HENKILÖKUVA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT RIITTA SUPPERI H KORVA | 31.3.2021 | KOLLEGA.FI
Näkemyk­sellinen vastuullisuus­viestijä

Heidi Korva on vastuullisuusviestinnän uranuurtaja ja yrittäjä, joka haluaa rakentaa parempaa maailmaa. Työuransa aikana Korva on ehtinyt tehdä reilusta kaupasta valtavirtaa, peräänkuuluttaa vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja auttaa kansalaisjärjestöjä menestymään. Korvalle hyvien asioiden puolesta toimiminen on itsestäänselvyys ja elämäntapa.

Heidi Korva on vastuullisuusviestintään keskittynyt yrittäjä, joka haluaa toimia hyvien asioiden puolesta.

Oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja halu vaikuttaa ovat aina olleet tärkeitä Heidi Korvalle. Jo teini-ikäisenä hän päätti lähteä opiskelemaan toimittajaksi, sillä hän halusi nostaa päivänvaloon epäkohtia.

– Aloitin journalismiopintoni Tampereen yliopistossa vuonna 1993. Vaikuttamisen lisäksi minua kiinnosti myös kansanvälisyys ja haaveilin jopa lähteväni kirjeenvaihtajaksi ulkomaille, Korva kertoo.

Opintojen ohessa Korva työskenteli kesätoimittajana Koillissanomissa ja maakuntalehti Pohjolan Sanomissa. Myöhemmin hän työskenteli urheilutoimittajana Aamulehdessä ja Suomen Urheilulehdessä.

– Valmistuttuani päätin jatkaa maisteriopintoja. Vuonna 2000 työskentelin Helsingin Sanomissa uutistoimittajana ja tein samalla graduani. Kun sain graduni valmiiksi vuonna 2002, menin kesätoimittajaksi YLE:n Aamu-tv:hen.

Jo Helsingin Sanomissa työskennellessään Korva oli alkanut kiinnostua vastuullisuusteemasta tehtyään jutun equadorilaisesta banaaniosuuskunnan viljelijästä, joka oli Suomessa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen vieraana.

– Haastateltava kutsui minut käymään banaaniosuuskunnassa Equadorissa. Siihen maailmanaikaan ulkoministeriöllä oli toimittajille ja kuvaajille apurahoja, joita haimme kuvaajaystäväni kanssa. Niiden turvin lähdimme kuukaudeksi Equadoriin tekemään juttuja. Sillä reissulla kävin myös banaaniosuuskunnassa.

Toimittajasta tiedottajaksi

Equadorilainen osuuskunta teki Korvaan suuren vaikutuksen. Hän näki paikan päällä, kuinka reilu kauppa vaikutti kyläyhteisöjen ja perheiden elämään. Paikalliset kertoivat hänelle, miten ihmiset olivat nousseet köyhyydestä ja kuinka lapset olivat päässeet kouluun ja jopa yliopistoihin reilun kaupan ansiosta.

– Kun ymmärsin, että bisneksellä pystyy saamaan aikaan hienoja asioita, innostuin vastuullisuusteemasta. Näin, miten paljon omilla ostopäätöksillä saattoi vaikuttaa asioihin.

Kun syksyllä 2003 Reilun kaupan edistämisyhdistyksessä aukesi tiedottajan paikka, Korva haki sitä ja sai paikan. Siihen aikaan yhdistys oli vielä pieni ja Korva oli kolmas taloon palkattu henkilö.

– Teimme paljon töitä ja saimme vakuutettua kaupparyhmät siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneista reilun kaupan tuotteista ja että niitä kannattaa ottaa myyntiin.

Onnistumisia alkoi tulla pikkuhiljaa. Ensimmäisiä isoja kaupallisia menestyksiä olivat Pirkka reilun kaupan ruusu sekä ABC-huoltoasemilla myytävät reilun kaupan kahvit.

– Se oli ensimmäisiä vastuullisuusaaltoja, jotka löivät Suomeen. Yritysten lisäksi meidän piti vaikuttaa myös kuluttajiin ja informoida heitä reilun kaupan järjestelmästä. Se oli mahtavan monipuolista työtä, Korva kertoo.

Neljä vuoden työrupeaman jälkeen Korva alkoi innostuksestaan huolimatta väsyä työn määrään. Työ oli kunnianhimoista ja vaati paljon, mutta järjestön resurssit olivat pienet.

– En ollut koskaan aiemmin ollut töissä naistenlehdessä ja pääsin Kodin Kuvalehteen. Työskentelin siellä toimitussihteerinä ja tuottajana kaksi vuotta. Tykkäsin kovasti työstäni ja meinasin jäädä sille uralle, mutta sitten päädyinkin yrittäjäksi.

Oma yritys pystyyn

Korvalla oli ollut miehensä kanssa jo pitkään haave sapattivapaan viettämisestä. Puoliso työskenteli Nokialla ja vuoden keväällä 2009 hänelle tuli mahdollisuus ottaa lähtöpaketti. Korvalla puolestaan oli määräaikainen sopimus Kodin Kuvalehdessä, joka oli katkolla kesän lopussa.

