Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tuija Rouhe on vaatekauppias, joka rakastaa työtään. Rouhe ehti työskennellä pitkään monipuolisissa tehtävissä eri vaatetusalan yrityksissä, kunnes hänestä kolme vuotta sitten tuli yrittäjä ja onnellinen oman puodin omistaja.

Vaatteet ovat aina olleet Tuija Rouheen juttu ja alun perin Rouheesta piti tulla vaatesuunnittelija. Äiti opetti hänet ompelemaan ja ensimmäiset vaatteet Rouhe teki itselleen jo 12-vuotiaana.

– Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vietin kolme vuotta ulkomailla Englannissa ja Kolumbiassa, mutta palattuani kävin somistajakoulun ja sen jälkeen suoritin ammattioppilaitoksessa ylioppilaspohjaisen mallipukineiden valmistajalinjan, Rouhe kertoo.

Valmistumisensa jälkeen Rouhe työskenteli viisi vuotta somistajana Seppälällä, kunnes lähti opiskelemaan Jyväskylään ammattikorkeakouluun vestonomiksi.

– Valmistuin sieltä vuonna 1997 ja sain saman tien työpaikan Finnkarelia Virke Oy:stä, joka oli silloin yksi Suomen suurimmista vaatetusalan yrityksistä ja jolla oli vientiä Venäjälle ja myöhemmin Saksaan sekä muualle Eurooppaan. Hyppäsin kerralla isoihin saappaisiin, sillä työskentelin siellä yhdistetyssä mainonnanhoitajan ja PR-johtajan tehtävässä, jota aiemmin oli hoitanut kaksi ihmistä.

Työ oli vaativaa, mutta Rouhe nautti siitä, sillä työkaverit olivat ihania ja tehtävät monipuolisia. Rouhe vastasi kansainvälisten messujen suunnittelusta, rakentamisesta ja logistiikasta, asiakastilaisuuksista, tapahtumista ja niiden organisoinnista, muotinäytöksistä sekä kaikkiin muotiin liittyvistä PR-teksteistä.

– Meillä oli messuja Suomessa, Venäjällä, Puolassa, Englannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi olin rakennuttamassa pari myymälää ja organisaattorina rakentamassa Norjaan ja Ruotsiin toimistoja. Ehdin olla talossa lähes kymmenen vuotta, kunnes siirryin bisnesvaatteita myyvän Looks-yrityksen palvelukseen.

Rouhe toimi aluepäällikkönä alueenaan Etelä-Suomi. Työt lähtivät hyvin käyntiin ja puolessa vuodessa Rouhe oli jo saavuttanut vuoden myyntitavoitteet. Rouhe viihtyi työssään hyvin, mutta sai sitten yllättäen tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Kiirevuosista uupumukseen

Neljä vaatetusalan yrittäjää oli perustanut kotimaisen yrityksen House of Gerry Weber -ketjun, joka myi Gerry Weberin brändin mallistoja. Rouheelle tarjottiin yrityksen ketjupäällikkyyttä, missä tehtävässä hän aloitti firmassa vuonna 2007.

– Siinä vaiheessa yrityksellä oli kolme House of Gerry Weber -myymälää Lempäälän Ideaparkissa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Ketjupäällikkönä vastasin mallistojen sisäänostoista, myymälöiden konseptin mukaisesta visuaalisuudesta, markkinoinnista, viestinnästä ja kaikesta, mitä vähittäiskaupan liiketoimintaan kuuluu. Yksi tärkeimmistä tehtävistäni oli mallistojen sisäänosto, minkä vuoksi kävin kuusi kertaa vuodessa Saksassa Hallessa Gerry Weberin pääkonttorilla. Lisäksi toimin esimiehenä näiden kolmen liikkeen henkilökunnalle.

Kaikki meni hyvin aina vuoteen 2014 asti, jolloin rupla romahti ja venäläiset ostajat kaikkosivat. Yritys joutui ajamaan myymälät alas ja Rouhe jäi vähäksi aikaa työttömäksi.

– Sitten minulle soitettiin ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut Gerry Weberin bisnes-to-bisnes-puolen Suomen myyntipäällikön paikasta. Kävin haastattelussa Weberin Kööpenhaminan toimistolla, ja sain paikan.

