HENKILÖKUVA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT JONNE RÄSÄNEN R PAJUNEN | 12.6.2019 | KOLLEGA.FI
Hyvän elämän etsijä

Riikka Pajunen on uravalmentaja, joka rakastaa ihmisten kannustamista. Määrätietoisesti itseään kehittänyt Pajunen ryhtyi yrittäjäksi lähes kymmenen vuotta sitten, eikä ole katunut valintaansa päivääkään.

Riikka Pajunen on uravalmentaja ja yrittäjä, joka rakastaa ihmisten kannustamista.

Riikka Pajusesta ei missään nimessä pitänyt tulla yrittäjää.  Perhe ja sukulaiset olivat jo pienestä pitäen iskostaneet Pajusen mieleen, että yrittäjäksi ei kannata ryhtyä.

– Niin kuitenkin kävi. Olen mitä suurimmassa määrin yrittäjäpersoona ja tarvitsen vapautta ja joustavuutta, joten valintani oli oikea, Riikka Pajunen sanoo.

Tekevänä ihmisenä Pajunen työskenteli jo 15-vuotiaasta lähtien valokuvausliikkeessä vastuullisissa tehtävissä ja palveli ihmisiä hyväntuulisesti. Nuorena hän toimi myös partiojohtajana, koska rakasti ihmisten tsemppaamista ja ohjaamista. Koulun jälkeen Pajunen halusi opettajaksi.

– Pääsin opettajankoulutuslaitokseen lukion jälkeen. Se oli ainoa ja luonnollinen vaihtoehto, sillä ajattelin, että pääsisin tukemaan ja auttamaan lapsia kasvamaan omaksi itsekseen.

Kun Pajunen oli viiden vuoden opiskelun jälkeen valmistumassa liikuntaan ja valmentamiseen erikoistuneeksi luokanopettajaksi, hän tajusi, ettei halunnutkaan töihin ala-asteelle.

– Minulle tuli ensimmäinen urakriisi. Olin opettajaharjoittelussa nähnyt, mitä koulumaailma on. Se lisäsi arvostustani opettajia kohtaan, mutta ymmärsin, ettei se ollut minun juttuni.

Pajunen alkoi pohtia, mitä seuraavaksi tekisi, jolloin hänen ystävänsä vinkkasi hänelle Henry ry:n järjestämistä HR-alan messuista, joista Pajuselle aukesi kokonaan uusi maailma.

– En tiennyt alasta mitään, mutta messuilla tajusin, että kasvatustieteen maisterina voisin toimia aikuiskoulutuksen, valmennuksen, rekrytoinnin ja henkilöstön kehittämisen  parissa. Olin aivan haltioissani.

Aulaemännästä unelmaduuniin

Opintojensa lopussa Pajunen pääsi Accenturen aulapalveluihin vastaamaan puhelimeen. Tehtäviin kuului myös hanttihommia kuten wc-paperirullien vieminen kahdeksankerroksisen talon vessoihin.

– Se ei ollut mikään unelmatyö, mutta hoidin sen suurella motivaatiolla, sillä minulla oli koko ajan visio siitä, että tulen työskentelemään HR:ssä. Tein kaikki työt, ennen kuin kukaan ehti pyytää, oli sitten kyse varaston siivouksesta, seuraavan kuukauden matkavarauksista tai vessapaperien viemisestä.

Aulapalveluissa työskennellessään Pajunen oppi tuntemaan kaikki firman työntekijät, joita oli yli viisisataa. Hän sanoi joka ikiselle kohtaamalleen konsultille ja managerille haluavansa töihin HR:ään ja rekrytointiin.

– Parin kuukauden kuluttua eräs esimies tuli sanomaan, että ”kun sinä Riikka haluat niin kovasti sinne HR:ään, niin nyt meillä olisi sinulle graduprojekti”. Olin aivan innoissani.

Pajunen työskenteli puoli vuotta Puolustusvoimien projektissa ja teki henkilöstön muutosvalmiudesta HR-aiheisen gradun. Gradun valmistuttua Pajunen halusi päästä Accenturen HR-tiimiin, ja kun ryhmästä lähti rekrytoija, Pajunen näki tilaisuutensa tulleen.

– Paikka meni kuitenkin julkiseen hakuun. Tehtävänimikkeenä oli rekrytointiassistentti, mutta se oli vaativa positio, johon kuului managereiden haastatteleminen ja uusien konsulttien perehdyttäminen.

