Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihmisten väliset suhteet luovat organisaation perusrakenteen ja toimiva vuorovaikutus on organisaation onnistumisen edellytys. Missä ihmisiä, siellä valtasuhteita. Organisaatiossa on kaiken aikaa käynnissä monenmoisia valtapelejä, näkyvinä tai kulissien takana. Koska toimimme kaikki nykyään asiantuntijaorganisaatioissa, jokaisella meistä on oman työnsä myötä valtakortteja kädessään. Tiedon ja osaamisen ohella valta kumpuaa verkostosuhteista, asemasta ja henkilökohtaisesta arvovallasta.

Hesari käsitteli hiljattain valtaa jutussa, jossa haastateltavana oli Helena Åhman. Hän vertasi kulkukoiran ja ihmisen kohtaamista valtaan ja johtajuuteen. Åhman kertoi tarinan, kuinka oli rauhallisesti puhellen ja katsekontaktin sulkemalla taltuttanut koiran hyökkäävän ärhentelyn. Eläin lähti kulkemaan hänen kannoillaan ja joukkoon liittyi muitakin kulkukoiria. Åhmanin mielestä tarina tiivistää vallan ja johtajuuden ytimen: johtajuus on kontaktia, ole selkeä. Kyllä, johtajuus on vuorovaikutussuhde. Kyllä, ole selkeä ja johdonmukainen. Mutta ei siinä kaikki – muutkin kuin johtajat käyttävät valtaa organisaatiossa. Ihmisten organisaatio on kulkukoirien laumaa paljon monimutkaisempi. Kun pohdimme vallan käyttöä organisaatiossa, emme toki voi vain rajoittua tarkastelemaan johtajaa ja hänen henkilökohtaista suhdettaan valtaan. Katse on käännettävä laajemmin työkäytäntöihin ja toimintakulttuuriin.

Johtajan työssä tulee tunnistaa valtapelit, viheltää ne poikki ja rakentaa organisaatioon vallan tasapaino. Mutta miten? Läpinäkyvyydellä ja oikeudenmukaisilla toimintatavoilla, avoimuudella ja esimerkin voimalla, rohkeudella ja aitoudella. Näin valta ei näyttäydy pimeänä voimana, joka kuluttaa turhaa energiaa ja luo kitkaa toimintaan.

Johtajan tulee pysyä visusti organisaation sisäisten valtapelien ulkopuolella, niiden vietäväksi ei pidä antautua. Asiantuntijaorganisaatio on johdettavana yhtä vaativa kuin taidelaitos, jossa aika ajoin nousee hurja myrsky primadonnien ja suurten sielujen ottaessa yhteen. Suomen kansallisoopperassa taidolla työskennellyt Päivi Kärkkäinen on onnistunut sammuttamaan tulipalot, jotka useasti tupruttivat savua oopperatalosta median levitettäväksi. Kärkkäinen on helposti lähestyttävä, läsnäoleva ja yhteisöllistä kulttuuria edistävänä saanut taideyhteisön kukoistamaan ja taiteelliset sielut soimaan yhteisvireessä. Sisäisesti kajahtelevat soraäänet ripottelevat kaikesta päätellen sopivasti suolaa toiminnan kehittämiseksi.

Palaan vielä kulkukoiraan. Sen tiedetään käyttäytyvän kuten lajitoverinsa susi: se on utelias tutkimaan uusia paikkoja ja etsimään uusia ruoanlähteitä. Se haluaa laajentaa reviiriään ja metsästysmaitaan. Se painostaa laumatovereitaan uhkaelein ja saa ne alistumaan. Se murisee ja näyttää hampaitaan viestiessään tuntemattomalle kulkijalle, että mene pois. Eikö Åhman kuvannutkin tarinassaan, kuinka hän osoitti tilanteeseen soveltuen oikealla elekielellä alistumisensa ärhentelevän kulkukoiran vallan edessä: olen kiltti, en vastaa ärhentelyysi hyökkäämällä. Ehkäpä kulkukoira lähti seuraamaan Helenaa, koska oli oppinut, että turistin perässä kulkemalla voi päästä parempien apajien ääreen.

Leena Masalin on vapaa konsultti, joka on toiminut vaativissa johtotehtävissä ja uuden käynnistäjänä monissa eri yrityksissä. Lisätietoja Masalinista löydät osoitteesta www.evolvere.fi. Lue myös Masalinista aiemmin julkaistu juttu Väsymätön uudistaja.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.