Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Koko uransa esimiehenä työskennelleestä Tarja Takki-Halttusesta piti alun perin tulla laivanrakennuksen diplomi-insinööri. Suhdanteiden vuoksi Takki-Halttunen kuitenkin päätyi LVI-alalle, mikä vei hänet töihin sisäilmastotekniikan alan perheyhtiöön ja lopulta yhdeksi sen omistajaksi.

Halton konsernin hallituksen varapuheenjohtajana toimivan Tarja Takki-Halttusen työ ja elämä ovat tiukasti kietoutuneet perheyhtiöön. Tie LVI-alan diplomi-insinööriksi ja perheyhtiön johtoon ei kuitenkaan ollut itsestään selvä.

– Olen aina tykännyt matematiikasta ja musiikista. Aloitin huilunsoiton 9-vuotiaana ja tienasin ensimmäiset rahani 15-vuotiaana soittaessani Radion nuoriso-orkesterissa. Huilistin ammatti oli toinen vaihtoehtoni diplomi-insinöörin opinnoille, Tarja Takki-Halttunen kertoo.

Takki-Halttusen isä, joka työskenteli Vuosaaren telakalla johtajana, vaikutti tyttäreensä ja Tarja halusi tulla laivanrakennusinsinööriksi isänsä jalanjälkiä seuraten.

– Valmistuttuani ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1981 hain Otaniemeen Teknilliseen korkeakouluun ja pääsin koneosastolle, jossa opetetaan muun muassa laivanrakennusta.

Kun ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen tuli aika valita syventymiskohde, Takki-Halttusen isä varoitti, ettei laivanrakentamista kannata valita, sillä ala tulee romahtamaan Suomessa. Takki-Halttunen oli valtavan pettynyt ja ihmetteli, mitä oikein tekisi.

– Isäni neuvoi minua valitsemaan LVI-alan, jossa suunnittelutyötä riittäisi myös naisille. Näin aloitin LVI-opinnot, joilla oli lopulta kauaskantoiset seuraukset minulle ja uralleni.

Kohtalokkaat opinnot

Koko opiskeluajan Takki-Halttunen teki töitä opintojen ohessa. Yhden kesän hän oli töissä autonosia valmistavassa tehtaassa Saksassa ja toisen Vuosaaren telakalla hitsaamassa.

– Opettelin ammattikoulussa kuukauden verran hitsaamista, ennen kuin pääsin töihin telakalle. Taidosta oli myöhemminkin hyötyä, sillä juotin vuonna 1985 kaikki kupariputket Otaniemen teekkarikylän rakenteilla olleeseen uuteen rantasaunaan, Takki-Halttunen muistelee.

Takki-Halttunen oli myös kaksi kesää töissä Helsingin energialaitoksella putkimiesten työnjohtajana ja jäi myöhemmin laitokselle tekemään energialaskentaa myös talvikaudella.

– Viidennellä vuosikurssilla aloin seurustella kurssikaverini Mika Halttusen kanssa. Pääsimme molemmat töihin Climaconsult-yhtiöön, jossa kummallakin oli tarkoitus tehdä diplomityö. Koska Mika oli tullut ensin, hänelle löytyi ensiksi myös diplomityön aihe, Takki-Halttunen kertoo.

Takki-Halttunen ei halunnut jäädä odottamaan omaa aihettaan, vaan päätti vaihtaa työpaikkaa ja meni Ekonoon, jossa sai itselleen sopivan diplomityöaiheen.

– Diplomityöni käsitteli leikkaussalien ilmanvaihtoratkaisuja. Pääsin kymmeneen eri leikkaukseen mukaan tekemään ilmanpuhtausmittauksia, mikä oli erittäin mielenkiintoista.

Vuonna 1988 molemmat valmistuivat diplomi-insinööreiksi ja siinä vaiheessa Mika kosi Tarjaa.

– Vastasin myöntävästi. Minä jäin valmistelemaan häitä ja Mika lähti edeltäkäsin Jenkkeihin, jossa Haltonilla oli rakenteilla markettien kassapöytiä valmistava tuotantolaitos. Ollessaan 70-luvulla vaihto-oppilaana Kaliforniassa Mika oli ihastunut Yhdysvaltoihin.

Takki-Halttusen tuleva appiukko ja Haltonin perustaja Seppo Halttunen ehdotti, että Tarja lähtisi myös Jenkkeihin Mikan mukaan. Siinä vaiheessa Takki-Halttunen oli vielä Ekonolla töissä.

