Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ryhmien toimintaa kuvataan eri ryhmäteorioissa pääsääntöisesti kehitysteorioina. Kehitysteoriat noudattavat yleensä neljää ryhmän kehityksellistä vaihetta: ensimmäinen on ryhmän muotoutumisen vaihe, toinen ryhmän muodostuminen ja työskentelyyn lähtö, kolmas ryhmän työskentely monine ilmiöineen ja neljäs ryhmän kypsyys, jossa työskentelyn taso on ristiriidatonta ja tavoitteet saavutettavissa.

Kansainvälisesti kuuluisa ja toisaalta kiisteltykin on Bionin ryhmädynamiikan teoria. Bion jakaa ryhmän työskentelyn työryhmätasoon ja perusolettamustasoon. Työryhmätasolla olevan ryhmän jäsenet työskentelevät tavoitesuuntaisesti eikä ryhmässä esiinny isompia ristiriitoja. Sen sijaan perusolettamustasolla olevassa ryhmässä esiintyy erilaisia piilotajuisia ilmiöitä, jolloin työnteko jää taka-alalle ja ryhmän jäsenet keskittyvät touhuamaan omiaan. Perusolettamustiloja edellä mainitussa näkökulmassa on kolme: riippuva ryhmä, taistelu-pako-ryhmä ja parinmuodostusryhmä.

Riippuva ryhmä on regressiossa sekä taantunut ja sen jäsenten tuottavuus on heikko, koska ihmisten tiedot ja taidot eivät ole käytössä. Asiat yleensä delegoidaan ihannoidulle johtajalle. Ryhmässä esiintyy projektioita ja ryhmän jäsenet ovat turhautuneita. Taistelu-pako-ryhmässä joko taistellaan tai vetäydytään. Keskeinen ryhmäilmiö on vihan tunteminen ja hyökkääminen toisia kohtaan tai vaihtoehtoisesti pako ja väistely. Ryhmän työskentely on rupattelun tasolla eikä järkiajatteluun riitä voimaa. Parinmuodostusryhmässä odotetaan, että joku tulisi tekemään kaiken ryhmän puolesta.

Ryhmädynamiikan tuntemus kuluu johtamiseen

Ryhmien kanssa työskenneltäessä tarvitaan tietoa ja taitoa ryhmädynamiikasta, jotta johtaja osaa puuttua häiriötilanteisiin ja käyttää kulloisessakin tilanteessa oikeita johtamismenetelmiä. Häiriötilanteisiin puuttuminen on johtajan velvollisuus ja olennainen osa johtamistyötä.

Ryhmien käyttäytymiseen ja niiden tukemiseen liittyvää tietoutta ja osaamista ei yleensä pidetä johtamiseen ja esimiestyöhön kuuluvina taitoina, eikä niitä juuri opiskella johtamiskoulutuksissa. Tämä osaamisalue on kuitenkin keskeinen organisaation ja sen työyhteisöjen tuloksenteossa, henkilöstön työmotivaation tukemisessa sekä työhyvinvoinnin ylläpidossa. Johtajan ja esimiehen ryhmädynaamisten taitojen omaksuminen on kuitenkin helppoa, kunhan sen tärkeys on ensin oivallettu.

Oppiminen vaatii teoriaperustan opiskelun ja siihen liitetyn ryhmien käyttäytymisen havainnointiopiskelun sekä käytännössä jatkuvaa kokemuksellista oppimista ryhmien kanssa työskennellen. Ryhmien käyttäytymistä voidaan kuvata ryhmädynaamisin ilmiöin. Niitä on tutkittu kansainvälisesti usean vuosikymmenen ajan ja ilmiöiden on myös todettu olevan universaalisia kuvaten ihmismielen samanlaatuisuutta eri kulttuureissa ottaen kuitenkin huomioon kunkin ympäristöstä tulevat vaikutukset.

Hyötyä koko organisaatiolle

Keskeiset hyödyt ryhmien toiminnan lainalaisuuksien tuntemisesta voidaan osoittaa johtajan ja hänen johtamistoimintonsa ja toisaalta kaikkien organisaation työryhmien toiminnan ja tulosten hyötyinä. Työryhmien toiminta on pääasiallisesti sujuvaa ja tavoitesuuntautunutta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että jokainen työntekijä sekä myös esimies tuo aina vuorovaikutustilanteissa työskentelyyn oman erityislaatuisuutensa. Tämä perustuu ihmisten erilaisuuteen.

Johtajalle itsetuntemus onkin erityisen tärkeää, sillä muuten hänen on vaikeata ymmärtää toisia ihmisiä, heidän erilaisuuttaan ja reaktioitaan. Kun työssä syntyy paineita, työntekijää ja työryhmää uhkaa piilotajuisten ilmiöiden esille tulo. Tällöin tarvitaan hyvää johtamista ja johtajaa, joka ymmärtää erilaista käyttäytymistä muistaen, että ymmärtäminen ei edellytä piilotajuisten ilmiöiden hyväksyntää pitkäaikaisena työkäyttäytymisenä. Johtajuudelta edellytetään asioihin puuttumista erilaisin johtamiskeinoin. Puuttuminen palauttaa työryhmän jäsenet tavoitesuuntaiseen toimintaan ja estää esimerkiksi klikkien syntymisen tai pitkäaikaisen taantumistilan.

Kuuntelu on viestintäosaamista

Ryhmädynaamisten ilmiöiden havaitseminen edellyttää johtajalta tehokasta ja hyvää kuuntelemisen ja kuulemisen taitoa. Tällöin johtamisessa pystytään rekisteröimään ryhmän puhe työyhteisössä. Kuuntelu on samalla myös tärkeää viestintäosaamista ja työntekijöiden arvostamista sekä luottamuksen rakentamista ja ylläpitoa. Kuuntelun ohella johtaja pystyy havaitsemaan tärkeän non-verbaalisen viestinnän ja myös hiljaisuuden merkityksen ja sanoman. Näin ryhmän erilaisen puheen merkitys ikään kuin laajenee ja johtaja voi lukea pinnan alla olevia viestejä ja ymmärtää ihmisten käyttäytymistä. Tällöin hän pystyy valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivat tukitoimet auttaakseen ryhmää kohti tavoitteita ja pois piilotajuisista ilmiöistä.

Ryhmäkäyttäytymistä syvällisesti ymmärtävä johtaja saa ryhmän jäsenet työskentelemään optimaalisesti organisaation hyväksi. Hyvän johtajan ryhmä on enemmän kuin tekijöidensä summa ja tällaisen esimiehen joukoissa osaaminen ja kyvykkyys tuottavat merkittävää lisäarvoa niin tekijöilleen kuin organisaatiolle.

Emeritaprofessori Marita Paunonen-Ilmonen työskentelee Sued Management Oy:ssä, joka on yksi Suomen vanhimmista työnohjausta ja laadukasta koulutusta tuottavista yrityksistä. Lisätietoja Paunonen-Ilmosesta ja Sued Managementista löydät osoitteesta http://www.suedmanagement.fi/

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.