– Mieheni on Ranskasta ja hänen sukunsa asuu siellä. Olimme pitkään haaveilleet viettävämme siellä pidempiä aikoja. Tajusimme, että nyt kummallakin oli mahdollisuus lähteä. Mieheni otti paketin ja minä lopetin työt elokuun lopussa. Lähdimme syyskuun alussa Ranskaan talveksi.

Työpäivän lomassa Korva käy mielellään päiväkävelyllä meren tuntumassa kotikulmillaan Rastilassa.

Sapattivapaalla Korva perusti oman viestintäyrityksenä Communikén. Yrittäjyys houkutteli Korvaa, sillä hän halusi käydä miehensä kanssa useammin Ranskassa ja yrittäjänä hän pystyi paremmin vaikuttamaan omiin aikatauluihinsa kuin palkansaajana.

– Halusin myös yhdistää toimittaja- ja mediaosaamiseni ja auttaa kansalaisjärjestöjä viestimään paremmin ja edistää sillä tavoin hyvää maailmassa. Aluksi toimin pääasiassa järjestökentällä, mutta nykyään työskentelen enemmän yrityspuolen vastuullisuusasioiden parissa.

Omassa yrityksessään Korva toimii viestintäkonsulttina, kouluttajana ja viestintästrategina. Vaikka Korva on yksinyrittäjä, hän tekee yritysten vastuullisuusviestintää tiimissä, johon kuuluu kaksi muuta henkilöä.

– Minun tapani on tehdä työtä yhdessä luotettavien kumppaneiden kanssa. Yhdessä pähkimällä pääsee pidemmälle. Teen tiimiläisteni kanssa töitä päivittäin ja jaamme VillageWorkissä työhuoneen, joka on meidän toimistomme.

Yhdessä tiiminsä kanssa Korva auttaa yrityksiä vastuullisuustyön määrittelyssä, visioiden kirkastamisessa ja viestinnässä. Korva myös konseptoi ja suunnittelee vastuullisuusviestintää ja auttaa yrityksiä kirkastamaan ydinviestiään.

– Teen todella monipuolisia viestinnän tehtäviä. Ja jos en itse hallitse jotain, niin laajasta verkostostani löytyy aina joku, joka osaa ja tekee.

Innostavaa tekemistä riittää

Työpäivänsä Korva aloittaa yleensä puoli yhdeksän aikaan ja lopettaa puoli kuuden, kuuden aikaan. Päivän pituus voi kuitenkin vaihdella, sillä etätyössä päivät helposti venyvät.

– Yritän aina rauhoittaa aamun ja siirryn koneelle vasta aamupalan jälkeen. Pyrin myös jaksottamaan töitä, koska kotona tulee istuttua koneen äärellä aamusta iltaan, eikä pää oikein kestä sellaista. Tekemistä on paljon ja työ on niin innostavaa, että jos ei ole tarkkana itsensä kanssa, niin työ vie mennessään.

Päivään mahtuu niin projekteja, koulutuksen suunnittelua, kouluttamista ja erilaisia työpajoja kuin kirjanpidon kuittien keräämistä tai laskujen tekoa.

– Yrittäjän työhön kuuluu se, että saa tehdä ihan kaikkea. Tykkään tosi paljon kouluttamisesta ja nautin siitä, kun näen ihmisten oivaltavan, mitä hyötyä viestinnästä on ja löytävän ratkaisuja viestintäongelmiinsa.

Vaikeimpana työssään Korva kokee itsensä johtamisen. Ison työmäärän keskellä on ollut pakko oppia elämään riittämättömyyden tunteen kanssa siitäkin huolimatta, että tekee kaikkensa.

– Isoin muutos oli siirtyä toimittajasta viestijäksi. Kun olin uutistoimittajana, oli pöydällä yleensä pari kolme juttua päivää kohti. Kun siirryin viestijäksi, minulla olikin yhtäkkiä päällekkäin kymmenen projektia, joita pitää saada eteenpäin. Ajanpuute on jatkuva ja työpäivän jälkeen tuntuu helposti siltä, ettei ole saanut mitään aikaan.

Etätyön yhä jatkuessa korva on huomannut väsyvänsä kotona työskentelyyn. Päivät tuntuvat puurotuvan ja toistuvan samanlaisina koneen ääressä.

– Olen tehnyt työtä kovasti sen kanssa, että pystyisin paremmin vetämään rajoja ja lopettamaan työpäiväni ajoissa. Saan jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että tehtäviä voi jatkaa seuraavanakin aamuna.

Vapaaehtoistyötä sydämellä

Heidi Korva tykkää yhdistää omaa intohimoaan ja osaamistaan, vaikka siitä ei aina edes saisi korvausta. Yksi tällainen projekti alkoi vuonna 2014, kun Korva perusti yhdessä Riikka Suomisen kanssa Vaatevallankumous-kampanjan.

