Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Monitaitoinen Sari Sopanen on toimeen tarttuva osaaja, joka nauttii asioiden haltuun ottamisesta. Pärnussa hotellinjohtajana työskentelevä Sopanen on ehtinyt toimia monissa tehtävissä niin kaupan alalla kuin hotellibisneksessä eikä uuden oppiminen koskaan kyllästytä häntä.

Sari Sopanen ei ole elämänsä aikana osannut kieltäytyä työtarjouksista. Tämä onkin johdattanut hänet monipuoliselle urapolulle, jossa on ollut vauhtia ja mielenkiintoisia käänteitä. Alun alkaen Sopanen opiskeli Jyväskylän yliopistossa kauppatieteitä, pääaineenaan kansantaloustiede, eikä vielä opiskeluaikana tiennyt mitä hänestä tulee isona.

– Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi juuri lama-ajan alkuun. Vain pari vuotta aiemmin vanhempia opiskelijoita oli rekrytoitu kesken opiskelujen ja ajattelin, että tällä alalla saa varmaan hyviä duuneja, Sari Sopanen kertoo.

Toisin kävi, sillä talouskehitys pysähtyi kuin seinään vuonna 1991. Sopanen pohti jo jatko-opintoja yliopistolla, mutta osakuntakaverinsa innoittamana päätti hakea S-ryhmän kaupalliseen kenttäkoulutukseen.

– Kenttäkoulutus oli korkeakoulutetuille tarkoitettu koulutusohjelma, jossa koulutettavat kiersivät laajasti kaupparyhmän eri toimialoilla ja tukitoiminnoissa vuoden ajan. Itse aloitin urani Jyväskylässä Seppälänkankaan Prisman kesäpihalta, jossa myin taimia ja puutarhaan liittyvää välineistöä.

Sopanen muistelee, että hänen kurssikaverinsa, jotka vielä viimeistelivät opintojaan, ihmettelivät kesäpihalla käydessään, miksi hän, vastavalmistunut ekonomi, oli sellaisissa hommissa.

– Minä olin naama kurassa ja ihan innoissani. Työ oli myös opettavaista, sillä oli ainoita kertoja, jolloin sain keskustella työntekijöiden kanssa samalla tasolla ilman muureja, jotka syntyvät heti esimiestasolla, Sopanen huomauttaa.

Prisman kesäpihan kautta ulkomaille

Vuoden kestäneen koulutuksen aikana Sopanen työskenteli kaikilla Prisman osastoilla ja sai loppuvaiheessa marketin remonttiin liittyviä projekteja hoitaakseen.

– Ensimmäinen varsinainen työpaikkani oli valikoimasuunnittelijana naisten pukeutumisen puolella silloisen CitySokoksen hankinnassa. Siitä siirryin varsin pian osto-osaston controllerin äitiyslomasijaiseksi, jossa vierähti vuoden verran.

90-luvun puolivälissä Sopanen sai puhelun SOK:n silloiselta henkilöstöjohtajalta, joka kysyi, halusiko hän lähteä Englantiin Oxfordiin vähittäiskauppaan erikoistuneen instituutin tutkijaksi.

– En varmaan miettinyt kuin kaksi sekuntia, kun vastasin, että joo! SOK:lla oli silloin diili Templeton Collegen kanssa, jonne kaupparyhmä sai lähettää tutkijan vuosittain.

Sopanen lähti vuodeksi Oxfordiin ja nautti tutkijan roolistaan. Hän teki tutkimuksen kanta-asiakasohjelmista, järjesteli excursioita S-ryhmästä tuleville vierailijoille, kiersi vapaa-ajallaan maata ristiin rastiin ja kirjoitti S-ryhmän henkilöstölehteen juttuja paikallisista kaupan alaan liittyvistä ilmiöistä.

– Se oli aikaa ennen internetiä ja olin siellä aidon tiedon lähteillä. Se oli huikea kokemus ja yksi elämäni parhaista vuosista.

Kun paluu Suomeen alkoi häämöttää, Sopaselta tiedusteltiin, haluaisiko hän lähteä Viroon työskentelemään CitySokos-tavarataloon, jonka SOK oli puoli vuotta aiemmin avannut Tallinnaan.

– Minähän vastasin taas että kyllä haluan! Lähdin vuonna 1996 Tallinnaan ja työskentelin siellä neljä vuotta Tenco Eesti AS:n toimitusjohtajana ja samalla tavaratalonjohtajana. Se oli tosi mielenkiintoista aikaa, sillä Viro oli hurjassa murroksessa. Viihdyin maassa ja sain hyvän kielipohjan.

Europrojekti tuo takaisin

Sopanen palasi takaisin SOK:lle vuonna 2000 ja alkoi vetää S-ryhmän euroon siirtymisprojektia. Tehtävässään Sopanen oppi tuntemaan laajalti kaupparyhmää, sillä hän työskenteli kaikkien S-ryhmän liiketoimintojen kanssa.