Pajunen valmistautui huolellisesti hakuun. Kovalla työllä ja vahvalla motivaatiolla hän kävi koko rekrytointiprosessin läpi ja sai lopulta paikan.

– Se oli minulle unelmaduuni, jossa toimin pari vuotta. Sitten yllättäen tuli yt-neuvottelut ja koko HR-tiimi lopetettiin. Minulle tarjottiin paikkaa hakemuskäsittelijänä puolta pienemmällä palkalla Tanskasta, mutta en lähtenyt.

Huipputyö uuvuttaa

Sillä välin Accenturen markkinointipäällikkö oli ehtinyt suositella Pajusta McKinseyn HR-päällikölle. Tämän ansiosta Pajunen sai kutsun McKinseylle haastatteluun, joka koski assistentin paikkaa.

– Olin innoissani, sillä McKinsey oli kansainvälinen yritys, jossa oli töissä samanhenkisiä nuoria ihmisiä. En kuitenkaan saanut paikkaa, sillä he pitivät minua ylikoulutettuna tehtävään.

Nykyisessä työssään Pajunen valmentaa muun muassa ammattiliittojen jäseniä, työyhteisöjä ja esimiehiä.

Kuukautta myöhemmin Pajuselle kuitenkin soitettiin uudelleen ja hänet kutsuttiin jälleen haastatteluun, sillä McKinsey haki henkilöstöpäällikköä.

– Sain paikan. Olin ainoa HR-ihminen koko toimistossa. Pääsin tekemään monipuolisia tehtäviä ja kansainvälisiä projekteja. Vastasin Euroopan ja Skandinavian konsulttien projektiresurssoinnista ja hyvinvoinnista.

Työ sisälsi kuitenkin paljon excel-taulukoiden tekemistä ja hallinnollisia tehtäviä, jotka alkoivat pikkuhiljaa syödä motivaatiota. Pajunen ei päässyt käyttämään vahvuuksiaan, kuten haastattelemaan ihmisiä tai järjestämään tapahtumia. Päivät olivat pitkiä ja kotiin Pajunen pääsi yleensä vasta yömyöhään.

– Aloin väsyä työhöni. Olin huippufirmassa, minulla oli huippupalkka ja huipputyökaverit. Silti aloin miettiä, kuka olen ja mitä haluan. Olin alle kolmekymppisenä uupunut, ja ihmettelin, että eihän sen näin pitänyt mennä.

Pajunen ymmärsi, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua työstään. Hän neuvotteli itselleen hyvän lähtösopimuksen ja päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa maailmanympärimatkasta.

Maailmanympärimatkalta tyhjän päälle

Pajunen ja hänen poikaystävänsä laittoivat omistusasunnon vuokralle, irtisanoutuivat, myivät tavaransa ja lähtivät reissuun tarkoituksenaan matkata vuoden verran.

– Se oli huikea vuosi. Kerrankin oli aikaa levätä ja loikoilla riippumatossa ja ajatella. Viidennen matkakuukauden kuluessa meille tuli kuitenkin ero. Päädyin Aasiassa korkealla kukkulalla sijaitsevaan retriittikeskukseen, sillä olin aivan rikki. Siellä mietin, mitä teen ja miksi olen täällä.

Pajunen pitää huolta palautumisestaan lepäämällä ja tekemällä itseään innostavia asioita.

Pajunen vietti valmennuskeskuksessa viisi viikkoa ja sinä aikana hänen oma tehtävänsä kirkastui. Pajunen ymmärsi, että hänen vahvuutensa oli auttaa muita löytämään tehtävänsä ja loistamaan omassa elämässään.

– Katsoessani taaksepäin tajusin, että olin kannustanut ja auttanut ihmisiä jo pienestä pitäen partiosta lähtien. Siksi olin toiminut myös rekrytoijana. Kaikki loksahti paikalleen. Pysähtyminen auttoi minua näkemään asiat laajemmin.

Kun Pajunen palasi Suomeen, hänellä ei ollut mitään – ei rahaa, ei asuntoa eikä työtä. Pajunen joutui kohtaamaan tyhjyyden ja hakemaan rahaa sossusta.

– Tiedän, miltä tuntuu, kun ei ole mitään. Sain vähän rahaa ja aloin hakea rekrytoijan paikkoja. Halusin saada lisää kokemusta tullakseni paremmaksi uravalmentajaksi. Sainkin pian vakituisen paikan Mercuri Urvalilta ja pääsin jälleen normaaliin elämään kiinni.