– Silloinen Ekonon osastopäällikkö sanoikin myöhemmin appiukolleni, että on teillä erikoinen tapa rekrytoida nuori diplomi-insinööri, että eivät he pysty kilpailemaan naimisiinmenon kanssa.

Takki-Halttunen irtisanoi itsensä ja lähti häiden jälkeen puolisonsa kanssa Kentuckyyn. Pariskunta oli jo heti alkuun päättänyt, että elämä sovitetaan siten, että molempien urahaaveet ja perhe-elämä voidaan yhdistää.

Maailmankuva avartuu

Yhdysvaltoihin saavuttuaan pariskunta aloitti heti työnteon. Yrityksen tuotantolaitos oli Kentuckyssa ja myyntikonttori Pennsylvanian Pittsburghissa, jossa pariskunta asui pienessä asunnossa.

– Olin 26-vuotias ja jouduin heti tulikasteeseen. Oma kielitaitoni ei ollut niin hyvä kuin Mikalla ja yritin ehdottaa, että saisin harjoitella ensin kieltä vaikka televisiota katsomalla, mutta hän patisti vain heti töihin, Takki-Halttunen kertoo.

Aluksi Takki-Halttunen lähetti tuotekansioita amerikkalaisiin insinööritoimistoihin ja soitti perään.

Ennen kuin englanninkieli alkoi sujua paremmin, puhelut suorastaan pelottivat häntä.

– Se oli kova koulu. Oman kaksiosaisen, suomalaisen nimen tavaaminen amerikkalaisille ei ollut helppoa. Mutta pikkuhiljaa kielitaidon parantuessa erikoinen suomalainen aksentti ja nainen insinöörinä jäivät asiakkaiden mieleen.

Lopulta hyvien rekrytointien ja lisäjoukkojen avustuksella bisnes sai vauhtia ja Takki-Halttusta kutsuttiin insinööritoimistoihin kertomaan yrityksen tuotteista.

– Kun olin päässyt työhön sisään, aloin nauttia siitä. Käänteentekevää Yhdysvalloissa oleskelussa oli se, että näin, kuinka monet asiat ovat mahdollisia, jos tekee kovasti töitä. Se vaikutti ajatteluuni ja opetti positiivista asennetta, joka on kantanut tähän päivään saakka.

Kolmen vuoden työrupeaman jälkeen Takki-Halttunen alkoi odottaa ensimmäistä lastaan ja halusi palata Suomeen synnyttämään. Pariskunta palasi kotimaahan vuonna 1991 ja asettui Lahteen.

Perheyrityksestä omaan yritykseen

Pariskunta aloitti työnsä Kausalassa, Haltonin tehtaalla, jonne työmatkaa Lahdesta oli 40 kilometriä. Tätä väliä molemmat ajoivat seuraavat viisi vuotta.

– Sain vastuulleni yrityksen tietojärjestelmät ja logistiikan, jotka piti nykyaikaistaa. Se tarkoitti Euroopan tehtaiden, myyntiyhtiön ja niiden varastojen, logistiikan ja IT:n virtaviivaistamista. Samaan aikaan Mikasta oli tullut yrityksen toimitusjohtaja hänen isänsä siirryttyä hallituksen puheenjohtajaksi.

Takki-Halttunen jatkoi työntekoa ja sai toisen lapsen vuonna 1994. Äitiysvapaalla ollessaan hän kirjoittautui jatko-opiskelijaksi Helsingin kauppakorkeakouluun, sillä halusi elämäänsä muutakin kuin perheyhtiön asioita.

– Olisin halunnut tehdä väitöskirjan logistiikasta, mutta sitten Mika pyysi minua jatkamaan Haltonilla. Sain vastuulleni yrityksen SAP-projektin, joka oli todella haastava ja mielenkiintoinen, ja samaan aikaan palkkaani nostettiin.

Pariskunnan kolmas lapsi syntyi vuonna 1999 ja äitiyslomalla ollessaan Takki-Halttunen päätti, ettei enää palaa perheyritykseen. Sisäilmaston laatu ja ihmisten hyvinvointi olivat aina olleet hänelle tärkeitä ja IT-alan hurjassa nosteessa Takki-Halttunen halusi rakentaa systeemin, joka keräisi tietoa toimistorakennusten ongelmista ja antaisi ratkaisuehdotuksia.

– Perustin oman yritykseni Indooriumin vuonna 2001. Ensimmäiseen tutkimusprojektiin tarvitut yritykset houkuttelin mukaan yksin, mutta tutkimusosuuden kokosimme yhdessä professori Olli Seppäsen kanssa, johon olin tutustunut jo Teknillisessä korkeakoulussa hänen opettaessaan vuosikurssiamme.

