Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Huijarisyndrooma on ajatusvääristymä, jota moni tietämättään potee. Huijari-ilmiöstä kärsivä kokee itsensä täysin aiheetta osaamattomaksi ja pelkää paljastuvansa, mikä lisää ahdistuksen tunnetta. Todellisuudessa henkilö on täysin kyvykäs vaativiinkin tehtäviin, mutta ei itse pysty näkemään sitä.

Huijari-ilmiö on sukua perfektionismille, itsekriittisyydelle, vaativuudelle ja suorittamispakolle. Kaikkien näiden taustalla on epävarmuus omasta itsestä, minuudesta ja kelpaamisesta.

– Huijarisyndroomassa ei ole kyse sairaudesta tai viasta. Huijari-ilmiö on tapa ajatella, että ei osaa mitään, eikä pysty mihinkään. Huijarin salaisuuden, musertavan osaamattomuuden tunteen, piilottaminen on suuri taakka ihmiselle, psykologi, psykoterapeutti Tiina Ekman kertoo.

Ekman on tutkinut huijarisyndroomaa ja kirjoittanut aiheesta pari vuotta sitten kirjan Huijarisyndrooma.

Huijari-ilmiö voi olla lievää, silloin tällöin esiintyvää ja ohimenevää tai identiteettitasolle asti ulottuva vaikea sisäinen ristiriita. Naiset kärsivät siitä hieman enemmän kuin miehet ja tutkimusten mukaan suuri osa huijareista on introvertteja.

– Varhaisessa vaiheessa lapsena kehittynyt huijarisyndrooma vaikuttaa siihen, että uskoo lujasti omaan ajatusvääristymäänsä. Tämä puolestaan vaikuttaa esimerkiksi opiskelu- ja uravalintoihin, ylennyksen hakemiseen ja moniin muihin elämänalueisiin, Ekman sanoo.

Huijari-ilmiöstä kärsivä luulee, ettei osaa mitään eikä millään usko, vaikka työkaverit tai pomo häntä kehuisivat. Mielessään huijari miettii, miten ihmeessä hän pystyy fuulaamaan muita ja ihmettelee, etteivät nämä näe hänen osaamattomuuttaan ja kuinka hän ei ole vielä paljastunut.

Ahdistusta ja perfektionismia

Huijari-ilmiöön liittyy usein ahdistusta. Oma ajattelu muodostaa itseään toteuttavan kehän, mikä lisää ahdistusta. Hujarisyndroomasta kärsivä ei osaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan.

– Kun ihminen on varma siitä, että huijaa muita, häntä alkaa ahdistaa ja hän miettii, kuinka hänen täytyy olla paha ihminen. Surkea olo tekee kaikesta ikään kuin totta, Ekman toteaa.

Monesti huijarisyndroomaan liittyy myös perfektionismi. Kaikki perfektionistit eivät ole huijareita, mutta moni huijarisyndroomasta kärsivä on perfektionisti. Etenkin Suomessa on Ekmanin mukaan paljon puurtajaperfektionisteja, jotka tekevät valtavasti töitä.

– Usein perfektionismiin liittyy ylikriittisyys ja vaativuus, joka altistaa uupumiselle. Suorittaja-huijari puskee itseään eteenpäin ja kun tehtävä valmistuu, muut ovat tyytyväisiä, mutta suorittaja on tyytymätön eikä usko toisten kommentteja.

Perfektionisti myös helposti ohittaa oman levontarpeensa – jo pelkästään sen vuoksi, että saa vaikkapa jonkin työn valmiiksi. Huijari kokee, että hänen pitää tehdä paljon työtä lunastaakseen paikkansa. Näin hän myös altistaa itsensä uupumukselle ja masennukselle.

Toinen huijarityyppi, jota esiintyy Suomessa vähemmän, on viimetipan tekijä. Tällainen huijari välttelee tehtävä viimeiseen asti, koska ajattelee, ettei kuitenkaan osaa sitä.

– Viivyttelijä-huijari saa tehtävän kasaan viime tipassa ja saadessaan siitä hyvää palautetta ei usko sitä. Hän ajattelee, että kyseessä oli vain hyvä tuuri, eikä hän oikeasti sitä osannut.

Juuret lapsuudessa

Huijariajattelun juuret ovat yleensä lapsuudessa. Ihmiselle on syntynyt ristiriita siitä, millaisena hän on lapsena itsensä kokenut. Ekman viittaa amerikkalaisiin tutkimuksiin, joita aiheesta löytyy runsaasti.

