Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Istun työpöytäni ääressä. Olen eläkeyhtiön vakuutuslääkäri ja luen asiakkaittemme työkyvyttömyyseläkehakemuksia. Tehtävänäni on käydä lääkärinlausunnot läpi ja arvioida, onko lausunnossa kuvailtu sairaus hoitojenkin jälkeen jättänyt ihmiselle oireita, jotka estävät häntä tekemästä työtään.

Työhöni on helppo uppoutua. Keskittymiseni kuitenkin katkaisee avonaisesta ikkunasta kuuluva huuto: ”Oot sä ihan terve?”. Vastapäisen koulun pihalla olevat lapset metelöivät.

Papereiltani piirtyy eteeni tyypillinen tapaus. Mies, joka on koko ikänsä ajanut kuorma-autoa. Hän on siirtänyt kuutioittain maata teiden, rakennusten ja urheilukenttien alta. Pari vuotta sitten hänelle tuli oikean jalan iskias. Akuuttivaihe on parantunut, mutta jalka puutuu edelleen, nilkka ei koukistu normaalisti ja selkäkivut vaivaavat.

Ei hän ole ihan terve. Vaikka hän saa työpäivänsä auton ohjaamossa tehtyä, on työ vaivojen vuoksi epämukavaa. Mitta on tullut täyteen, Kelan 300 sairauslomapäivää on tullut täyteen ja nyt kysymys kuuluu: ”Oot sä ihan terve?”. ”No en kyllä ole.”

Kuka saa terveen paperit?

Työkyky on vielä mutkikkaampi asia. Pitäisi jaksa käydä töissä joka päivä. Kyllähän akuutti iskias on parantunut, mutta jalan puutuminen vaivaa jatkuvasti.

Subjektiivinen työkyvyn kokemus punnitaan vastakkain lakiin kirjoitetun työkyvyn määritelmän kanssa. Laissa sanotaan, että täyden työkyvyttömyyseläkkeen saa, jos työkyky on alentunut vähintään 60 prosenttia.  Omat subjektiiviset kokemukset iskiaksesta eivät siis kelpaa perusteluiksi, vaan työkyvyttömyyseläkepäätöstä tehtäessä tuijotetaan vain mitattavia ja vertailukelpoisia lääkärien tekemiä ja tilaamia tutkimustuloksia.

Lisäksi terveydentila suhteutetaan oman työtehtävän lisäksi muihin läheisesti verrattavien töiden vaatimuksiin. Kuorma-autonkuljettajan pitää istua pitkiä matkoja paikallaan ohjaamossa. Olisiko taksinkuljettajan työ läheisesti verrattava työ, jossa työkyky olisi parempi, koska ajomatkat ovat lyhyitä ja taksitolpalla voi autosta nousta kävelemään ja verryttelemään selkää?

Kuntoutus vie uudelle uralle

Työkyky on suhteellista. Samalla terveydentilalla toisessa työssä ei pärjää, mutta toisessa selviytyy vielä kohtuudella. Eläkeyhtiöt maksavat kouluttautumisen uuteen ammattiin, jos työkyvyttömyyseläke uhkaa ja henkilö haluaa vaihtaa työhön, joka sopii paremmin omaan terveydentilaan. Esimerkiksi kuorma-autonkuljettaja voisi hakea työeläkekuntoutusta ja saada taksikurssin sekä työkokeilupaikan taksinkuljettajana eläkeyhtiön rahoittamana.

Lasten keskinäisestä sanailusta sattumalta kuulemaani ”Oot sä ihan terve?”-kysymystä ei ole tarkoitettu otettavaksi ihan sananmukaisesti. Työkykyisyyskään ei edellytä, että olisi ihan terve. Jos työ on mielenkiintoista ja sitä haluaa tehdä, on työeläkekuntoutus oiva tapa jatkaa työuraa sairaudesta huolimatta.

Seppo Kettunen
Ylilääkäri
Ilmarinen

Blogin tausta

Työn iloa -blogin jutut perustuvat Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen materiaaliin. Blogin tavoite on jakaa  Ilmarisen laajaa kokemusta lukijoiden hyödyksi. www.ilmarinen.fi