Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Mentaalinen stressi on kiistatta merkittävä henkinen oire, josta verrattain hyvin elämässään menestyvät ja tukevasti työelämään juurtuneet suomalaiset kärsivät. Mentaalinen stressi ilmenee hyvin monenlaisin tavoin ihmisen elämässä. Nukahtamis- ja unihaasteet, sairastelukierteet, epäterveelliset mielihalut ja vaikeus rentoutua ovat vain joitain esimerkkejä mentaalisen stressin vaikutuksesta kokemukseemme.

Olen aiemmin käsitellyt kolumnissani riittämättömyyden tunnetta ja kertonut, miten stressioireet ovat seurausta krooniseksi muuttuneesta riittämättömyyden tunteesta. Krooninen riittämättömyyden tunne synnyttää paineita näyttää ulospäin muille, että olemme ahkeria, itsestämme huolehtivia ja moneen osallistuvia yhteiskunnan jäseniä. Tämä tekee meistä helposti ylisuorittajia, joiden pitää kyetä kaikkeen ja olla mukana kaikessa. Ei kuitenkaan mikään toiminnan, saavutusten tai osallistumisen määrä voi vapauttaa meitä riittämättömyyden tunteesta, koska sen syyt ovat syvemmällä. Tässä kirjoituksessa haluan nostaa esiin sen, mistä kaikki saa alkunsa ja miten voimme hidastaa tahtia sisältä käsin.

Sisäinen kellokoneisto

Voimme kuvitella sisällämme olevan eräänlaisen kellokoneiston, jossa on toisiinsa yhteydessä olevia hammasrattaita. Uloin ja helposti havaittavin näistä rattaista on hetkittäinen mielentilamme. Mitä kovemmin tämä ratas pyörii, sitä kiireisemmältä olotilamme tuntuu, koska tunnetilamme on yhteydessä mielentilaamme.

Tulkitsemme yleensä ulkoisten olosuhteiden olevan se voima, joka pyörittää ulointa ratasta. Suurimmalta osin rattaan pyörimisen aiheuttama voima on kuitenkin sisälähtöinen, sillä sen alla on toinen ratas. Kutsun tätä toiseksi ylintä ratasta riittämättömyyden rattaaksi. Riittämättömyyden ratas luo tarpeen puskea itseään tekemään asioita. Se myös on syy kriittiselle ja itseään syyttävälle sisäiselle puheelle, jos luistamme asioiden teosta. Molemmat kiihdyttävät mielentilaratastamme ja luovat siten stressiä.

Vertailu aiheuttaa riittämättömyyttä

Riittämättömyyden ratas ei kuitenkaan pyöri itselähtöisesti vaan sen alla on kolmas ratas. Tämä on loogista, koska riittämättömyyden tunne ei synny tyhjästä. Pohtiessamme tarkemmin, mikä luo riittämättömyyden tunnetta, näyttää varsin selvältä, että riittämättömyys voi syntyä vain tilanteessa, jossa koemme olevamme vähemmän kuin joku toinen. Riittämättömyyden tunne onkin luontainen reaktio siihen, että ihminen vertailee itseään ja kokee olevansa vähemmän kuin mitä hän voisi olla. Vertailua voi tapahtua suhteessa muihin ihmisiin, mutta usein vertailu tapahtuu suhteessa kuvitteelliseen ihanneminään.

Minäkuva on siis syy riittämättömyyden tunteeseen. Luomme mielessämme kuvan ihanneminästä, joka on kuvitteellinen paras mahdollinen versio itsestämme. Se on mielikuva siitä, millaisia haluaisimme olla tai millaisia meidän pitäisi olla.

Jatkuva vertailu ihanneminäkuvaan luo väistämättä riittämättömyyden tunteen, koska emme voi koskaan kokea olevamme sen vertaisia. Vaikka kuinka puskisimme itseämme tekemään asioita, mielessämme säilyy saavuttamaton versio paremmasta ja kyvykkäämmästä itsestämme. Kun vertailemme itseämme ihanneminäämme, tunnemme kroonisesti olevamme riittämättömiä vanhempina, lapsina, työntekijöinä, esimiehinä, yrittäjinä tai ystävinä.

Unohda itsesi

Tämän kolmannen rattaan alla on olemassa vielä yksi ratas, josta koko koneiston liike saa alkunsa. Tämä ratas on niin kutsuttu ego-ratas. Se pyörii sitä vinhemmin, mitä enemmän osallistumme elämään itselähtöisesti eli teemme asioita minäkeskeisesti. Tällöin ajattelemme jatkuvasti itseämme ja suodatamme kaiken kokemamme itsemme kautta. Luomme tarinaa, jossa olemme kaiken keskipiste. Tähän tarinaan sisältyy ajatus siitä, että tämä minä voisi olla parempi, mikä käynnistää vertailun ja luo riittämättömyyden tunteen, jota pitää kompensoida suorittamisella ja venymisellä.

Mutta on olemassa toinenkin tapa osallistua elämään: itsensä unohtaminen. Kun unohdamme itsemme, suuntaamme koko huomiomme ulospäin edessämme olevaan tehtävään tai ihmiseen. Tällöin emme vertaile itseämme muihin tai minäkuvaamme, minkä seurauksena emme koe riittämättömyyden tunnetta. Tämä puolestaan hävittää tarpeen puskea itseään tekemään enemmän, jolloin emme stressaannu.

Itsensä unohtaminen on sitä, että antaa tapahtumien tulla ja mennä luomatta tarinaa siitä, mitä ne tarkoittavat itselle. Ja vaikka mieli loisi tarinan siitä, miten jokin, mikä tapahtui, oli väärin meitä kohtaan, ei sitä ole pakko uskoa. Tällöin alin ratas pyörii hitaammin, mikä vaikuttaa koko koneistoon. Lopputuloksena koemme ylimmällä tasolla enemmän sisäistä vapautta, keveyttä sekä mielenrauhaa ja voimme henkisesti paremmin.

Lue lisää aiheesta Leppäsen aiemmin julkaistuista kolumneista Miten vapautua riittämättömyyden tunteesta, Älä yritä olla tunnollinen ja ahkera sekä Unohda itsesi ja voi paremmin.

Niko Leppänen on mentaalivalmentaja, tietokirjailija ja keynote-puhuja. Hän on ensimmäisiä suomalaisia, joka on opiskellut kolmen prinsiipin ymmärrystä ihmismielen toiminnasta ja mentaalisesta suorituskyvystä. Niko on kirjoittanut yhdessä veljensä Makke Leppäsen kanssa kirjan Itseluottamus – kestomenestys mielessä, Viisas Elämä 2017.

Lisätietoja Niko ja Makke Leppäsestä löydät https://www.itseluottamus.com/-sivustosta ja facebook-sivulta https://www.facebook.com/itseluottamuscom/?fref=ts ja Nikosta osoitteesta niko@itseluottamus.com.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.