Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Työyhteisöissä koettu eettinen kuormitus on vähitellen nousemassa kestävän työelämän kehittämisagendalle. Ymmärrys eettisestä kuormituksesta ja sen seurauksista on kuitenkin liian kapea. Kuormituksen keventämiseksi tarvitaan nyansoidumpaa käsitystä etiikasta sekä työyhteisöjen eettisen toimintakyvyn kehittämistä.

Työelämän eettinen kuormitus oli ensimmäisiä kertoja laajemmin esillä äskettäin julkaistussa Helsingin Sanomien jutussa (HS 12.4.2021). Tätä ennen teemaa ovat pitäneet esillä lähinnä hoiva-alan työntekijät kuvatessaan arvoristiriitojen kuormittavuutta: esimerkiksi vanhusten hoivassa työskentelevä kokee eettistä kuormitusta, kun ei ehdi kiireen takia pysähtyä kuuntelemaan asiakkaan huolia.

Kiinnostavaa kyllä, julkisen keskustelun lisäksi myös eettisen kuormituksen tutkimus on keskittynyt hoiva-alaan ja terveydenhuoltoon. Eettistä kuormitusta voi kuitenkin olla missä tahansa työpaikassa. Ihminen on moraalinen olento myös työelämässä, toimialasta ja työtehtävästä riippumatta.

Kuormituksen lähteet moninaisia

Hoiva-alan yhteydessä sekä mainitussa HS:n jutussa esille nostetut ristiriidat yksilön arvojen ja rakenteellisten rajoitteiden välillä ovat tärkeä, mutta vain yksi eettisen kuormituksen lähde. Niissä yksilö tai työyhteisö tietää, miten tulisi toimia moraalisesti oikein, mutta institutionaaliset rajoitteet, kuten vaikkapa resurssien niukkuus, estävät toiminnan. Eettisen kuormituksen lähteet ovat kuitenkin moninaisemmat. Kuormituksen helpottamiseksi ilmiötä on tarkasteltava koko kirjossaan.

Eettistä kuormitusta voi syntyä esimerkiksi silloin, kun yksilö tietää, mikä olisi oikein, mutta epäonnistuu toiminnassa oman inhimillisen rajallisuutensa takia. Voi vaikkapa tietää, että olisi oikein puuttua kollegojen väliseen epäasialliseen sanailuun. Toiminta vain jää puolitiehen, koska pelkää itse joutuvansa konfliktin keskiöön. Eettinen kuormitus syntyy epäonnistumisen kokemuksesta.

Usein on myös niin, että johonkin eettiseen kysymykseen on tarjolla vain eri tavalla huonoja ratkaisuja. Tällaisissa dilemmatilanteissa kuormitus voi syntyä siitä, että toimintavaihtoehtojen arviointi tuntuu aina päätyvän umpikujaan. Ratkaisematon moraalikysymys syö työpäivistä hapen pois.

Joskus eettistä peistä taas väännetään eri tavalla hyvien näkemysten kesken. Aina ei ole niin, että työyhteisöissä toinen osapuoli (esimerkiksi työntekijät) on moraalisesti oikeassa ja toinen (esimerkiksi ylin johto) väärässä. Eettisistä kysymyksistä voi olla useita, perusteltuja näkemyksiä. Silloin kuormitusta voi syntyä siitä, että keskustelu sinänsä arvokkaista eri näkemyksistä ajautuu piikittelyksi, jossa ei etsitä yhteistä ratkaisua vaan moraalista voittajaa.

Ratkaisemattomat kysymykset rasittavat

Miksi työyhteisöjen sitten pitäisi välittää eettisestä kuormituksesta? Usein – ja aiheellisesti – vastaukseksi tarjotaan eettisen kuormituksen negatiivista vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimusnäyttö tästä yhteydestä onkin sangen vankkaa. Etiikkaa ei kuitenkaan voi kilpistää vain työhyvinvoinnin välineeksi.

Tärkeämpi kysymys on, millaisia ovat organisaatiot, joissa eettiset kysymykset jäävät ratkaisemattomiksi jännitteiksi. Kuinka yhteiskunnallisesti vastuullinen toimija lopulta on organisaatio, jonka ei pysty rakentavasti vastaamaan työyhteisössä esille nouseviin eettisiin kysymyksiin? Henkilöstön eettinen kuormitus on merkki siitä, että organisaatiosta puuttuu jotakin, joka kestävyyshaasteiden piinaamassa maailmassa on yhä tärkeämpää. Jos mielimme panostaa koronan jälkeen kestävään jälleenrakentamiseen, on hyvä kysyä, missä kantimissa on organisaatioiden eettinen toimintakyky.

Eettisellä toimintakyvyllä viittaan yhteisön arkiseen valmiuteen arvioida oikeaa ja väärää jäsentyneesti ja toimia tuon arvion mukaisesti. Kyse on nimenomaan yhteisötason kyvykkyydestä, jonka rakentuminen vaatii sekä yksilöiden osaamista että yhdessä luotuja rakenteita. Sitä ei voi ulkoistaa yritysvastuutiimille, vaan se koskee jokaista yhteisön jäsentä.

Eettistä toimintakykyä voi kehittää

Tärkeä askel eettisen toimintakyvyn kehittämisessä on hankkia välineitä käydä eettistä keskustelua. Monessa työyhteisössä esimerkiksi tunnistetaan, että tekoälyn käytön eettisiä seurauksia olisi hyvä pohtia. Keskustelussa ei päästä hahmottomia oikean ja väärän aavistuksia pidemmälle, jos etiikan käsitteet ja näkökulmat ovat aivan vieraita.

Toinen hyvä askel on eettistä toimintakykyä ylläpitävien rakenteiden kehittäminen siten, että mukana on mahdollisimman laajasti työyhteisön jäseniä. Tärkeimpiä rakenteita eivät välttämättä ole staattiset eettiset ohjeistot, vaan arjen työkalut, jotka auttavat puntaroimaan vaikkapa sitä, millaisten organisaatioiden kanssa voidaan tehdä yhteistyötä.

Eettinen toimintakyky ei poista digitaalisen, monimutkaisen maailman kinkkisiä eettisiä kysymyksiä. Se kuitenkin vähentää niiden aiheuttamaa kuormitusta ja auttaa tavoittelemaan yhteisöinä sitä, mistä etiikassa lopulta on kyse: hyvästä elämästä oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.

Anna Seppänen on eetikko ja CoHumans Oy:n toimitusjohtaja. Seppänen auttaa organisaatioita kehittämään eettistä toimintakykyään ja valmentaa myös mm. myötätunnon ja psykologisen turvallisuuden teemoista. Seppänen on juuri viimeistelemässä yritysetiikkaa käsittelevää väitöskirjaansa.

Lisätietoja Seppäsestä löydät osoitteessa: https://cohumans.fi/

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.