Uupumuksesta viisastuneena Pajunen sai sovittua itselleen nelipäiväisen työviikon, jossa perjantai oli vapaa, koska hän ei enää halunnut uudelleen oravanpyörään. Vapaapäivinään hän kirjoitti ensimmäistä kirjaansa Elämysseikkailu – matka maailman ympäri.

Uusi ura valmentajana

Työskenneltyään pari vuotta rekrytoinnin parissa Mercuri Urvalilla Pajunen oli ehtinyt tutustua laajalti eri toimialoihin ja tehtäviin. Seuraavaksi hän halusi kartuttaa valmentajantaitojaan.

– Tutkin eri valmennustaloja ja päädyin HRM Partnersiin, sillä se oli Suomen vanhin outplacement-yritys, joka oli tehnyt eniten uravalmennuksia. Hain yrityksen avoimessa haussa ollutta avustavan konsultin paikkaa, joka oli käytännössä valmentajan paikka.

Pajunen otti käyttöön kaikki osaamansa työnhakukeinot erottuakseen haussa. Hän pyysi sparrausapua hakemuksensa tekoon muissa valmennusyrityksissä toimivilta ystäviltään ja muun muassa soitti etukäteen yrityksen hallituksen puheenjohtajalle, toimitusjohtajalle ja tulevalle esimiehelleen ja kyseli firman strategiasta ja toiminnasta.

– Kun sitten pääsin haastatteluun, napakkaa hakemustani kehuttiin. Kävellessäni toimitalon käytävällä ja nähdessäni ikkunoista upeat merimaisemat, sanoin ääneen, että käteni suorastaan syyhyävät päästä aloittamaan työt. Näin jo sieluni silmillä itseni siellä töissä.

Pajunen pääsi taloon ja työskenteli siellä pari vuotta. Työ oli antoisaa, mutta vieläkään Pajunen ei päässyt tekemään kaikkea sitä, mitä olisi halunnut. Pohtiessaan, miten voisi hyödyntää kaikkia vahvuuksiaan, hän otti yhteyttä uravalmennustyökalujen pioneeri Heidi Viljamaahan kysyäkseen voisiko tehdä hänelle töitä yrittäjämäisesti.

– Viljamaa palkkasi minut saman tien. Hän jäikin sitten äitiyslomalle ja yhtäkkiä pyöritin liiketoimintaa käytännössä kaksin kollegani kanssa. Olin palkkatyössä, mutta vastasin paljosta. Teimme työkaverini kanssa töitä aamusta iltaan. Saimme molemmat rutkasti myynti- ja valmennuskokemusta.

Vuonna 2010 Pajunen jätti firman ja perusti oman yrityksensä Montevistan. Vähän aiemmin Pajunen oli tavannut tulevan lapsensa isän ja miehensä tukemana ja yllyttämänä uskalsi lähteä yrittäjäksi.

Yrittäjyys kutsuu

Ensi alkuun Pajunen keskittyi ammattiliittojen jäsenkoulutuksiin. Kartoitettuaan potentiaaliset liitot ja firmat, hän ryhtyi markkinoimaan itseään messuilla ja tapahtumissa.

– Olin kuitenkin jo raskaana ja ehdin hoitaa muutamat keikat ja tehdä firmalleen nettisivut, kunnes jäin  äitiysvapaalle. Tyttäreni Minttu syntyi vuonna 2011 ja jo puolen vuoden kuluttua syntymästä aloin pikkuhiljaa tehdä paluuta töihin.

Talvisin Pajunen viettää kuukauden Thaimaan lämmössä joogaten, rentoutuen ja kirjoittaen.

Ensin Pajunen teki päivän viikossa, sitten kaksi päivää viikossa ja rakensi pikkuhiljaa verkostoa. Alku oli aika raskasta, sillä hän erosi miehestään ennen kuin tytär ehti täyttää vuoden.

– Asiakaskuntani laajeni vähitellen ja tein ammattiliittojen jäsenkoulutusten lisäksi työyhteisövalmennuksia, esimiesvalmennuksia, yksilöcoachingia ja myöhemmin myös webinaareja, podcasteja ja blogeja.

Tätä nykyä Pajunen rakentaa työviikkonsa oman luontaisen rytminsä mukaan. Hän jättää viikkoon mahdollisimman paljon väljyyttä ja tekee kulloinkin sitä, mihin luontainen flow vie.

– Kotityöpäivinä valmistelen koulutuksia, kirjoitan blogia ja teen luovaa työtä. Välillä joogaan, nukun ja pesen pyykkiä. Yrittäjän vapaus on minulle erittäin tärkeää. Saan antaa itsestäni parhaan, kun kukaan ei määrittele, miten sen pitää tapahtua.

