Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ikäsyrjintä on Suomessa varsin yleistä, vaikka sitä ei haluta myöntää. Syrjintä alkaa jo neljänkympin tienoilla ja pahenee iän myötä. Ongelman toisessa päässä ovat alle kolmekymppiset nuoret. Kun työelämään kelpuutetaan vain täydellisessä iässä olevat, on tilanne yhteiskunnallisesti kestämätön.

Vaikka Suomessa on syrjinnän kieltävä laki, se ei suojaa ikäsyrjinnältä. Monet tutkimukset todistavat työpaikoissa tapahtuvasta ikäsyrjinnästä. Elinkeinoelämän keskusliiton vuonna 2018 tekemässä selvityksessä todettiin, että ikäsyrjintää kokevat sekä vanhemmat että nuoremmat työntekijät. Toimihenkilöiden ammattiliitto Pron vuoden 2017 työmarkkinatutkimuksen tulokset kertoivat, että asiantuntijoiden ja esimiesten työttömyysriski alkaa kohota viidenkymmenen ikävuoden jälkeen.

– Tosiasia on, että työnantajat haluavat palvelukseensa pääasiassa 30 – 45-vuotiaita työntekijöitä. Nuorempia ei oteta, koska heillä ei ole kokemusta, vanhempia taas ei palkata, koska he ovat liian vanhoja, HR-konsultti, yrittäjä ja valmentaja Hannu-Pekka Sinervä sanoo.

Sinervä on tehnyt pitkän uran konsulttina ja nähnyt työelämää laidasta laitaan eri vuosikymmeninä. Viime syksynä Sinervä perusti valtakunnallisen ”50+ on uusi 35” -hankkeen, jolla hän haluaa tehdä ikäsyrjintää näkyväksi ja saada aikaan ratkaisuja nykytilanteeseen.

– Ikäsyrjintä alkaa yleensä 45 vuoden kieppeillä ja vahvistuu voimakkaasti iän myötä. Meillä on valtava määrä osaavia yli viisikymppisiä, jotka eivät pääse käyttämään taitojaan työelämässä. Tämä on suurta kansantaloudellista tuhlausta, johon Suomella ei ole varaa, Sinervä toteaa.

Syrjintä on yhteiskunnallinen ongelma

Vaikka valtaosa yli viisikymppisistä haluaa tehdä töitä, heitä ei haluta palkata, vaan pikemminkin potkia pois yritysten yt-neuvotteluissa. Yksilön vastuuta työnhausta ja osaamisestaan korostetaan liikaa, sillä katse tulisi kääntää Sinervän mielestä ennen kaikkea rakenteisiin.

– Tämä on laaja rakenteellinen ongelma, jonka yhtenä osana on ikäsyrjintä. Ongelman ydin on palveluketjussa, joka käsittää rekrytoitavan, rekrytoivan yrityksen ja asiakasyrityksen. Olisi pureuduttava tämän palveluketjun kitkatekijöihin, Sinervä sanoo.

Sinervä tietää, mistä puhuu, sillä hän on toiminut rekrytointitehtävissä sekä palkollisena että aiemmin omassa rekrytointiyrityksessään. Sinervä myöntää itsekin toteuttaneensa asiakasyrityksen toiveita iän suhteen.

– Kun asiakasyritys X haluaa töihin henkilön Y, he luettelevat tarvittavat taidot ja lopuksi mainitsevat, että hakija ei saisi olla yli viisikymppinen eikä myöskään liian nuori. Näin toimitaan lähes joka paikassa, vaikka sitä ei sanota ääneen.

Sinervän mielestä olisi myös yritysten edun mukaista palkata eri-ikäisiä työntekijöitä, sillä asiakkaidenkin ikähaarukka on usein laaja ja monet haluavat mieluiten asioida oman ikäisten asiakaspalvelijoiden kanssa.

– Kolmevitonen työntekijä ei välttämättä pysty havaitsemaan kuusikymppisen kuluttajan tarpeita samalla lailla kuin yli viisikymppinen. Se tieto tulee kokemuksen myötä.

Työnantajan harhaluulot

Moni työnantaja suhtautuu yli viisikymppisiin ennakkoluuloisesti, sillä he pelkäävät, etteivät vanhemmat työntekijät opi enää uusia asioita. Aivotutkimuksen mukaan asia on päinvastoin. Pitkä kokemus tuo työntekijälle runsaasti sellaisia etuja, joita nuorempi työntekijä ei ole vielä pystynyt hankkimaan.

– Väittämä, ettei vanha koira opi uusia temppuja, on väärä. Yli viisikymppiset ovat motivoituneita oppimaan ja haluavat pysyä kehityksessä mukana. Ongelmana voi pikemminkin olla se, että työnantaja ei kouluta, jolloin oppimistakaan ei voi tapahtua, Sinervä sanoo.