– Europrojektiin kuuluivat it-valmistelut, rahavaihdon valmistelut sekä henkilökunnan ja asiakkaiden koulutukset. Olin S-ryhmän virallisena euroedustajana mukana myös monissa ulkopuolisissa työryhmissä, kuten Kaupan keskusliitossa.

Vuodenvaihteessa 2002 kaikki oli valmista ja Sopanen jatkoi SOK:lla erilaisissa kehitys- ja projektitehtävissä. Hän oli mukana muun muassa S-ryhmän tehostamisprojektissa ja ABC-verkoston kartoitusprojektissa sekä kehittämässä S-ryhmän ympäristöasioita.

– Sitten tuli organisaatiomuutoksia ja kaikki meni uusiksi. Olin ollut SOK:n kehitystoiminnoissa jo seitsemän vuotta ja totesin, että oli aika vaihtaa paikkaa.

Sopanen haki S-ryhmän matkailu- ja ravitsemisliiketoimintaa harjoittavan Sokotelin Talent Pool Trainee -ohjelmaan, jonka ideana oli kouluttaa S-ryhmän eri toimialoilta tulleet ihmiset majoitus- ja ravintola- eli mara-alan osaajiksi.

– Pääsin onnekseni mukaan. Pelkkä uuteen toimialaan perehtyminen ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan tein samaan aikaan myös projekteja Mara-ketjuohjaukselle.

Puolen vuoden perehtymisen jälkeen Sopasta pyydettiin Sokos Hotel Tapiola Gardeniin hoitamaan hotellin uudistusprojekti loppuun.

– Aloitin hotellinjohtajana syksyllä 2008. Rekrytoin ihmisiä ja käynnistimme liiketoiminnan. Vietimme onnistuneet avajaiset, johon oli kutsuttu koko Tapiolan kerma.

Osuustoiminnasta yksityiselle

Kauaa Sopanen ei ehtinyt työstään nauttia, kun talossa alkoivat yt-neuvottelut, jossa hotellinjohtajia vähennettiin. Sopanen arveli, että viimeksi tulleena joutuisi lähtemään ensimmäisenä. Mutta toisin kävi.

– Yt-neuvottelujen tuloksena sainkin vastuulleni neljä hotellia Helsingin keskustasta: Vaakunan, Tornin, Albertin ja Aleksanterin. Se oli hyvin haastavaa, sillä tunsin aina olevani väärässä paikassa.

Vajaan vuoden verran Sopanen teki töitä yötäpäivää, kunnes sai työtarjouksen Scandicista. Koko uransa osuustoiminnan parissa tehneenä yksityispuoli alkoi houkuttaa häntä.

– Olin jo vähän aiemmin alkanut miettiä, pitäisikö minun nähdä muutakin maailmaa. Halusin kokeilla liiketoiminnan vetämistä toisenlaisessa yritysmuodossa.

Tammikuussa 2010 Sopanen aloitti hotellinjohtajana silloisessa Scandic Continentalissa, joka oli Suomen suurin hotelli. Tilanne hotellissa oli haastava, sillä talo oli menossa remonttiin.

– Hotelli oli huonossa kunnossa, sillä remonttia oltiin odoteltu jo vuosia. Minulla oli kuitenkin loistava johtoryhmä sekä taitava henkilökunta ja saimme tehtyä kaikesta huolimatta hyvää tulosta ja nostettua henkilöstö- sekä asiakastyytyväisyyttä.

Vuonna 2013 Scandicissa tehtiin isoja organisaatiomuutoksia ja Sopanen päätti suunnata kohti uusia haasteita. Muutaman kuukauden hän konsultoi Edigo Traidingia boutique-hotellin perustamisessa Tallinaan, kunnes sai työtarjouksen Restelistä.

– Lähdin vuodeksi pikaruokaketjun ketjujohtajaksi ja oppimaan taas uutta alaa. Restel osoittautui kuitenkin tuuliseksi paikaksi ja organisaatio muuttui vauhdikkaasti. Sijaisuuteni päätyttyä alkoi uusi vaihe elämässäni, sillä pääsin unelmapestiin.

Pärnu lumoaa

Henkisen kotinsa Sopanen löysi uudesta työpaikastaan, Pärnussa sijaitsevasta Hedon SPA & Hotellista, jossa hän aloitti toimitusjohtajana helmikuussa 2015. Virossa viihtyvälle Sopaselle työpaikka Pärnussa sopi erinomaisesti.

– Olimme jo aiemmin käyneet tutustumassa mieheni kanssa paikkaan, ja myös hän ihastui Pärnuun. Hän ei kuitenkaan oman työnsä vuoksi voinut muuttaa mukana, joten asun Pärnussa ja mieheni tulee luokseni Helsingin kodistamme viikonloppuisin.

