Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tänä maailmanaikana on helppo vaipua synkkyyteen. Kaikkialta tulvii ikäviä uutisia, eikä valonpilkahduksia juuri ole näkyvissä. Vaikka maailmantilanne on vaikea, on aina mahdollista keskittyä omassa elämässään hyviin asioihin ja olla niistä kiitollinen.

Kiitollisuus on vahva voima. Olen itsekin siitä kirjoittanut aiemmin ja joskus kauan sitten pitänyt jopa kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta jossain vaiheessa asia vain unohtui kaiken tohinan keskellä. Lukiessani tähän numeroon aiheesta kirjoittaneen Kaija Solanan kolumnin, muistin jälleen kiitollisuuden tärkeyden. Kiitollisuus on todella merkityksellistä, sillä se saa katseen kääntymään kielteisistä asioista myönteisiin. Kiitollisuuden aiheita löytyy jokaisen elämästä. Ja kun alamme nähdä positiivisia asioita elämässämme, huomaamme niitä helpommin lisää. Itse olen parin kuukauden sisällä joutunut kohtaamaan pienempiä ja isompia harmeja, jotka ovat saaneet arvostamaan tavallista arkea ja tuntemaan siitä kiitollisuutta. Kuten Kaija Solana sanoo kolumnissaan: ”Palauta tietoisesti mieleesi sellaista, mitä ehkä olet tottunut pitämään itsestäänselvyytenä ja jonka muistaessasi olet iloinen, että se on osa elämääsi.” Viisaasti sanottu. Kiitollisuuden myötä elämään tulee myös lisää iloa, joten kiitollisuus kannattaa ottaa elämäntavaksi!

Henkilökuvassa tutustumme Mirja Tilukseen, joka työskentelee palvelupäällikkönä Tampereen yliopistollisen sairaalan Sydänsairaalassa. Tilus lähti jo 16-vuotiaana kotoaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi Jyväskylään, ja valmistuttuaan alkoi työskennellä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa aluksi sijaisuuksia tehden, kunnes ura urkeni vuonna 2001 kardiologisessa yksikössä. Tilus teki sairaanhoitajan toimenpidetyötä ja poliklinikkatyötä aina vuoteen 2012, jolloin hänestä tuli apulaisosastonhoitaja ja esihenkilö. Myöhemmin Tilus eteni palvelupäälliköksi, jossa tehtävässä hän tänäkin päivänä toimii. Tilus on työskennellyt Taysissa jo 23 vuotta, mutta kokee uransa niin merkitykselliseksi, ettei ole kaivannut muualle.

Coaching-blogissa Anniina Hukari käsittelee sisäisen coachin hyödyntämistä. Meillä jokaisella on oma sisäinen coach, joka on auttaa, sparraa, laajentaa näkökulmia, kannustaa, kiittää ja kuljettaa kohti ratkaisuja. Kolumnissaan Hukari antaa vinkkejä oman sisäisen coachin vahvistamiseen ja sisäisen kriitikon vaimentamiseen.

Kiire hallintaan -blogissa Teila Tanner-Heikkilä keskittyy hyvän tulevaisuuden luomiseen. Usko hyvään tulevaisuuteen luo positiivista vastapainoa ympärillämme vallitsevaan negatiivisuuteen. Se tuo valoa ja selkeyttä, tasapainoa ja rauhaa arkeen. Voimme aina päättää ja valita, mihin suuntaamme tietoisuutemme, Tanner-Heikkilä toteaa kolumnissaan.

Vierailija-blogissa Anu Lyra tarkastelee työhyvinvointia tiimin kannalta. Yleensä työhyvinvointia tarkastellaan yksilön kannalta, mutta silloin unohtuu, että arvostuksen kokemus, innostuminen, draivi ja turvallisuuden tunne syntyvät juuri vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Yksittäistä ihmistä ei voi vastuuttaa työhyvinvoinnista, vaan tarkasteluun kannattaa ottaa koko tiimi, Lyra painottaa kolumnissaan.

Hyvinvointi-blogissa Kaija Solana syventyy kiitollisuuden voimaan. Kiitollisuuden voi ottaa elämäntavaksi ja sisällyttää jokaiseen päivään. Kiitollisuuden tunne sydämessä on aikaansaava voima. Kiitollisuus on taito, jonka jokainen voi oppia harjoittelemalla. Ja kun vain keskitymme, niin huomaamme, että kiitollisuuden aiheita on vaikka kuinka paljon, Solana muistuttaa kolumnissaan.

Elämä järjestykseen -blogissa Mikko Pahkasalo tarjoaa uusia näkökulmia elämän haasteisiin. Jokainen meistä on varmasti kokenut elämänsä aikana enemmän tai vähemmän kovia koettelemuksia, mutta näistä ikävistäkin tapahtumista voi lopulta olla hyötyä, sillä ne laajentavat kykyjämme, taitojamme ja käsityksiämme itsestämme, Pahkasalo sanoo kolumnissaan.

Vierailja-blogin toisessa kirjoituksessa Mira Ekonen paneutuu käsillä tekemisen hyvinvointivaikutuksiin työssä. Osallistava tekeminen esimerkiksi työpajoissa lisää yhteisöllisyyttä. Käsillä tekemisen ääressä saadaan aikaan tilanne, jossa työyhteisön roolit unohtuvat ja voidaan käsitellä tunteita, kertoa omista kokemuksista ja kuunnella kaikkien mielipiteitä, Ekonen sanoo kolumnissaan.

Seuraavat jutut julkaisemme kolmen viikon kuluttua keskiviikkona 13. maaliskuuta.

Kepeää työpäivää!

Marja Kasanen
päätoimittaja