Toinen väärä oletus on, että yli viisikymppiset ovat ikäloppuja. Tällaista käsitystä vanhemmista työntekijöistä ei jaeta Keski-Euroopassa, Japanissa eikä Ruotsissakaan. Suomi on ainoita maita, joissa ikäsyrjintä on näin voimakasta.

– Nykypäivänä yli viisikymppiset pitävät itsestään hyvää huolta, kuntoilevat ja syövät terveellisesti. Eivätkä viisikymppiset luuloista huolimatta sairasta, vaan ovat ennemminkin hyvin sitoutuneita työntekijöitä, jotka eivät jää vähästä pois töistä.

Vaikka kognitiivinen toimintakyky vähenee iän myötä, ovat ajan myötä kehittyvä viisaus ja arviointikyky huipussaan vasta 50 – 60-vuoden iässä. Tieto, kokemus ja niihin perustuva arviointikyky karttuvat koko elämän ajan ja vasta vanhuudessa muistin heikkeneminen ja muut toimintojen rajoitukset vaikuttavat heikentävästi kykyymme omaksua uusia asioita.

Valtiovalta mukaan

Yksittäinen henkilö ei juuri voi ikäsyrjintään vaikuttaa, vaan siihen tarvitaan Sinervän mukaan valtiovallan mukaantuloa – ja myös oikeaa asennetta.

– Olen käynyt tapaamassa valtiovallan edustajia ja vaikka hanketta periaatteessa kannatettiin, he kutsuivat yli viisikymppisiä tukityöllistettäviksi. Sitä taitavat, korkeasti koulutetut ja työhaluiset ihmiset eivät koe olevansa, Sinervä painottaa.

Valtiovaltaa tarvittaisiinkin näyttämään mallia ja tukemaan myös asenteiden muuttamisessa. Jos yli viisikymppiset saataisiin töihin, saavutettaisiin samalla hallituksen tavoitekin – yli 60 000 työllistä.

– Tästä syntyisi myönteinen ketjureaktio, joka vaikuttaisi laajasti koko hyvinvointivaltion säilymiseen. Mitä enemmän ihmisiä on töissä, sitä enemmän valtio saa verotuloja.

Syrjäytymisellä on vaikutusta myös mielenterveyteen. Syrjintä on traumaattinen kokemus, joka vaikuttaa ihmisen minäkuvaan. Syrjintä voi aiheuttaa masennusta, joka syö ihmisen aloitekykyä ja heikentää elämänlaatua.

– Itsetunto rapautuu, kun hakee loputtomasti paikkoja, eikä pääse mihinkään. Silloin ihminen alkaa turhautua ja itseluottamus laskee nollaan, vaikka taidot ja osaaminen olisivat kohdallaan. Lopulta tämä näkyy myös päällepäin ja noidankehä on valmis.

Sinervä on pohtinut, mistä johtuu nykypäivän nuoruuden ihannointi työelämässä, eikä ole löytänyt vastausta. Sitä hän haluaisi päästä kysymään työnantajilta.

– Olisi erittäin tärkeää, että työyhteisöissä työskentelisi eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä. Silloin joutuisimme pakostikin tutustumaan erilaisiin ajatuksiin ja hyväksymään toisemme. Se on opettavaista ja tekee meistä kaikista vähän laajakatseisempia.

• Anonyymi rekrytointi.
• Korotettu palkkatuki yli 55-vuotiaille.
• Työnantajien määräaikainen sivukulujen poistaminen, kun työnantaja palkkaa yli 55-vuotiaan.
• Irtisanomisjärjestys Ruotsin mallin mukaan.
• Vaadittava työnantajilta kriteerit, miten irtisanottavat valitaan.
• Kanneoikeus ammattiliitoille työsyrjintätapauksissa.
• Tehokas syrjinnän valvonta.
• Neuvontaa ja oikeusapua syrjintää kokeneille.
• Sanktioiden lisääminen ja lakien valvonnan tehostaminen.
• Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelman kehittäminen ja sitoutuminen suunnitelmaan.
• Eettinen johtaminen ja ristiriitojen nopea ratkaisu työpaikoilla.
• Joustoja työelämään.
• Lisättävä työnantajien tietoisuutta velvollisuuksistaan ja työntekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan.
• Lisä- ja täydennyskoulutusta ikääntyville, työttömyyden uhkaa kokeville ja työttömille.
• Lisää resursseja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutetulle.
• TE-toimistoille lisää resursseja etenkin ikääntyneiden työnhakijoiden ja pitkäaikaistyöttömien yksilöllisiä palveluita varten.
• Asenneilmaston muutos vanhempia työntekijöitä kohtaan myönteiseksi.

Lähde: Sirpa Pääkkönen, Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä, Avisado 2020.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.