– Vaatevallankumous oli kansainvälinen kampanja, jota lähdin Suomessa kehittämään. Olin jo itse miettinyt jotain vähän samanlaista, kun kuulin Fashion Revolution -kampanjasta. Taustalla oli Bangladeshissa vuonna 2013 tapahtunut ison vaatetehtaan romahtaminen, jossa kuoli yli 1200 ompelutyöntekijää. Kampanjaa vietetään aina huhtikuussa katastrofin vuosipäivänä, Korva kertoo.

Vaatevallankumous-kampanjan vetäjänä aiemmin toiminut Korva perää vastuullisuutta myös omien vaatteidensa valmistajilta.

Vaatevallankumouksen ideana on vaatia vaateteollisuudelta vastuullisuutta niin ihmisten työolojen kuin ympäristölainsäädännön osalta. Kampanjassa on nykyään mukana sata maata.

– Suunnittelin Vaatevallankumous-kampanjan viestintää, hankin mediassa näkyvyyttä aiheelle ja mietin keinoja, miten saada ihmiset tietoiseksi näistä asioista. Se oli hyvin strategista viestintää. Vedin kampanjaa oman työni ohella viisi vuotta.

Toinen Korven intohimoprojekti on Menestyvät järjestöt -tapahtuma, jonka hän aloitti yhdessä Salla Saarisen ja Piritta Seppälän kanssa vuonna 2016. Tämä yksipäiväinen tapahtuma järjestetään aina helmikuussa ja siihen osallistuu 250 järjestöihmistä.

– Valmistelemme päivää kuukausikaupalla ja mietimme tarkkaan teemat ja puhujat. Olemme onnistuneet luomaan sisällöstä ja fiiliksestä juuri sellaisen, kuin olemme halunneet ja olemme saaneet siitä loistavaa palautetta osallistujilta.

Päivän tarkoituksena on tukea järjestöjä niiden työssä ja saada eri järjestöjen ihmiset yhteen jakamaan omia oivalluksiaan ja oppimaan toisiltaan.

– Menestyvät järjestöt on livetapahtuma, jota emme voineet tänä vuonna järjestää pandemian takia. Emme myöskään siirtäneet sitä verkkoon, koska fiilistä olisi ollut vaikea välittää verkon kautta.

Hiihtoa ympäri vuoden

Korvalle liikunta on tärkeä hyvinvoinnin ylläpitäjä. Korva on innokas hiihtäjä ja polkujuoksija. Molempia lajeja hän harrastaa yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta käy mielellään myös Lapissa hiihtämässä. Nuorena Korva hiihti kilpaa kaksikymppiseksi asti ja innostui lajista uudelleen nelikymppisenä.

– Olen varsinainen himohiihtäjä ja noudatan hiihtäjien valmennusohjelmaa. Talvisin käyn hiihtämässä muun muassa Hakunilassa ja Paloheinässä ja osallistun joka talvi pitkiin hiihtolatukisoihin. Kesälläkin treenaan hiihtoa rullasuksilla. Lisäksi seuraan innolla televisiosta hiihto- ja ampumahiihtokisoja.

Korva harrastaa hiihtoa intohimoisesti yhdessä miehensä kanssa. Pariskunta käy joka kevät Lapissa hiihtämässä.

Korva on harrastanut myös joogaa yli 15 vuotta ja käy säännöllisesti tunneilla. Hyvänä rentoutuskeinona Korva pitää lisäksi televisiosarjojen katsomista sekä kausittain kirjojen lukemista.

– Olen yrittänyt vähentää somen käyttöä, jotta aivot saisivat enemmän lepoa. Olisi ihanaa, jos päivässä olisi enemmän hetkiä, jolloin aivot saisivat vain olla, ilman mitään vekotinta.

Uraansa Korva aikoo jatkaa yrittäjänä ja viestijänä, koska kokee työnsä innostavana. Arvostusta työstään Korva on saanut myös ulkopuolelta, kun ProCom palkitsi hänet vuonna 2015 vuoden viestintäammattilaisena.

– Oli iso juttu saada yli 2 000 viestijän verkosto ProComilta sellainen kunnianosoitus. En ole koskaan systemaattisesti suunnitellut tekemisiäni, vaan edennyt tekemällä niitä juttuja, joihin tunnen paloa. Se näkyy työssäni.

Jotain uutta Korvalla on kuitenkin aina kehitteillä. Kollegansa Anniina Mustalahden kanssa Korvalla on ollut pitkään haaveena tehdä podcast, joka liittyy vastuullisuuteen ja viestintäteemoihin. Maaliskuun loppupuolella Pesula-niminen podcast viimein julkaistiin.

– Halusimme tehdä uudenlaista vastuullisuuskeskustelua. Tämä on niitä intohimoprojekteja, joista ei saa rahaa, mutta jotka innostavat valtavasti. Kun on halu tehdä erilaisia juttuja, niin mielenkiintoista tekemistä riittää.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)