Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihminen on onnellinen, kun hänellä on ystäviä. Ilman ystäviä maailma olisi paljon karumpi paikka. Kuulun itse niihin onnekkaisiin, jolla on ystäviä ihan kouluvuosista lähtien. Lisäksi minulla on muutamia työn kautta syntyneitä ystävyyssuhteita, joilla on oma erityinen arvonsa.

Yrittäjänä nimittäin on välillä aika yksin. Vaikka sähköpostit ja viestit kulkevat, oma työyhteisö puuttuu ympäriltä. Asiat on usein pähkailtävä itse eikä ole ketään, jonka kanssa pallotella asioita tai kysyä neuvoa. Siksi olinkin pari viikkoa sitten äärettömän iloinen, kun tapasin pitkästä aikaa ystäväni, johon olin aikoinani tutustunut työn merkeissä. Juttumme jatkui luontevasti työasioita puidessa ja toisiamme tukiessa. Se, että saatoimme puhua työasioistamme ja -huolistamme avoimesti ja ymmärsimme täsmälleen toisiamme, oli tavattoman antoisaa. Hän on korkean asemansa vuoksi yksin saman tapaan kuin minä yrittäjänä. Juuri tästä yksinäisyydestä kirjoittaa myös Jaakko Sahimaa tämän numeron kolumnissaan, mikä osaltaan innosti minua pohtimaan aihetta. Työn yhdistämällä ystävyydellä on valtava merkitys jaksamiselle, sillä se tuo iloa ja kepeyttä työntekoon. Pidetään siis hyvää huolta työystävyyksistä!

Coaching-blogissa Niko Leppänen tutkailee sisäisiä mekanismejamme. Sisäistä koneistoamme pyörittää niin riittämättömyys kuin minäkeskeinen ajattelu. Luomme tarinaa, jossa olemme kaiken keskipisteenä. Tähän sisältyy ajatus siitä, että tämä minä voisi olla parempi, mikä käynnistää vertailun ja luo riittämättömyyden tunteen. On kuitenkin myös toinen tapa osallistua elämään ja sen Leppänen paljastaa kolumnissaan.

Työelämän psykologiaa -blogissa Jaakko Sahimaa pohtii johtajan kovaa ihmiskuvaa. Johtaja on aina sekä julkisen että organisaationsa sisäisen arvostelun kohteena ja moni johtaja kokee myös yksinäisyyttä, sillä työhön liittyvistä paineista ei voi puhua kenellekään. Vaikka monissa organisaatioissa on työntekijöille ymmärretty antaa lupa olla työssäänkin ihminen, ei tämä lupa koske vielä johtajia, Sahimaa toteaa kolumnissaan.

Kiire hallintaan -blogissa Heli Tuulenmäki tarkastelee tyyneyden voimaa. Siinä missä kiire sumentaa ajatteluamme ja kaventaa näkökulmaamme, tyyni ja rauhallinen mieli avaa ajattelua ja muuttaa toimintaamme paremmin meitä palvelevaksi. Sen sijaan, että meidän pitää ja täytyy, me voimme ja saamme tehdä toisin tai olla jopa tekemättä. Kaikki tekeminen ei ole tarpeellista ja parempia valintoja voi tehdä joka päivä, Tuulenmäki vinkkaa kolumnissaan.

Johtajuuden ytimessä -blogissa Pirjo Saarni käsittelee arvoja muutoksen johtamisessa. Esimieheltä odotetaan usein suunnan näyttämistä, aktiivista kommunikointia ja yksilöiden huomioimista muutoksenkin keskellä. Johtamistyö onkin tärkeä perustaa omiin henkilökohtaisiin arvoihin ja siihen, mihin uskoo, ettei esimiestyöstä tule pelkästään suorittavaa ja mekanistisesti asioita toteuttavaa, Saarni sanoo kolumnissaan.

Hyvinvointi-blogissa Annika Havaste kertoo aivojen toimintaa tehostavasta ravinnosta. Palautumisen, unen ja liikunnan lisäksi päivittäisillä ruokavalinnoilla on merkittävä vaikutus aivoterveyteen. Aivotoimintaa tehostavan ruokavalion noudattaminen on onneksi helppoa ja Havaste antaa siihen kolumnissaan käytännönläheisiä vinkkejä.

Vierailija-blogissa kirjoittaa tällä kertaa englantilainen mind coach David Rahman, joka käsittelee stressin taltuttamista. Hän antaa kolumnissaan kymmenen toimivaa vinkkiä, joiden avulla on mahdollista rauhoittua, keskittyä ja tuntea olonsa kevyemmäksi kaiken kiireen keskellä.

Seuraavat artikkelit julkaisemme kahden viikon kuluttua keskiviikkona 20. marraskuuta.

Antoisaa työpäivää!

Marja Kasanen
päätoimittaja