Rouhe aloitti myyntipäällikkönä vuoden 2015 alussa tehtävänään myydä Gerry Weberin brändin alla olevia mallistoja suomalaisille vähittäiskauppiaille. Saman vuoden aikana yritys kuitenkin osti Jokisen naistenvaateketjun ja keväällä Rouheelle tarjottiin Suomen vähittäiskaupan liiketoiminnanvetäjän paikkaa.

– Olin mukana Jokisen sulauttamisessa Gerry Weberin yritykseen. Saksalaisessa pörssiyhtiössä elettiin kvartaalitaloudessa ja tehtäväni oli muuttunut hallinnolliseksi exceleiden tekemiseksi. Työstäni puuttuivat myymälän rajapinnassa tapahtuvat asiakastapaamiset ja asiakaskokemukset, joita kaipasin kovasti. Lopulta uuvuin ja sanoin itseni irti. Lähdin yrityksestä vuoden 2017 lopussa.

Onnenkantamoinen Munkkiniemessä

Puoli vuotta Rouhe vietti mökillä ja lepäsi. Siinä vaiheessa Rouheella ei ollut aavistustakaan, mihin hän seuraavaksi ryhtyisi.

– Mieheni sanoi minulle, että nyt et ajattele töitä, vaan teet joka päivä jotain, mistä nautit. Siellä mökin rauhassa aloin piirtää mandalaa, josta myöhemmin tuli osa yritykseni logoa – mistä en silloin tiennyt edes haaveilevani.

Vähän ajan kuluttua Rouhe innostui opiskelemaan kansainvälistä digimarkkinointia ja kävi pari yrittäjäkurssia. Eräänä päivänä hän meni tavalliseen tapaansa Munkkiniemessä liikettä pitävälle kampaajalleen ja puheeksi tuli sattumoisin vastapäinen pieni vaatekauppa.

– Pähkäilimme kampaajani kanssa, että milloinkahan tämä vaatekauppias jää eläkkeelle. Siitä innostuneena menin kysymään asiaa suoraan kauppiaalta, joka ei vielä tiennyt, milloin jää eläkkeelle.

Kului jälleen tovi ja Rouhe sai opintonsa päätökseen. Syyskuussa 2019 hän meni jälleen kampaajalle, joka heti tiedusteli, oliko Rouhe käynyt uudelleen kysymässä vaatekauppiaan päätöstä.

– Siltä seisomalta menin vaatekauppaan ja kauppias kertoi, että oli jäämässä eläkkeelle. Siitä päivästä neljän viikon kuluttua olin perustanut Izora-yritykseni, rekisteröinyt sen ja aloin ostaa vaate-ennakoita sisään, kuten alalla on tapana tehdä puolta vuotta aikaisemmin.

Vuoden 2020 alussa Rouheella oli vaatteita olohuoneen täydeltä ja remontti käynnissä liikkeessä. Koronapandemia oli juuri alkanut ja Rouhe mietti, mitähän tästä oikein tulee.

– Avasin myymälän huhtikuussa 2020. Aloin tehdä kauppaa sillä tavalla, että rupesin tervehtimään asiakkaita kadulla ja annoin vaatteita kotiin sovitettavaksi. Sain asiakkaita lockdownista huolimatta. Siitä se lähti, enkä ole katunut päivääkään.

Isompiin tiloihin

Ensimmäistä, pientä liikettä Rouhe piti kaksi vuotta. Hän oli pistänyt merkille lähistöllä toisen, hieman isomman myymälätilan, josta alkoi haaveilla. Kun se tyhjeni kesäkuussa 2022 Rouhe otti heti yhteyttä kiinteistövälittäjään.

– Sain tilan vuokrattua ja muutin sinne elokuussa 2022. Olin todella tyytyväinen, kun pääsin isompiin tiloihin. Myös sijainti on parempi ja liikevaihtoni on kasvanut.

Rouheen työntekoa rytmittää vuosiympyrä, joka käsittää niin sisäänostot, asiakastapahtumat kuin markkinoinnin. Sisäänostojen kannalta tärkeimmät ovat neljä päämallistoa kevät/kesä sekä syksy/talvi. Näiden välissä on myös pienempiä välimallistoja.

– Talviaikaan materiaalit ovat paksumpia, mutta keväällä värit kirkastuvat, ja mitä lähemmäksi kesää mennään, kevenevät myös materiaalit. Kesällä pitää sitten olla myös kevyttä pellavaa ja puuvillaa, ja luonnonmateriaalit korostuvat. Ja sama toistuu syksyllä päinvastoin.