– Ristiriita syntyy siitä, miten vanhemmat näkevät lapsen ja miten he suhtautuvat lapsen osaamiseen, tekemiseen, oppimiseen, kehittymiseen ja taitoihin. Kohdataanko ja hyväksytäänkö lapsi sellaisena, kuin hän on vai reagoidaanko siihen toisella tavalla.

Esimerkiksi kotona lapselle voidaan kertoa, miten loistava hän on ja kuinka hän osaa kaiken tekemättä mitään. Kun lapsi sitten menee kouluun, opettaja sanookin, että hänen pitää opetella asiat osatakseen ne. Siinä tilanteessa lapsi on hämmentynyt, ettei osaakaan kaikkea, vaikka vanhemmat ovat niin sanoneet.

– Jos tällaista hämmennystä ei kohdata ja käsitellä, ja lapsi jää yksin asian kanssa, siitä voi kehittyä huijarisyndrooma. Lapsi alkaa silloin miettiä, ketä hän huijaa, opettajaa vai vanhempia, Ekman sanoo.

Huijarisyndrooma voi myöhemmin aktivoitua, kun nuori siirtyy yläasteelle ja eteen tulee uudenlaisia osaamisvaatimuksia ja hän saa palautetta osaamisestaan. Sama toistuu opiskelemaan lähdettäessä ja työelämään siirryttäessä.

– Näissä kynnyskohdissa helposti aktivoituu epävarmuus siitä, osaako oikeasti mitään. Kuitenkin yleensä keski-iässä, kun ihminen on ehtinyt työskennellä jo useammassa työpaikassa ja saanut normaalia palautetta työstään, henkilö alkaa uskoa osaavansa jotain.

Työelämän haasteet ja vaatimukset

Nykyajan työelämä on vaativa ja ihmisiltä odotetaan kovia tuloksia. Vaikka lähtökohtana on, että aikaa tehtävän tekemiseen on vähän ja pyydetään vain jotain nopeasti kyhättyä, saa tekijä kuitenkin syyt niskoilleen, jos lopputulos on huono tai asiat menevät pieleen.

– Syntyy ristiriita, kun ei ehdi tehdä kunnolla ja kuitenkin vaaditaan loistavaa tulosta. Tämä on haasteellista etenkin suorituskeskeiselle henkilölle ja aktivoi helposti huijarisyndrooman, Ekman toteaa.

Huijari-ilmiöstä kärsivälle hankalia ovat myös kehityskeskustelut esimiehen kanssa. Kun esimies antaa huijarille positiivista palautetta, tämä ei usko, että se on totta.

– Näin kehityskeskustelusta ei tule aitoa keskustelua siitä, mitä kannattaisi opetella, missä henkilö on jo hyvä ja missä huippuhyvä. Sen sijaan huijari ajattelee, että eikö esimies ymmärrä, että hän ei osaa tai sitten hän pitää esimiestä tyhmänä, kun tämä ei ymmärrä huijarin työstä mitään väittäessään hänen olevan hyvä työssään.

Moni huijari pitää suunsa kiinni sen pelossa, että paljastuu osaamattomaksi. Sen vuoksi huijari ottaa vastaan annettua työtä liiankin kanssa lunastaakseen paikkansa.

– Toisaalta jotkut huijari-ilmiöstä kärsivät sanovat ääneen, että eivät osaa mitään. Tällöin työkaverit yleensä vastaavat, että mitä sinä oikein höpötät, hyvinhän se meni tai pomo voi jopa sanoa, että kehujako kerjäät. Huijari-ilmiö tulisi kuitenkin aina ottaa vakavasti, Ekman sanoo.

Esimiehen tuki ja omat toimet

Huijari-ilmiötä ei aina ole helppo erottaa tavallisesta vaatimattomuudesta. Jos kuitenkin työntekijän itsensä vähättely vain jatkuu ja esimies epäilee huijarisyndroomaa, hänen kannattaa edetä kysymällä asiasta.

– Esimies voi kysyä työntekijältä, miten tämä itse arvioi työtään, miten hän on omasta mielestään suoriutunut, missä onnistunut ja missä mennyt pieleen, ja tällä tavoin yrittää kartoittaa, onko kyse huijariajattelusta, Ekman neuvoo.

Jos kyse on huijari-ilmiöstä, esimies voi auttaa työntekijää näkemään asian kertomalla, miten hän arvostaa vilpittömästi työntekijän työtä, vaikka tämä ei itse sitä arvostaisi.

