Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tuula Maaranen on yrittäjä, josta piti alun perin tulla opettaja. Puolivahingossa datanomiksi aikanaan opiskellut Maaranen löysi oman tiensä järjestelmäprojektien parissa, joiden myötä hänestä on aikojen kuluessa kehittynyt laajoja kokonaisuuksia hallitseva projektipäällikkö.

Tuula Maarasen urapolku ei nuorena ollut itsestään selvä. Koulun käytyään ja ylioppilaaksi päästyään Maaranen piti välivuoden ja meni Osuuspankkiin töihin. Seuraavana kesänä hän päätti pyrkiä opiskelemaan opettajaksi.

– Mutta sitten lähdinkin kesällä Japaniin sukulaisten luona käymään ja pääsykokeisiin valmistautuminen jäi kesken. Kävin kokeissa, mutta en koskaan selvittänyt, olisinko päässyt sisään, Maaranen kertoo.

Pankkiin syksyllä palattuaan hänen piti päättää, jäädäkö talon palvelukseen ja aloittaa pankin koulutusputki vai lähteäkö opiskelemaan.

– Päätin lähteä opiskelemaan, mutta syksyn hakuajat olivat jo päättyneet. Sain selville, että silloinen ATK-instituutti otti puolivuosittain opiskelijoita ja hain sinne.

Vuonna 1980 hakijoita oli 430, joista 30 otettiin sisään, Maaranen heidän joukossaan. Kahden ja puolen vuoden opintojen jälkeen Maaranen valmistui vuonna 1982 datanomiksi.

– Koulu oli hyvin käytännönläheinen ja opin siellä koodaamaan.  Valmistuttuani menin puoleksi vuodeksi Canonille, joka siihen aikaan myi mikrotietokoneita ja muokkasin niihin softia. Talvella 1983 pääsin kuitenkin SOK:lle, jossa viihdyin pitkään.

Koodarista projektipäälliköksi

SOK:lla Maaranen aloitti koodaamalla. Hän kehitti tilausten käsittelyjärjestelmän kyniä, kumeja ja muita tarvikkeita kouluille välittäneelle koulutarvikepalvelulle.

– Koodasin pari vuotta, sitten koulutin sovellusten käyttöä ja lopulta päädyin suunnittelijaksi ja projektipäälliköksi.

Myöhemmin 80-luvulla, kun SOK alkoi rakentaa Vallilaan uutta Ässäkeskusta, Maaranen oli mukana rakennusprojektissa ja vastasi omalta osaltaan lähiverkon rakentamisesta ja olemassa olevien järjestelmien siirrosta.

– Lisäksi olin suunnittelemassa av-järjestelmiä, sisäistä älykorttisysteemiä, lukitusjärjestelmää, jätehuoltoa ja pysäköintiä. Se oli hauska ja mielenkiintoinen projekti.

Ässäkeskus valmistui vuonna 1991 ja Maaranen vastasi talon lähiverkosta ja -tuesta, kunnes jäi äitiyslomalle vuonna 1993.

– Äitiysvapaalta palattuani työskentelin S-ryhmän ketjuohjauksessa, jossa vastasin tiettyjen järjestelmien kehityksestä. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin kaivata jotain uutta. Sattumalta yksi tuttuni silloiselta Teleltä soitti minulle ja kertoi, että heidän Contact center -yksikköönsä haettiin tuotepäällikköä. Hyppäsin sinne.

Taidot karttuvat

Maaranen aloitti Telessä vuonna 1997 ja toimi sekä tuote- että kehityspäällikkönä. Työ oli uutta, mielenkiintoista ja vaativaa.

– Se oli aivan uusi maailma vähittäiskaupan jälkeen. Myimme yhdessä Tiedon kanssa kontaktien hallinnan kokonaisjärjestelmiä.

Vuonna 2000 Maaranen sai toisen lapsensa ja jäi äitiyslomalle. Vapaalta palattuaan hän siirtyi Tietoon töihin. Samalla Maaranen palasi vähittäiskaupan maailmaan, sillä hän alkoi tehdä töitä vanhalle työnantajalleen SOK:lle.

