Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Miten aloittaa uusi vuosi tyhjältä pöydältä?

Käsite tabula rasa on latinaa. Se juurtaa juurensa antiikin Roomasta, jossa muistiinpanojen tekemiseen käytettiin vahataulua, tabulaa, josta kirjoitukset pyyhittiin pois vahaa kuumentamalla ja pyyhkimällä. Tabula rasa tarkoittaa tyhjää taulua.

Tieteen filosofiassa sillä tarkoitetaan puolestaan käsitystä, jonka mukaan ihminen syntyisi pää tyhjänä, ja identiteetti rakentuisi vasta syntymän jälkeisten kokemusten pohjalta.

Tyhjän taulun teoriaa ovat vuosien saatossa kehittäneet muun muassa Aristoteles, Avicenna ja Tuomas Akvinolainen sekä myöhemmin valistusfilosofi John Locke ja psykoanalyytikko Sigmund Freud. Sittemmin teoriaa on myös kritisoitu.

En ota kantaa tabula rasan soveltuvuuteen indentiteetin selittäjänä, mutta yhteen asiaan se soveltuu mielestäni loistavasti: uusiutumiseen. Mikä olisikaan siihen parempi ajankohta kuin uuden vuosikymmenen alku?

Mielen tyhjentäminen

Uusiutuminen on itselleni elintärkeää, sillä se on osa kirjailijan työtä. On oikeastaan välttämätöntä osata tyhjentää mielensä, jotta voisi luoda uutta. Tyhjentyminen on osa luovaa prosessia.

Tyhjentäminen alkaa, kun kirjoitettu kirja on tullut maailmaan. Minulla se tapahtuu käytännössä näin:

Ensin siivoan työpöydän. Vien lähdeteokset hyllyyn ja palautan lainatut kirjastoon. Sitten järjestelen paperit ja poltan prosessin aikana syntyneet. Niitä ei enää tarvita.

Kun päättyneen työn jäljet ovat vähitellen poistuneet näkyvistä, yritän tehdä jonkin aikaa jotain muuta. Siis mitä tahansa paitsi kirjoittamista. Kitkeä rikkaruohoja, kävellä metsään tai kutsua ystävät kylään. Paremman puutteessa imurointikin käy.

Usein myös suren. Kun teksti on muuttunut kirjaksi, se ei enää ole minun. On opeteltava elämään ilman sitä.

Alkuun se tuntuu mahdottomalta – onhan viimeisten kuukausien ajan käyttänyt kaiken valveillaoloaikansa siihen. Käytännössä juuri mitään muuta ei ole elämään mahtunut. Ja nyt, yhtäkkiä, pitäisi muka olla ilman!

Puhdistumisen rituaali

Tavalla tai toisella tekstistä irrottautuminen kuitenkin tapahtuu, ja sitä seuraa halu puhdistua. Yhtäkkiä tahtoo syödä kevyemmin, juosta pidempiä lenkkejä, olla tekemisissä lämmön ja veden kanssa. Voi myös tuntua siltä, että olisi lähdettävä matkalle.

Niin monesti teenkin. On pudistettava vanhat tomut jaloista, jotta voisi löytää uuden polun.

Matka on siihen toimiva rituaali. Lähes automaattisesti se puhdistaa suotimet, joiden kautta asioita tarkastelee. Tämä tapahtuu siksi, että matka näyttää maailman eri kulmasta kuin arki. Se nyrjäyttää hetkeksi pois paikoiltaan ja sitä kautta auttaa avautumaan uuteen.

Avautuminen uudelle

Kun on saanut etäisyyttä tekemäänsä, alkaa olla mahdollista myös tunnustella uutta. Siitä ei tosin vielä tiedä, mikä se on, eikä millainen siitä on tulossa. Se on vasta olemassa jonkinlaisen alkuajatuksen tasolla.

Alkuajatuksen tutkiminen edellyttää antautumista. Sitä, ettei pyri kontrolloimaan, ei suunnittelemaan liiaksi eikä hallinnoimaan kuoliaaksi sitä, mikä sieltä onkaan tulossa.

Käytännössä se tarkoittaa kykyä sietää äärimmäistä epävarmuutta – ja se on luovuuden tärkein osa.

Epävarmuus on myös ihmisenä olemisen vaikeimpia taitoja ja samalla yksi tarpeellisimmista. Se liittyy epäonnistumisen mahdollisuuteen. Unelmaansa tavoitteleva ei voi olla varma, pääseekö perille. Uutta luova ei voi tietää, miten prosessissa käy, syntyykö jotain vai ei. Tämä kaikki on oikeastaan esimakua siitä, mikä jokaisella on jossain vaiheessa edessä.

Kuolema on lopullista luopumista siitä, minkä varmuudella tietää. Sen jälkeen on joko ei mitään tai – maailmankatsomuksesta riippuen – jotain erilaista kuin tämä.

Tuo hetki on kuin tarinan peripeteia, kohta, jossa juonen kulku äkillisesti kääntää suuntaa eikä paluuta entiseen enää ole. Se on sama paikka, johon kotelostaan niityn ylle lennähtävä sinisiipikin joutuu. Muutos, jossa jokin siirtyy muodosta toiseen.

Samoin käy uuden kirjan kanssa. Juuri kun sitä vähiten odottaa, se tapahtuu. Sitä näkee hyhmäisen pinnan alla jonkin. Se on ehkä aivan pienenpieni, lähes olematon vielä. On vaikea erottaa siitä oikeastaan mitään.

Mutta siellä se jo on, ja kasvaa.

Maaretta Tukiainen on tietokirjailija ja muutosvalmentaja, jolta on vastikään ilmestynyt yksinkertaista elämää käsittelevä kirja Tärkeintä tänään – näin saat vähemmällä enemmän (Tuuma, 2019). Kirjaan liittyy myös arjen selkiyttämiseen suunniteltu työkalu Tänään. Näistä kirjoista löydät konkreettisia keinoja aloittaa uuden vuotesi tyhjältä pöydältä.

Maaretta Tukiainen somessa:
https://www.facebook.com/MaarettaTukiainenOfficial/
https://www.instagram.com/maaretta.tukiainen/
https://www.linkedin.com/in/maaretta-tukiainen-708b884/
https://twitter.com/Maaretta
http://www.maaretta.com/

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.