Hedon SPA & Hotellissa on 72 huonetta, kaksi ravintolaa ja iso kylpylä sekä hoitola. Työntekijöitä yrityksessä on runsaat 100 henkilöä. Sopanen vastaa talon operatiivisesta toiminnasta ja on hallituksen jäsen.

– Minulla on vapaat kädet toimia tavoitteiden puitteissa. Isoja päätöksiä tehtäessä keskustelen omistajiemme kanssa. Yrityksen johtamistapa on hyvin epämuodollinen ja se antaa paljon vapauksia. Toisaalta kaikki on pitänyt luoda alusta asti itse, niin rakenteet kuin konseptit.

Työpäivät vaihtelevat tilanteen mukaan, eikä normipäivää ole. Välillä Sopanen tekee töitä aamukahdeksasta iltamyöhään, mutta toisinaan hän lähtee töistä harrastuksiin jo aiemmin.

– Nykyisessä tehtävässäni työaikani on kuitenkin normaalimpi kuin pitkiin aikoihin. Asun lähellä työpaikkaani, eikä minulle ole mikään ongelma käydä vaikkapa viikonloppuna toivottamassa ihmisiä tervetulleeksi illallisille. Se kuuluu työn kuvaan.

Aktiivinen vaikuttaja

Toimeliaana ihmisenä Sopanen on monessa mukana. Hän toimii ahkerasti Suomalais-virolaisessa kauppakamarissa, jonka hallituksen jäsenenä hän on jo kolmatta kautta.

– Kauppakamarimme on Viron suurin kansainvälinen kauppakamari  ja hyvin aktiivinen. Jäsenyrityksiä on peräti 200. Hallitus kokoontuu kerran kuukaudessa ja lisäksi järjestämme seminaareja ja tapahtumia, joita on kolmisenkymmentä vuodessa.

Sopanen osallistuu ahkerasti myös Pärnun matkailun edistämiseen. Hän on vienyt eteenpäin ajatusta yhdessä tekemisestä ja näkee, että palveluiden ja olosuhteiden kehittyminen on koko kaupungin etu.

– Paikalliset tietävät jo, kuinka Pärnu-mielinen olen. On ollut kiva huomata, että nyt minua kutsutaan jo mukaan eri foorumeille. Alussa näin ei tapahtunut, sillä tutustuminen otti aikansa.

Kehittäminen ja oman osaamisen jakaminen ovat myös Sopaselle tärkeitä asioita ja hän käy luennoimassa kansainvälisille opiskelijaryhmille Tallinnan yliopiston Pärnu Collegessa jo kolmatta kautta.

– Kerron asioista soveltaen heidän oppiaineitaan käytäntöön. Täällä opiskelee todella kansainvälinen joukko. Viimeksi luennollani oli ihmisiä Intiasta, Kiinasta ja muualta Aasiasta, Senegalista, Virosta ja Suomesta.

Ratsastusta ja golfia

Vapaa-aikaansa Sopanen viettää pääosin ratsastaen. Oman hevosen Sopanen osti Suomesta jo vuonna 2013 ja toi sen Pärnuun työnsä myötä. Ratsastamisen Sopanen aloitti vasta aikuisena, reilu kymmenen vuotta sitten.

– Mieheni Antti on ratsastanut pitkään ja minä aloin opetella sitä, koska luulin sen olevan helppoa. Täällä Virossa innostuin myös kilpailemaan kouluratsastuskisoissa, vaikka olin vannonut, etten ikinä kilpaile. Nautin siitä, että saan puskea itseäni vähän epämukavuusalueelle.

Talleille meno on Sopasen mukaan myös hyvä syy lopettaa työpäivä, joka hänen tapauksessaan saattaisi muuten venyä pitkälle iltaan. Ratsastamisen lisäksi Sopanen golfaa.

– Viikonloput kuluvat yleensä yhdessä ratsastaen, mutta sunnuntai-iltapäivällä saatan suunnata golfkentälle mieheni Helsinkiin lähdön jälkeen.

Yhdessä pariskunta harrastaa myös juoksemista. Sopanen on juossut muutaman kerran puolimaratonin ja juuri äskettäin molemmat ilmoittautuivat Viron 100-vuotisjuhlavuoden puolimaratonille.

– Nyt pitääkin saada itsensä taas kuntoon. Kisaan valmistautuminen on hyvä motivaattori.

Sopanen kokee olevansa hyvässä elämänvaiheessa. Mielenkiintoinen työ ja innostava vapaa-aika ovat blanssissa ja eläminen Virossa on mieluisaa, etenkin kun mies tulee mielellään viikonloppuisin Pärnuun.

– Tykkään tehdä töitä, enkä odottele eläkepäiviä. Niinkauan kuin olen hyvässä kunnossa, on kiva tehdä ja oppia uutta. Kenties vielä muutamme tänne Viroon kokonaan, sillä viihdymme täällä hyvin. Tai sitten palaan Suomeen kokemaan vielä uusia haasteita. Saa nähdä.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.