Tuottava toimisto 2005 -tutkimusprojektista tuli yrityksen ensimmäinen tulonlähde. Muu liiketoiminta koostui toimistorakennusten ja sairaaloiden sisäympäristön laatuselvityksistä.

– Lokalisoimme Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikön webbikyselyn, jonka avulla selvitettiin rakennusten tekniseen sisäympäristöön liittyviä ongelmia talossa työskenteleviltä. Kyselyn avulla pystyimme paikallistamaan ongelmat, jotta niitä päästiin korjaamaan.

Työ oli palkitsevaa ja Takki-Halttunen nautti oman firman pyörittämisestä. Mutta ei aikaakaan, kun elämä jälleen tarjosi tilaisuuden, joka pisti kaiken uusiksi.

Jenkkeihin koko perheen voimin

Takki-Halttusen puoliso ehdotti yllättäen Tarjalle lähtöä Yhdysvaltoihin koko perheen kanssa. Monet Haltonin työntekijät olivat päässeet perheidensä kanssa pariksi vuodeksi johonkin yrityksen toimintamaahan ja nyt puoliso halusi tehdä saman oman perheensä kanssa.

– Mika halusi, että lapsetkin pääsisivät kokemaan Yhdysvalloissa asumisen. Minulla ei ollut muuta estettä kuin oma firmani Indoorium. Mika kuitenkin ehdotti, että se liitettäisiin Haltoniin ja siitä tulisi palveluliiketoiminnan siemen, johon suuntaan yritys alkaisi laajentaa.

Takki-Halttunen oli valmis lähtemään, sillä yrittäjyys ja myös lähipiirissä olleet sairastapaukset olivat verottaneet voimia. Elokuussa 2007 koko perhe suuntasi Floridaan, Tampaan.

– Olin vastuussa palveluliiketoiminnan kasvattamisesta, mutta tiimini oli Suomessa. Työskentelin kotoa käsin ja pidin paljon Skype-kokouksia. Meidän molempien ajasta suuri osa meni lasten kuskaamiseen kouluun ja harrastuksiin, niin kuin on tapana Amerikassa.

Takki-Halttunen sanoo Yhdysvaltain vuosien olleen koko perheelle hieno kokemus, jonka ansiosta lastenkin maailmankuva avartui. Halttuset viettivät Tampassa kaksi vuotta, kunnes palasivat takaisin kotimaahan vuonna 2009.

– Aloin hoitaa New Ventures eli uudet liiketoiminnat -yksikköä, jossa kehitettiin kaikkea uutta. Pidin työstäni valtavasti, sillä tykkään eniten uuden innovoinnista. Projektien loppuun saattaminen sen sijaan ei ole minulle luontaista ja olenkin joutunut opettelemaan toimeenpanoa ja sen systematiikkaa.

Vuonna 2012 Takki-Halttunen sai vastuulleen ison kakun. Kolme aiemmin erikseen toiminutta strategista bisnesaluetta yhdistettiin yhdeksi bisnesalueeksi SBA Haltoniksi ja Takki-Halttusesta tehtiin sen vetäjä. Bisnesalue käsitti 450 ihmistä ja kaksikymmentä eri maata ja sillä oli noin 60 miljoonan vuosittainen liikevaihto.

– Vaikka olin koko urani ollut esimiestehtävissä, tässä työssä minulla oli siihenastisen urani suurin tulosvastuu. Ja koska olen innovoija, päätin uudistaa aluetta. Perustimme uuden terveydenhuoltosegmentin, joka on tätä nykyä kovassa kasvussa.

Vetäjän roolissa Takki-Halttunen työskenteli vuoden 2017 loppuun, kunnes tuli aika siirtyä jälleen eteenpäin.

Hallituksen varapuheenjohtajaksi

Jo aiemmin Takki-Halttusesta oli tullut omistusjärjestelyjen yhteydessä yksi Haltonin henkilöomistajista. Vanhin tytär oli myös aloittanut yhtiön hallituksessa. Siinä vaiheessa puoliso ehdotti, että Tarja tulisi hallitukseen.

– Suostuin, koska ajattelin voivani oppia taas uutta. Olin kuitenkin tykännyt työstäni ja tehtävien vaihto operatiivisista hallitustyöskentelyyn oli aluksi vaikea. Mietin, että olisin ehkä sittenkin vielä halunnut jatkaa, mutta toisaalta työ oli varsin rankkaa ja olin suoraan sanoen aika uuvuksissa.

