Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tämä kysymys nousee esille kerta toisensa jälkeen lähes jokaisen valmennettavani kanssa. Näin lomien jälkeen ja ennen oravanpyörään sinkoutumista onkin hyvä hetki miettiä omaa minuutta. Tarkoitan sitä osaa itseä, joka ei ole sidottu suorittamiseen eikä työrooliin, ja jota mieluummin kutsun herkkyydeksi ja sielukkuudeksi.

Elämässä – ja varsinkin työelämässä – rakennamme helposti minuutemme tietyn roolin ympärille. On helppoa ja yhteiskunnallisesti monesti antoisaakin toimia rooleissa, jotka meille on annettu tai joita olemme havitelleet. Toiset meistä tarvitsevat niitä enemmän ja toiset vähemmän. Melkein jokainen on kuitenkin kiinni tavalla tai toisella työminässään. Se määrittää meitä monasti enemmän kuin mikään muu rooli.

Emme synny juristeina, insinööreinä, puheenjohtajina, vanhempina tai siskoina, vaan ilman leimaa-antavia ja määrittäviä identiteettejä. Syntymäminuuteen on pitkä matka aikuisiällä. Monelle uuden minuuden määrittäminen ottaa koville, kun yt-neuvottelut ja irtisanomiset painavat päälle. Silloin valtaa tunne, että on aivan hukassa ja kysymys ”kuka minä olen” valtaa mielen ja sydämen. Olo voi tuntua epätoivoiselta, kun omaa turvalaatikkoa ei enää ole. Elämän ja olemassaolon tarkoituksellisuus voi kadota kokonaan. Sama ilmiö tapahtuu myös eläkkeelle jäämisen yhteydessä, jos asiaa ei ole miettinyt lainkaan etukäteen.

Itse olen kaksi kertaa luonut itseni tyhjästä työroolien suhteen. Ensimmäisen kerran pakosta ja toisen kerran vapaaehtoisesti. Ensimmäinen kerta oli todella pelottava. Minulla ei ollut aavistustakaan miten olisin määritellyt itseni ilman asemaa ja käyntikortin suomaa turvaa. Toinen kerta olikin helpompi, koska tiesin, mistä luovuin jättäessäni yritysmaailman globaalin position ja suunnatessani kohti tuntematonta – enemmän itseni näköistä elämää. Silti muistan, miten hankalalta alussa tuntui itsensä esitteleminen vieraille, kun ei ollutkaan mitään titteliä. Sittemmin asia on muuttunut täysin, en kertakaikkiaan mieti enää asioita entisellä tavalla.

Nyt syksyn kynnyksellä kehoitankin sinua pysähtymään hetkeksi ja miettimään, mitä tapahtuisi, jos et tekisi sitä työtä, mitä teet tai jos et olisi sellaisissa rooleissa, joissa toteutat omia tai toisten tarpeita.

Jos vain olet, niin mitä voit olla? Mikä ilahduttaa sinua? Mikä koskettaa sinua? Millaisista asioista nautit? Jos sinulla ei olisi työtä, olisitko sama ihminen vai määrittääkö työ minuutesi tällä hetkellä? Jos määrittää, niin lempeä neuvoni on luoda tilaa muunlaisellekin minuudelle nykyisen rinnalle. Ollessamme tasapainossa itsemme kanssa, olemme samalla myös parempia ja todennäköisesti mukavampiakin työntekijöitä.

Meissä kaikissa asuu sielu, joka ei ole sidottu mihinkään rooliin. Se voi hyvin sellaisenaan ja tuo meille elämäniloa mistään riippumatta.

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, jonka intohimona on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi, mielen mahdollisuudet sekä työhyvinvointi. Lisätietoa Järvelästä löydät osoitteesta www.mixingnuts.fi. Lue myös Erja Järvelästä aiemmin julkaistu juttu Seikkailua rakastava hyväntekijä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.