AJANKOHTAISTA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT ISTOCK J T HAKALA | 10.1.2024 | KOLLEGA.FI
Irti työelämän suoritta­misesta

Kiire työelämässä on viime vuosien aikana tuntunut vain kasvavan. Monia uhkaa uupumus, mutta myös boreout näyttää lisääntyvän. Koska systeemiä on vaikea muuttaa, kannattaa jokaisen rakentaa henkilökohtainen selviytymisstrategia, joka lisää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan työelämässä.

Vaikka työelämä on muutoksessa kaiken aikaa, voidaan sanoa, että jokin muuttui ratkaisevasti 2010-luvun alussa finanssikriisin jäljiltä. Silloin alkoivat mittavat tehostamistoimet niin yrityspuolella kuin julkisella sektorilla, ja ne kohdistuivat muun muassa valtionhallintoon ja kuntiin.

– Siitä lähti liikkeelle pitkä ajanjakso, jolloin koko 2010-luvun vain kiristettiin, väännettiin lisää tehoja ja etsittiin, missä oli löysää. Kun tämän päälle sitten vuonna 2020 pandemia rämähti päälle, ei meillä ollut yhtään löysää tai klappia missään, vaan kaikki tuli niskaan, professori, filosofi Juha T. Hakala sanoo.

Hakala on perehtynyt pandemian jälkeiseen työelämään ja työelämän ongelmiin ja niistä selviytymiseen uudessa Suoritusyhteiskunta – oireita ja selviytymiskeinoja -kirjassaan.

– Olimme yhteiskuntana ja kansantaloutena jo henkitoreissamme, koska emme olleet missään vaiheessa ehtineet hengähtää. Tämä voi olla yksi selitys siihen, miksi henkinen hyvinvointimme on ollut kovilla, Hakala lisää.

Myös suorittaminen, johon useammat meistä työelämässä syyllistyvät, heikentää hyvinvointiamme. Suorittaminen hiipii helposti myös vapaa-aikaan ja kietoutuu koko elämään.

– Olemme hyvin kokonaisvaltaisesti omaksuneet suorittamisen eetoksen, ja se koskee niin työtä, opiskelua kuin vapaa-aikaa. Omat harrastuksemme saattavat olla suorituskeskeisiä ja moni perheellinenkin nykyään ajattelee, että lasten harrastukset ovat hyödyllinen satsaus, jota hoidetaan kuin työelämäprojektia.

Työelämän ilmiöitä

Uupumus on tullut tutuksi jo monelle työelämässä. Uupumukseen sairastuminen on usein pitkä prosessi, johon liittyy merkityksen tunteen vähittäinen katoaminen elämästä.

– Kun ihminen uupuu työssään, hän kuvittelee kadottaneensa uupumuksen takia myös merkityksen tunteen. Asia on psykiatri Juhani Mattilan mukaan juuri päinvastainen: Ihminen uupuu kadottaessaan merkityksen tunteen, Hakala kertoo.

Kun ihminen huomaa, ettei hänen työllään tai tekemisellään ole suurtakaan merkitystä, hän voi uupua tämän oivalluksen myötä. Mutta myös merkityksellinen työ voi uuvuttaa.

– Merkityksen tunne on äärimmäisen tärkeä työhön ja elämään liittyvä tunne, mutta se ei pelasta niitä, jotka ovat taipuvaisia rajattomasti urakoimaan ja uhrautumaan.

Boreoutista puolestaan on puhuttu paljon vähemmän kuin uupumuksesta, vaikka sillä on vaikutusta niin työntekijän hyvinvointiin kuin yrityksen työturvallisuuteen. Boreoutissa on kyse siitä, että työntekijästä alkaa tuntua, etteivät hänen osaamisensa, työn luonne ja työtehtävien määrä ole tasapainossa.

– Korona toi mukanaan etätyön, ja tunnista toiseen seuranneet etäkokoukset alkoivat hyydyttää monia. Eräs kaverini, joka oli ollut kolmekymmentä vuotta työelämässä, kertoi minulle, että hänen työpäivänsä oli muuttunut pelkiksi zoom- ja teams-palavereiksi, eikä hän voinut sietää sitä, vaan se sai hänet irtisanoutumaan varmasta työpaikasta.

Tutkijoiden mukaan boreout saattaa näkyä esimerkiksi tarkkaavaisuuden heikentymisenä, lisääntyneinä virheinä, kohonneena työturvallisuusriskinä ja jopa onnettomuuksina. Boreout voi siis olla seuraamuksiltaan aivan yhtä tuhoisa kuin burnout.

Tuorein työelämän ilmiö on quiet quitting, hiljainen lopettaminen, jossa on kyse tervehdyttävästä rajojen laittamisesta työn ja muun elämän välille.

– Kyse ei ole laiskuudesta eikä työstä luopumisesta, vaan rajojen laittamisesta niin, että löydetään tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Tämä lähti liikkeelle Z-sukupolven eli 1998 – 2010 syntyneiden pyrkimyksestä kehittää aiempaa vivahteikkaampaa ymmärrystä työn roolista omassa elämässä.