Takki-Halttunen kertoo, kuinka hänen on pitänyt löytää uudenlainen tapa työskennellä. Ja koska työpäivistä tuli aiempaa väljemmät, hän rakensi nykyisen työnkuvansa rinnalle uutta toimintaa.

– Olemme sijoittaneet moniin startupeihin ja olen tätä nykyä viiden yrityksen hallituksessa, mikä on todella mielenkiintoista. Oman Indoorium-yrityksen perustaminen aikanaan toi hyödyllistä kokemusta ja yritän auttaa näitä yrityksiä tuomalla niihin omaa tietämystäni.

Takki-Halttunen on myös EK:n hallituksen jäsen ja Teknologiateollisuuden hallituksen jäsen. Välillä hän miettii, riittäisikö vähempikin tekeminen.

– Olen pohtinut, rakennanko itselleni kiirettä. Täytän kohta 57 vuotta ja ihmettelen, että missä vaiheessa voisin vähän hellittää. Olen kuitenkin aina nauttinut uusista haasteista. Vastuullisin tehtäväni tällä hetkellä on perheyrityksen hoitaminen ja seuraavan sukupolven tuominen toimintaan mukaan.

Takki-Halttunen toteaa, että elämä voisi olla aivan toisennäköinen, ellei hän olisi mennyt naimisiin perheyhtiön omistajan kanssa. Kaikki on kietoutunut yhteen, avioliitto, perhe-elämä ja firma.

– Olemme tehneet keittiönpöydän ääressä isoja päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Perheyhtiö tuo suhteeseen sellaista jännitettä, mitä ei normaalisti ole, jos puolisot ovat eri paikassa töissä.

Työtä ja unelmia

Tätä nykyä Takki-Halttunen perheineen asuu ja työskentelee Helsingissä, jossa Haltonilla on ollut jo pitkään toimisto. Perheen kaksi vanhinta lasta on ulkomailla opiskelemassa ja töissä.

– Työhöni kuuluu paljon palavereita ja matkustamista. Käyn messuilla ja konferensseissa, tapaan asiakkaita ja käyn Haltonin yksiköissä. Startupien kokoukset pidän yleensä täällä toimistollamme.

Hallitustyöskentelyn aloitettuaan Takki-Halttunen on alkanut seurata entistä tarkemmalla silmällä ulkomaisia medioita. Vakiolukemistoon kuuluu muun muassa Financial Times ja Harvard Business Review. Ja jokin bisneskirja on aina luvussa.

– Nykyään aikatauluni ei ole enää yhtä tiukka kuin aiemmin ja olenkin pystynyt urheilemaan enemmän. Vanhana lentopalloilijana liikunta on minulle tärkeää.  Käyn kuntosalilla kaksi kertaa viikossa ja minulla on oma personal trainer. Lisäksi harrastan kävelyä tai golfia pari kertaa viikossa.

Viime vuonna Takki-Halttunen toteutti myös yhden pitkäaikaisen haaveensa. Hän osti purjeveneen, jolla pariskunta on ehtinyt purjehtia jo jonkin verran.

– Sanoin Mikalle, että vielä on elämää jäljellä ja haluan tehdä tämän nyt. Mika tuli hankkeeseen mukaan, kun huomasi minun olevan aivan tosissani.

Musiikkia Takki-Halttunen haluaisi harrastaa enemmän. Huilunsoitto on yhä rakas harrastus ja Takki-Halttunen mielisi päästä johonkin orkesteriin soittamaan.

– Yhdysvalloissa ollessamme soitin paikallisessa Community Bandissa. Jenkeissä oli sellainen systeemi, että kuka tahansa pääsi soittamaan paikalliseen, kunnalliseen orkesteriin. Se oli ihanaa.

Vaikka tekemistä riittää Takki-Halttunen haluaisi toteuttaa vielä yhden unelman: tehdä väitöskirjan. Käydessään Boardmanissa hallitustyöskentely-valmennuksissa hän tutustui yhteistyöfoorumin, jossa on väitöskirjoja tekeviä, kokeneita liikkeenharjoittajia.

– Vuosi sitten he ehdottivat minulle väitöskirjan tekemistä. Olen miettinyt sitä pitkään ja käynyt jo tapaamassa muutamaa professoria. Mahdollisuus kiehtoo minua kovasti ja saattaa olla, että toteutan vihdoin tämänkin haaveeni.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.