Viimeisen vuoden kuluessa aikaa ja energiaa on vienyt myös kirjan kirjoittaminen. Pajusen Omaa tehtävää etsimässä -kirja julkaistiin keväällä.

– Olen tiivistänyt kirjaan tärkeimmät uravalmennusopit ja voi sanoa, että kirja on henkilökohtainen. Olen itse kokeillut kaikkia niitä keinoja, joista olen kirjoittanut.

Iloa, inspiraatiota ja innostusta

Omana elämänohjeenaan Pajunen pitää kolmen iin taktiikkaa. Aina kun mahdollista, hän tekee asioita ilolla, inspiraatiolla ja innolla. Ja vaikka työ vielä nykyäänkin meinaa välillä viedä mukanaan, on Pajunen oppinut myös hellittämään.

– Palautuminen on minulle tärkeää ja pidän siitä huolta. Luonto onkin minulle ykköspalauttaja. Hakeudun mielelläni veden äärelle. Se on tasapainottava elementti kun olen niin innostuva ihminen. Myös jooga ja meditaatio ovat minulle tärkeitä.

Tytär on Pajusen silmäterä ja yhdessäolo hänen kanssaan on Pajusen elämän ykkösasia.

Pajunen on kaiken lisäksi intohimoinen tanssija, jolle käy niin lavatanssit kuin luova tanssi. Yhdessä tyttärensä kanssa Pajunen käy mielellään pyörälenkeillä.

– Olen kuitenkin huomannut, että iän myötä kehon puskurointi on heikentynyt ja nyt minun on pidettävä entistä parempi huoli kehosta. Olen saanut nivelrikon, mikä on hidastanut menoani. Tekemisen ja levon tasapaino on tullut yhä tärkeämmäksi.

Kolme vuotta sitten Pajusen ja hänen tyttärensä terveyttä koetteli hometalokriisi. Pajusen ostamassa rivitalossa ilmeni tehdyistä kuntotarkastuksista huolimatta piilevä homeongelma ja äiti ja tytär joutuivat muuttamaan toisaalle.

– Väliaikainenkin asunto oli homeessa ja vielä sitä seuraavakin. Kun olimme herkistyneitä, emme pystyneet asumaan missään. Jouduimme luopumaan kaikista huonekaluista ja vaatteista. Olin tilanteessa, jossa meni koti, rahat ja terveys.

Siinä vaiheessa Pajunen oppi pyytämään apua muilta. Hän oli aina ollut se vahva ihminen, joka auttoi muita, mutta nyt hän ei pystynyt kantamaan edes muuttolaatikkoa.

– Tämän kolmen vuoden prosessin aikana löysin itsestäni sen piilotetun puolen, mikä oli hautautunut vahvan kuoren alle. Ymmärsin, että saan olla haavoittuvainen.

Runsas vuosi sitten Pajunen löysi perheelle puhtaan ja ihanteellisen asunnon lähellä tyttären koulua. Arki on asettunut viimein uomiinsa, mistä Pajunen nauttii suunnattomasti.

– Kaiken tämän hurlumhein jälkeen nautin eniten ihan arjen perusasioista, kuten teehetkistä kotona, omassa sängyssä nukkumisesta ja mökkeilystä. Ja nyt kun omat asiani ovat kunnossa, haluan antaa enemmän aikaa rakkaille läheisilleni.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Uusi vuosi, uudet tavoitteet: Haluatko kehittyä johtamisessa?

Haluatko kehittyä itsesi tai muiden johtamisessa? Tai oletko tuore esihenkilö, tiiminvetäjä tai projektipäällikkö. Tahdotko vahvistaa valmentavan johtamisen taitojasi?

Ilmoittaudu mukaan esihenkilöille, tiiminvetäjille ja projektipäälliköille tarkoitettuihin coachausryhmiin. Uudet etäryhmät käynnistyvät tammikuussa 2022.

Ryhmässä (jossa max 6 henkilöä)

  • saat coachausta omissa tavoitteissasi
  • pääset sparraamaan muita
  • kehityt valmentavan johtamisen taidoissa.

Omia ryhmiä myös uusille esihenkilöille, tiiminvetäjille ja projektipäälliköille.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: https://www.laurasundell.fi/

Laura Sundell, sertifoitu business coach, DI

laura@laurasundell.fi  +358 45 657 9608

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)