– Toimin Tiedon SOK-tiimissä projektipäällikkönä ja olin mukana muun muassa hyllypuutejärjestelmän kehittämisessä ja käyttöönotossa. Myöhemmin siirryin talon sisällä takaisin kontaktienhallinnan pariin muun muassa tiiminvetäjäksi.

Maaranen työskenteli Tiedossa yhteensä kahdeksan vuotta, kunnes vuonna 2010 tuttava sai houkuteltua hänet konsulttitaloon ja sitä kautta Orionille  SAP-projektien projektipäälliköksi.

– Työskentelin Orionilla kaksi hyvää vuotta. Talon projektipäälliköiden esimiehenä toimi taitava henkilö, joka opetti minulle paljon ja hänen ansiostaan minusta tuli oikea projektipäällikkö. Projekti kuitenkin loppui aikanaan ja aloin etsiä uusia tehtäviä.

Konsulttitalosta omaan yritykseen

Orionin jälkeen Maaranen aloitti vuonna 2012 Hämeenlinnassa GS Hydrolla projektipäällikkönä vastuullaan toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto. Järjestelmän toimittajana oli brittiläinen firma.

– Se oli kansainvälistä toimintaa ja sinä vuonna olin paljon reissussa, sillä kävimme implementoimassa systeemit Itävaltaan, Saksaan ja Etelä-Koreaan. Ehdin käydä Kiinassakin, mutta sitten työt loppuivat vuonna 2014, kun GS Hydro lopetti konsulttien käytön.

Vaikka Maaranen oli yhä konsulttitalossa, hän huomasi, ettei firma tehnyt aktiivista myyntityötä hänen puolestaan.

– Päätin, että jos kerran itse joudun myymään työtäni, voin yhtä hyvin perustaa oman firman. Tein liiketoimintasuunnitelman ja hain neuvoja uusyrityskeskuksesta. Sain strarttirahaakin.

Maarasen firma Enrekom Oy merkittiin kaupparekisteriin 16. kesäkuuta 2014. Samalla viikolla Maaranen teki suoran konsulttisopimuksen ison eläkevakuutusyhtiön kanssa projektipäällikkyydestä.

– Sain lentävän lähdön. Olin projektissa puolitoista vuotta aina vuoden 2016 helmikuun loppuun saakka. Saatuani projektin ensimmäisen vaiheen päätökseen, halusin päästä uuteen projektiin. Periaatteenani on, että kun menen konsulttina työhön johonkin yritykseen, teen itseni jossain vaiheessa tarpeettomaksi.

Kuin kala vedessä isoissa projekteissa

Seuraavaksi Maaranen siirtyi Väestörekisterikeskukseen, jossa työskenteli valtiovarainministeriön ohjauksessa Kansallinen palveluarkkitehtuuri -hankkeessa.

– Se oli valtavan suuri hanke, jota oli tekemässä yli sata ihmistä. Toimin tuoteomistajana Suomi.fi- viesteissä ja -verkkopalveluissa. Hanke kesti vuoden 2017 loppuun asti.

Tammikuussa 2018 Maaranen aloitti nykyisessä toimeksiannossaan projektipäällikkönä TE-digihankkeessa, joka on työ- ja elinkeinoministeriön ohjauksessa.

– Toimin TE-digityömarkkinatori-toteutuksessa, jonka tarkoituksena on yhdistää julkinen ja yksityinen työnvälitys. Työ on haasteellista, sillä hanke on iso ja henkilöt toimivat monelta paikkakunnalta käsin. Minulla on kolme tiimiä, joiden kanssa olen jatkuvasti yhteyksissä.

Hankkeessa toimitaan kymmenen viikon jaksoissa, incrementeissä, jotka jakautuvat kahden viikon iteraatioihin. Viiden viikon välein pidetään demo, jossa muun muassa hankkeen johdolle esitellään, mitä on saatu aikaan.