Pyrkimyksenä on saada työlle jonkinlaisia tolkun rajoja, kuten normipituisia päiviä. Jos tässä onnistutaan, oma hyvinvointi lisääntyy ja omasta elämästä tulee ylipäätään parempaa, mikä ei ole Hakalan mielestä lainkaan hassumpi asia.

Tehokkuutta ja velvollisuudentuntoa

Tehokkuuden vaatimus on ollut työelämässä keskeistä vuoden 2008 jälkeen finanssikriisin seurauksena. Työpaikoille marssitettiin erilaisia konsultteja toteamaan, että työpaikoissa on paljon tehottomuutta ja tyhjäkäyntiä. Näin kävi myös yliopistolla, jossa Hakala työskenteli professorina.

– Silloin kaikki toimistoammattilaiset siivottiin turhina pois samoin kuin kiinteistöjen ylläpitäjät, siivoojat sekä matkustusbyrokratian ja tapahtumajärjestelyn ammattilaiset. Haluttiin, että kaikki tekevät kaikkea. Tosin viime vuosina on huomattu, että tapahtui vahinko, sillä se ei toimi.

Professori, filosofi Juha T. Hakala on perehtynyt pandemian jälkeiseen työelämään, työelämän ongelmiin ja niistä selviytymiseen, ja kirjoittanut aiheesta kirjan.

Hakala kertoo, kuinka koko yliopiston professorit ja asiantuntijat olivat vaikeuksissa, kun heidän piti yhtäkkiä tehdä tiliöintejä tai matkalaskuja monimutkaisiin sähköisiin järjestelmiin. Tehokkuutta ei kuitenkaan saavutettu, vaikka byrokratian taitajia vähennettiin.

Kaikkea ei aina voi laittaa työelämän syyksi, sillä välillä teemme asioista uuvuttavia myös itse. Joillakin meistä on ylikehittynyt velvollisuudentunto, joka pahimmillaan ajaa uupumukseen ja täyttää koko elämän.

– Joillekin aloille hakeutuu velvollisuudentuntoisia ihmisiä. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi sote-, opetus- ja kasvatusala sekä poliisi. Erilaisten työhyvinvointikartoitusten ja -mittausten mukaan näillä aloilla on huolestuttavan paljon jaksamisen äärirajoilla olevia tai uupuneita ihmisiä.

Ylikehittynyt velvollisuudentunto painaa myös opiskelijoita. Hakala kertoo, kuinka oli mukana järjestämässä yliopistomaailmassa webinaaria, jonka nimenä oli Riittäisikö kyllin hyvä. Alle kymmenessä päivässä webinaari saatiin täyteen ja ilmoittautumisen ohessa oli pyydetty kertomaan syy, miksi haluaa tulla mukaan.

– Opiskelijoiden vastauksissa toistui se, että heitä kalvoi jatkuva riittämättömyyden tunne. He kertoivat esimerkiksi kokevansa itsensä täysin epäonnistuneeksi ja syyttelivät itseään rimanalituksesta saadessaan tentistä arvosanan 3/5. Toisaalta vastauksista myös ilmeni, että opiskelijat olivat tietoisia liiallisesta velvollisuudentunnostaan, mutta eivät siitä huolimaat kyenneet ravistautumaan siitä irti.

Lykkäämisen taito

Nykyään puhutaan paljon prokrastinaatiosta eli asioiden lykkäämisestä. Monet ihmiset kokevat sen haitalliseksi ja stressaavaksi. Hakala puolestaan on tehnyt lykkäämisestä itselleen vahvuuden.

– Kun aikanaan pysähdyin miettimään omia vahvuuksiani, jonka varaan voisin enemmän rakentaa työelämääni, kirjoittaminen oli ehdottomasti ykkösasia. Se oli minulle luontevaa ja olin kirjoittaessani mukavuusalueellani. Toinen asia, jonka koen helpottaneen minua, oli vetkuttelu eli se, että lykkään asioita viime tinkaan.

Hakala oli huomannut, että hänen työyhteisönsä yliopistolla sen sijaan käyttäytyi täysin päinvastoin. Saadessaan esimerkiksi jonkin ylimääräisen työtehtävän, nämä velvollisuudentuntoiset ihmiset valmistautuivat hyvin määrätietoisesti ja täydellisesti annettuun tehtävään sillä seurauksella, että kaikki muu päivittäinen työ, joka olisi pitänyt tehdä, siirtyi sivuun ja levisi myös varsinaisen työajan ulkopuolelle ja kotiin vietäväksi. Hakala oivalsi, että tämä on yksi selitys siihen, miksi työaika ei riitä ja miksi ihmiset uupuvat työnsä ääreen.