Markkinointi pienessä myymälässä on toisenlaista kuin mihin Rouhe oli tottunut isoissa yrityksissä. Oman tyylinsä markkinoida Rouhe löysi kuitenkin some-markkinoinnista.

– Some-markkinoinnin olen joutunut opettelemaan ruohonjuuritasolta alkaen ja se on ollut haastavaa. Nyt se sujuu jo jotakuinkin rutiinilla. Teen päivityksiä Facebookiin ja Instagramiin, mikä vie minulta päivittäin vähintään tunnin.

Arkiseen työntekoon kuuluu myös paljon käytännön tehtäviä, aina toimistotöistä siivoamiseen ja tavaran purkamisesta myymiseen sekä viikoittain näyteikkunan somistaminen.

– Kun tavarat saapuvat myymälään, puran ne, syötän tuotteet sähköiseen varastoon, hinnoittelen ne, tarvittaessa höyrytän vaatteet ja asettelen ne paikalleen. Seuraan varastonkiertoa ja myyntiä kuten liiketoimintaan kuuluu. Liikkeessäni on näyteikkuna ja vaihdan sen vähintään kerran viikossa. Siitä olen saanut kiitosta ohikulkijoilta ja se toimii myös loistavana markkinointikanavana.

Apuna Rouheella on kaksi luottohenkilöä, jotka tuuraavat häntä tarvittaessa. Liike on auki maanantaista lauantaihin, mutta Rouhe itse pyrkii pitämään viikonloput vapaana.

– Olen yleensä paikalla maanantaista perjantaihin, riippuen omista tai työntekijöiden menoista. Välillä teen kuusipäivästä viikkoa ja toisinaan taas voin pitää vaikka keskellä viikkoa vapaapäivän ja käydä lastenlasten luona Lahdessa.

Kahdessa kaupungissa

Rouhe ja hänen miehensä asuvat kahta kaupunkia. Pariskunnalla on asunto Mikkelissä ja Helsingissä.

– Myimme muutama vuosi sitten ison asuntomme Munkkivuoresta ja ostimme talon Mikkelistä sekä pienen asunnon Helsingistä. Matkustan lähes joka viikonloppu kotiimme Mikkeliin, mutta toisinaan vietämme mieheni kanssa myös Helsinki-viikonloppuja. On mukavaa päästä nauttimaan molempien kaupunkien fiiliksistä.

Omaa hyvinvointiaan Rouhe tukee hyötyliikunnalla, mutta kokee, ettei ehdi liikkua niin paljon kuin haluaisi.

– Kuljen joka paikkaan kävellen tai pyöräillen, mutta haluaisin liikkua paljon enemmän. Mieheni on innokas maastopyöräilijä ja minullakin on maastopyörä. Itse pyöräilen mielelläni helppoja maastopolkuja.

Pyöräilyn lisäksi Rouhe pitää metsässä samoilusta ja talvella hiihtämisestä ja laskettelusta. Energiaa ja hyvää mieltä hänelle tuo maalaaminen.

– Yksi rakas harrastukseni on vedic art -maalaus, jonka aloitin vajaa kymmenen vuotta sitten. Se on mielenkiintoista ja olen käynyt monet viikonloppukurssit. Nyt en ole ehtinyt maalata pitkään aikaan, mutta sitä haluaisin tehdä paljon enemmän.

Työsaralla Rouhe aikoo jatkaa samalla sabloonalla, sillä nykyisessä työssään hän saa käyttää kaikkia opittuja taitojaan ja nauttia asiakaskohtaamisista.

– Koen että myymäläni on tietynlainen olohuone, johon asiakkaat tulevat viettämään aikaa hetken tai vähän pidemmän ajan, ja parasta tässä työssä onkin ihmisten kohtaaminen. Tykkään erilaisista ihmisistä ja heidän tarinoistaan.

Tällä haavaa asiat ovat tasapainossa ja hyvällä mallilla, ja Rouhe sanoo olevansa hyvin tyytyväinen elämäänsä.

– Teen tätä niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Ja sen jälkeen, jossain vaiheessa, keskityn kodin, mökin ja lastenlasten hoitamiseen sekä omaan ja mieheni hyvinvointiin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.