Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Elämme jälleen vuodenaikaa, joka väsyttää monia meistä. Vähäinen valo tekee olon ankeaksi ja saamattomaksi. Ja tätä kaikkea kestää vielä monta kuukautta. Miten selviytyä pimeästä ajasta ja tehdä talvesta mukavampi? Tähän antaa vastauksia Satu Rasa, joka alkoi tutkia kaamosväsymystä tehdäkseen omasta talvikaudestaan miellyttävämmän, ja kirjoitti aiheesta kirjan Kaamosväsymys.

Tutkimusten mukaan 85 prosenttia suomalaisista saa jonkinlaisia oireita pimeästä talvikaudesta. Jokainen meistä tunnistaa ne kuukauden, kun aamulla raahustamme töihin pilkkopimeässä ja iltapäivällä aurinko on jo ehtinyt laskea mailleen ennen kuin pääsemme työpaikalta pois. Kaamosväsymys kestää Suomessa lähes puoli vuotta: lokakuussa hiljalleen laskeutuva pimeys kasvattaa oireita, jotka jatkuvat helmikuun loppuun saakka.

Kirjan ensimmäisessä osassa keskitytään kaamosväsymyksen tutkimiseen. Me ihmiset tarvitsemme valoa samalla tavalla kuin kasvit. Kaamosoireilun avainaiheuttaja on aamuaikaan saadun valon vähäisyys. Kun päivät lyhenevät, valoa on aina vain vähemmän aamun tunteina. Tieteellisten tutkimusten mukaan ihmisen sisäinen kello jätättää pimeällä.

Eikä pelkästään valon puute, vaan myös kylmä ilma vaikuttavat meihin monella tapaa. Tutkimusten mukaan kylmän ilman aiheuttavat negatiiviset vaikutukset alkavat, kun ympäristön lämpötila putoaa alle 18 asteeseen. Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ilmastomme on elimistölle optimi vuosittain vain muutaman kesäviikon ajan, Rasa sanoo kirjassaan.

Kirjan toisessa osiossa annetaan virallisia vinkkejä talvikaudesta selviämiseen. Pimeää kautta on nimittäin mahdollista helpottaa omin toimin. Yksi tunnetuimmista keinoista on kirkasvalolamppu, joka on hyvä kaamosväsymyksen torjuja. Muita kirjassa esiteltyjä keinoja ovat muun muassa jaksamista tukeva ruokavalio, hyvä uni sekä liikkuminen, joka olisi parasta tehdä valoisaan päiväsaikaan. Eikä myöskään pidä unohtaa armollisuutta itseä kohtaan. Vaikka paino helposti lisääntyy talvikuukausina, ei herkkujen syöminen ole aina automaattisesti väärin. Nauttiminenkin on tärkeä osa elämää.

Kirjan kolmannessa osassa Rasa antaa itse testaamiaan, kokeilevia vinkkejä kaamosväsymyksen hoitoon. Hän kertoo kokemuksistaan muun muassa hyggeilystä, saunomisesta ja avantouinnista sekä mielenkiintoisesta kylmänaltistusmetodista. Yhtenä ideana Rasa nostaa myös dopamiinipukeutumisen, joka tarkoittaa kirkkaisiin väreihin pukeutumista, ja innostaa lukijaakin pukeutumaan mieluummin vaikka kirkkaanoranssiin toppatakkiin iänikuisen mustan sijaan.

Kaamosväsymys on letkeästi kirjoitettu opas, joka kertoo hiljaisella huumorilla höystettynä kirjoittajan omista kokeiluista ja kokemuksista ryyditettynä tutkimustuloksilla ja asiantuntijahaastatteluilla. Lukijana huomasin samaistuvani kirjoittajan kokemuksiin kaamosajasta – sillä olen itse kevät/kesäihminen – ja minulle toi lohtua se, etten ole ainoa, joka haluaisi skipata koko pimeän kauden.

Kirja sopii kaikille, jotka kärsivät kaamosväsymyksestä ja haluavat tehdä talviajasta itselleen miellyttävämmän.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.