– Itse olin aina lykännyt töitä viime tinkaan, ja sen vuoksi olin ehtinyt hoitaa kaiken työajan puitteissa. Jos minulle annettiin ylimääräinen työ, kuten kertaluonteinen opetustehtävä tai asiantuntijaluennon pitäminen, joka piti toteuttaa kahden viikon kuluttua, en käyttänyt siihen tätä aikaa, vaan ikään kuin pöyhäisin tehtävää heti siitä kuultuani ja tein muutaman haun googlessa.

Tämän jälkeen Hakala jätti asian hautumaan alitajuntaansa ja siirtyi edistämään tavanomaisia töitään. Tapahtumaa edeltävänä päivänä hän palasi tehtävän äärelle, jolloin se oli pakko saada tehtyä.

– Uskalsin luottaa, että vaikka tästä ei tule täydellistä, niin siitä tulee riittävän hyvä, koska työelämä on tällaista, eikä täydellistä voi tuottaa jatkuvasti. Ja koska olin opetusalalla, ajattelin, että voin heittää persoonani likoon ja paikata sillä sen, mikä tiedossa hävitään ja saada kuulijoille sellaisen kokemuksen, joka palkitsee muulla tavoin.

Hakala myöntää, että kaikille lykkääminen ei sovi, sillä se vaatii tietynlaisen luonteenlaadun, jotta uskaltaa kylmänviileästi luottaa itseensä. Myös vuosien kokemus auttaa asiaa.

– Kun perehdyin prokrastinaatioon, huomasin, että liike-elämässäkin on menestyneitä ihmisiä, kuten Steve Jobs, joilla on samanlaisia taipumuksia. Ja vetkuttelusta voi olla hyötyä, sillä kun antaa alitajunnan toimia tulevan tehtävän parissa eikä aktiivisesti edistä sitä, niin yllättäen luovuus tulee siihen mukaan. Ja kun asioita ei lyö lukkoon liian varhaisessa vaiheessa, niihin voi löytyä odottamattomiakin ratkaisuja ja omintakeisia lähestymiskulmia.

Luo henkilökohtainen strategia

Sellaista maailmaa ei tulekaan, jossa hallitus tai jokin muu ylempi taho pistäisi suomalaisen työelämän kerralla kuntoon. Tuskin missään organisaatiossa tai työyhteisössäkään tapahtuu mitään niin radikaalia, että sen tuloksena kaikki voisivat työpaikalla hyvin. Tämän vuoksi jokaisen on löydettävä oma henkilökohtainen selviytymisstrategiansa.

– Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tunnistettava omat vahvuutemme ja rakennettava niiden varaan työelämäsuoriutumisemme, jaksamisemme ja hyvinvointimme.

Hakalan mukaan moni työelämässä toimiva ihminen havahtuu yllättävän myöhään kyselemään omia vahvuuksiaan, vaan ennemminkin menemme seuraten muiden tekemisiä ja suoriutumista, emmekä luota siihen, että olemme yksilöitä, joilla on hyvin poikkeavia vahvuuksia.

– Itse olin vasta nelikymppinen, kun tosissani pysähdyin miettimään omia työelämävahvuuksiani. Kun tajusin, että kirjoittaminen on minun juttuni, halusin rakentaa arkeani enemmän tämän vahvuuden varaan. Aloin tehdä vaihtokauppoja työkavereitteni kanssa, joilla oli toisenlaisia vahvuuksia. Otin esimerkiksi vastuuta toisen raportinkirjoittamisesta, kun tämä puolestaan hoiti minun vastuulleni tulleet ulkomaalaiset vieraat, sillä englanninkielen puhumisessa oli minulle tekemistä.

Hakala huomasi, että työkavereiden joukossa oli niitä, joiden vahvuudet olivat hänen heikkouksiaan ja päinvastoin. Hakala mielestä työyhteisö on kuin jalkapallojoukkue erilaisine pelaajineen.

– Jalkapallojoukkueessa on puolustajia, hyökkääjiä, keskikentän pelinrakentajia sekä maalivahti, ja kaikki hoitavat oman osansa. Miksi tällainen ajattelu on päivänselvää urheilussa, mutta ei työelämässä? Eihän jalkapallossa puolustajaa vaadita hyökkäämään, mutta työelämässä meidän on hyökättävä, vaikka olisimme selvästi aina olleet puolustajia.

Hakala kertoo eräästä lastentarhanopettajasta, joka tuli kerran hänen luentonsa jälkeen kiittämään siitä, että Hakala oli nostanut esille ihmisten erilaisuuden työssä. Opettaja kertoi, että heidän organisaatiossaan kaikki tekivät kaikkea ja hänellä oli päiväkodin arjessa monia asioita, jotka eivät luontaisesti sopineet hänelle.

– Kunpa ihmisten erilaisuus oivallettaisiin työn johtamisessa ja organisoinnissa. Näin saisimme jaettua arjen työtaakkaa enemmän taipumusten, lahjakkuuksien ja vahvuuksien mukaan.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)