– Kymmenen viikon välein pidetään suunnittelupäivät, joihin osallistuu yli sata ihmistä ja kaikki tiimit ovat mukana. Näillä päivillä tarkennetaan tekemisiä ja sitoudutaan sovittuihin tavoitteisiin. Tällä tavalla pystytään koko ajan tarkistamaan, että tehdään oikeita asioita ja oikeassa järjestyksessä.

Projektipäällikkyys oma juttu

Maaranen nauttii konsultin työstään eikä ole päivääkään katunut yrittäjäksi lähtemistä. Hän pitää työtään mielenkiintoisena ja kokee oppivansa koko ajan uutta.

– Olen yleistietäjä, joka tietää monista eri asioista jonkun verran ja siksi sovin projektipäälliköksi. Arvostan erittäin paljon asiantuntijoita, jotka ovat syväosaajia, sillä itse en siihen pystyisi.

Työnsä parhaana puolena Maaranen pitää ihmisten kanssa toimimista. Aina mennessään uuteen taloon Maaranen tutustuu henkilökohtaisesti tiiminsä jäseniin löytääkseen heidän vahvuutensa ja pysyäkseen tukemaan heitä.

– Projektipäällikön tärkein tehtävä on auttaa projektitiimiläisiä onnistumaan työssään ja luoda siihen edellytykset. Esimerkiksi koodareiden kanssa keskustellessani ajattelen aina, miten mahtavaa osaamista heillä on.

Projektipäällikön työtä lähes 40 vuotta tehneelle Maaraselle hiljaista tietoa en ehtinyt kertyä. Vaikka teknologiat vaihtuvat, tietyt lainalaisuudet säilyvät.

– Kun on ollut luotsaamassa monia erilaisia järjestelmiä, ymmärtää onko jokin asia pieni, keskikokoinen vai valtavan suuri. Vaikka en ymmärtäisi kaikkia keskustelujen detaljeja, osaan hahmottaa asioiden suuruusluokan.

Työssään Maaranen ei ole koskaan havainnut, että sukupuolella olisi ollut väliä. Jokaiseen tehtäväänsä hän on kokenut olleensa tervetullut ja ottanut paikkansa rohkeasti.

– Haluaisinkin viestittää kaikille koulua käyville tytöille, että harkitsisivat myös IT-alaa. Se ei ole pelkkää koodaamista – eikä koodaamisessakaan ole mitään vikaa. IT-alalla ei ole kyse sukupuolesta, vaan siitä, että on hyvä looginen päättelykyky, Maaranen huomauttaa.

Haaveissa uusi ura

Vapaa-ajallaan Maaranen viihtyy yksin. Hän pitää hyvää huolta pääkopastaan ja lukee paljon niin ammattikirjallisuutta kuin romaaneja.

– Ostan aina kirjoja varastoon ja luen niitä sitten, kun on aikaa. Fyysistä kuntoani olen hoitanut pyöräilemällä. Lisäksi olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä Terhokodissa, mikä on minulle tärkeä juttu.

Viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana Maarasen vapaa-aika on mennyt työnohjaajan opintoihin ja keväällä hän valmistui työnohjaajaksi. Maarasen toiveena onkin ryhtyä kokopäiväiseksi työnohjaajaksi konsulttiuran jälkeen.

– On hauska yhteensattuma, että firmani nykyinen nimi Enrekom –  joka muodostuu sanoista ennakoi, reagoi, kommunikoi – sopii mainiosti uuteenkin liiketoimintaan.

Maarasella on nykyisen toimeksiantonsa osalta sopimus vuoden loppuun saakka. Sen jälkeen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Maaranen miettii jo innolla uutta uraansa työnohjaajana.

– Pitkän tähtäimen suunnitelmani on, että kun eläkeikäni koittaa neljän vuoden kuluttua, jatkan työntekoa työnohjaajana. En halua jäädä eläkkeelle, sillä tykkään yrittämisestä ja ihmisten auttamisesta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.