– Esimiehen kannattaa tällaisessa tilanteessa tarjota tukea työn suunnitteluun, työn arvioimiseen ja oppimisen suunnitteluun. Huijariajattelijalla saattaa olla myös jokin ammattitaidon osa-alue retuperällä, sillä hän ei ole uskaltanut mennä kursseille tai opiskella osaamattomuuden paljastumisen pelossa, Ekman huomauttaa.

Huijarisyndroomasta kärsivän ihmisen puolestaan on lähdettävä itse työstämään asiaa. Ensimmäiseksi tulee myöntää itselleen omaavansa huijariajatuksia ja pohtia, voisiko muiden positiiviset kommentit olla sittenkin totta.

– Huijarisyndroomasta kärsivän on hyvä kiinnittää tietoisesti huomiota siihen, milloin huijariajattelu aktivoituu ja tehdä silloin toisin kuin pää käskee. Mieli nimittäin käskee tekemään tietyllä tavalla, jotta ei paljastuisi. Toisin tekeminen voi olla esimerkiksi sitä, että alkaa tehdä työtään rajatusti säännönmukaisella tavalla, joka estää ylikuormittumisen ja uupumisen.

Irti pinttyneistä ajatuksista

Muutos alkaa siitä, että tunnistaa itsessään huijarisyndrooman. Useimmille jo pelkästään asian ymmärtäminen helpottaa ja sen seurauksena ihminen pääsee itse työstämään asiaa.

– Monet asiakkaani ovat sanoneet, että on ollut helpottavaa, kun asialle on löytynyt nimi. Ettei olekaan tulossa hulluksi, ettei se ole vaarallista ja että moni muukin kärsii samasta asiasta. Toipuminen alkaa siitä, että asian tunnistaa. On kuitenkin ihmisiä, joille huijarisyndrooma on jäänyt identiteettitason ongelmaksi ja silloin saatetaan tarvita avuksi terapiaa, Ekman huomauttaa.

Ekman kertoo itsekin kärsineensä huijari-ilmiöstä, mutta osaa nykyään suhtautua siihen jo rennommin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa häneltä pyydettiin luentoa uudesta aiheesta, huijarisyndrooma iski päälle huolellisesta valmistautumisesta huolimatta.

– Tietynlaisissa vaativissa tilanteissa huijariajattelu yhä aktivoituu, mutta saan sen nykyään nopeasti poikki. Hyväksyn, että tällaisiakin ajatuksia pyörii päässäni, ja tiedän, että se menee ohi.

Asian kanssa ei kuitenkaan kannata Ekmanin mukaan jäädä yksin. Kun itsessään huomaa huijariajatuksia, on hyvä puhua niistä toisten kanssa. Yllättävän monella muullakin on samanlaisia ajatuksia, eikä asiaa kannata salata.

– Hyvässä työyhteisössä asia otetaan tosissaan ja työkaveri voi tukea toista sanomalla vaikka tyyliin ”kylläpä ajattelet itsestäsi ikävästi, tuntuu kurjalta kuulla”. Samalla voi tuoda keskusteluun toisenlaista näkökulmaa ja kyseenalaistaa, ovatko toisen ikävät ajatukset sittenkään totta.

Yhdessä ihmettely voi auttaa huijariajatuksista kärsinyttä huomaamaan, että on vatvonut asiaa turhaan jo vuosikymmeniä ja aivan aiheettomasti ajatellut olevansa normaalista poikkeava.

– Huijarisyndroomasta kärsivä on ihan tavallinen ihminen, jolle on vain jäänyt päähän pyörimään pinttyneitä ajatuksia. Ja kaiken lisäksi huijariajatuksista voi päästä irti.

• Pohdi, onko sinulla huijariajatuksia ja mieti, voisivatko muiden myönteiset kommentit olla sittenkin totta.
• Jos olet suorittaja, opettele rajaamaan työtäsi ja tekemään sitä säännönmukaisella tavalla, ettet ylikuormita itseäsi.
• Opettele vastaanottamaan myönteistä palautetta. Hengitä syvään ja hyväksy, että tekemäsi työ onkin hyvä. Opettele myös tunnistamaan hyvän työn tunnusmerkit omasta tekemisestäsi.
• Tarkastele osaamistasi ja mieti, mitä aidosti osaat ja mitä et oikeasti osaa. Käy esimiehesi kanssa läpi osaamisesi ja taitosi sekä kurssi- tai opiskelutarpeesi.
• Älä jää ajatuksinesi yksin, vaan puhu niistä muille.

Lisää tietoa aiheesta löydät Tiina Ekmanin kirjasta Huijarisyndrooma, Minerva 2018.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.