juuri työpaikan vaihto on monesti ainoa keino korjata takamatkaan jäänyt palkkaus. Niinpä nykyään kysyn palkkatoivetta.

Kysynnän ja tarjonnan laki

Työmarkkinoilla toimii kysynnän ja tarjonnan laki: mitä vähemmän tarjontaa pätevistä hakijoista, sitä enemmän neuvotteluvaltaa hakijalla on. Yksinkertaista. Palkassa on kuitenkin huomattavasti vähemmän neuvottelunvaraa kuin hakijat kuvittelevat. Toimialakohtaiset erot voivat olla suuriakin, mutta saat olla melkoinen guru, että voit hinnoitella työsi miten huvittaa.

Mikä siis avuksi? Miten palkkatoiveen määrittelyä voisi helpottaa?

Kuningatar Elisabethin hovi ja moni muu ulkomainen työnantaja on ratkaissut asian yksinkertaisesti: maksettavan palkan ala- ja yläraja kerrotaan jo ilmoituksessa. Tämän tavan soisi yleistyvän Suomessakin. Jäisi moni turha pohdinta ja virhearvio pois. Samalla työnantaja saisi hakijoita, jotka eivät tule kokeilemaan tikulla jäätä.

Jaana Toppari on taloushallinnon ja kiinteistötoimialaan erikoistunut suorahakukonsultti, joka toimii myös uravalmentajana ja opastaa työnhakijoita onnistumaan uuden työn löytämisessä. Lisätietoa Jaana Topparin toiminnasta löydät osoitteesta www.topco.fi.

Lue myös Topparin aiemmin julkaistut jutut Viisikymppisen valtit ja Riitätkö itsellesi ilman ammatti-identiteettiä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.