Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Maiju Lehmijoki-Gardner on sekä Suomen että Yhdysvaltain kansalainen. Pitkään molemmissa maissa asunut ja työskennellyt Lehmijoki-Gardner asettui 90-luvun puolivälissä pysyvästi Yhdysvaltoihin ja on siirtolaisena päässyt toteuttamaan amerikkalaista unelmaa.

Maiju Lehmijoki-Gardner työskentelee valmistavien terveysohjelmien johtajana Loyolan yliopistossa Baltimoressa Marylandissa, jossa on asunut yli 20 vuotta. Yhdysvaltoihin Lehmijoki-Gardner muutti alun perin avioliiton myötä. Nuoruutensa Lehmijoki-Gardner kuitenkin vietti Turussa, jossa kävi koulunsa ja haaveili suuresta maailmasta kirjojen avulla.

– Vielä 70-luvulla ei niin vaan matkusteltu, mutta maailma aukesi, kun pääsin vuonna 1983 ulkomaille partiolaisten Jamboree-leirille Vancouveriin. Seuraavana vuonna olin Arizonassa vaihto-oppilaana, Lehmijoki-Gardner kertoo.

Opinnot Turun yliopistossa Lehmijoki-Gardner aloitti 80-luvun lopulla. Hän opiskeli historiaa ja kirkkohistoriaa ja valmistui maisteriksi vuonna 1994.

– Valmistuttuani siirryin Helsinkiin kirkkohistorian tutkimusprojektien pariin. Samalla aloin tehdä väitöskirjaa ja väittelin tohtoriksi yleisestä historiasta vuonna 1999.

Lehmijoki-Gardner toimi dosenttina Helsingin yliopistossa ja opetti teologisessa tiedekunnassa. Tutkimuksissaan hän keskittyi keskiajan kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen.

– Ensimmäisen urani tein kirkkohistorian parissa. Kaikki tutkimusprojektini tein Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, jossa minulla on myös dosentuuri.

Tutkijasta sairaanhoitajaksi

Unelma ulkomaille pääsystä muuttui todeksi jo yliopistotyössä, kun Lehmijoki-Gardner pääsi ensin tutkijavaihtoon Boston Collegeen ja sen jälkeen University of Pennsylvaniaan.

– Sen jälkeen opetin Loyola Universityssä osa-aikaisesti teologiaa ja samalla työskentelin kokoaikaisena tutkijana kotimaassa Suomen Akatemian tutkijarahoituksen turvin.

Lehmijoki-Gardner reissasi miehensä ja kahden poikansa kanssa ahkerasti Suomen ja Amerikan väliä ja perheellä oli pieni asunto tukikohtana Lauttasaaressa Helsingissä.

2000-luvun puolivälissä Lehmijoki-Gardner työskenteli yhä keskiajan tutkimuksen parissa, mutta alkoi miettiä uutta ammattia. Mielessä siinsi kansainvälinen ura hoitoalalla.

– Teoria vei ensin mennessään, mutta käytäntö koputteli jossain taustalla. Aloitin sairaanhoitajaopinnot Suomessa vuonna 2007, vähän ennen kuin täytin neljäkymmentä vuotta. Ajatukseni oli, että ehtisin vielä hyötyä uudesta ammatistani pitkään.

Lehmijoki-Gardner muutti poikineen Helsinkiin kolmeksi vuodeksi ja suoritti opinnot Metropoliassa, josta valmistui vuonna 2010. Sitä seurasi varsinainen murrosvaihe Lehmijoki-Gardnerin elämässä.

– Palasimme lopullisesti takaisin Yhdysvaltoihin, erosimme ja aloitin Loyolan yliopistossa kokopäiväisenä viransijaisena. Samalla kävin läpi prosessia saadakseni suomalaisen sairaanhoitajatutkinnon hyväksytyksi ja täkäläisen lisenssin, joka antoi minulle oikeuden työskennellä osavaltiossamme Marylandissa.

Taidot yhdistyvät

Loyolan yliopistossa Lehmijoki-Gardner työskenteli aluksi vierailevana teologian apulaisprofessorina ja alkoi miettiä, miten voisi yhdistää sairaanhoitajaosaamisensa akateemiseen tutkijataustaansa.

– Vuodesta 2014 lähtien sain onnekkaasti yhdistettyä molemmat. Minusta tuli Director of Pre-Healt programs ja työhöni kuuluu terveysalaan liittyvien projektien vetäminen, opettaminen ja ohjelmien luominen.

Loyolan yliopisto on kallis, valmistava yksityisyliopisto, johon nuoret tulevat lukion jälkeen opiskelemaan neljäksi vuodeksi ennen kuin pyrkivät jatko-opintoihin esimerkiksi lääke- tai hammaslääketieteelliseen.  Yliopisto valmistaa oppilaitaan terveysalan yleisopintojen, arviointien ja vaativien esseiden avulla löytämään oman opintopolkunsa.

– Loyolassa on kaikkiaan 4 000 oppilasta, joista noin 500 on kiinnostunut terveysaloista. Luotsaan näitä oppilaita eteenpäin opettamalla, ohjaamalla ja tukemalla heitä.

Opetusvastuulla Lehmijoki-Gardnerilla on 60 oppilasta, joille hän pitää tunteja kaksi kertaa viikossa. Opetustyötä hän pitääkin tärkeimpänä työnään.

– Opetuksen avulla luon oppilaille tulevaisuutta ja pystyn palvelemaan montaa yhdellä kertaa. Kurssien yhteydessä oppilaat saavat jatkuvasti palautetta työstään ja pystyn arvioinneilla vaikuttamaan heidän kehitykseensä.

Useana päivänä viikossa Lehmijoki-Gardnerilla on vastaanotto, johon opiskelijat tulevat jonottamaan ja Lehmijoki-Gardner ottaa heitä vastaan niin pitkään, kunnes viimeinenkin on hoidettu. Usein tämä kestää iltaan asti.

– En koskaan tiedä, mitä oppilas aikoo minulta kysyä, mutta minun pitää selvittää ja löytää nopeastikin vastaukset, sillä en halua  tarjoa heille ei oota.

Aamuvarhaisesta iltamyöhään

Työpaikalle Lehmijoki-Gardner tulee usein jo seitsemältä. Koti on kuitenkin lähellä, joten matkaan ei kulu paljoa aikaa. Työpäivä alkaa useimmiten tilastoanalyysien työstämisellä tai erilaisten dokumenttien kirjoittamisella.

– Kliinisten ohjelmien luominen on myös iso osa työtäni. Siihen liittyy neuvottelut yhteistyökumppaneiden kanssa, oppilaiden turvallisuuden varmistaminen, oikeudellisista asioista ja vakuutuksista huolehtiminen sekä sen varmistaminen, että myös yhteistyökumppani saa oppilaista hyötyä.

Oppilaiden lisäksi Lehmijoki-Gardnerin aikaa menee myös heidän vanhempiensa tapaamiseen. Yliopistossa on paikallisten lisäksi paljon siirtolaisia eri maista kuten Afrikasta, Lähi-idästä ja Aasiasta.

– Perinteisemmissä maissa vanhemmilla on suurempi auktoriteetti ja he haluavat vaikuttaa lapsensa opintosuunnitelmiin. Vanhemmat ovatkin minulle asiakkaita, jotka otan yhtälailla huomioon.

Pitkää päivää tekevä Lehmijoki-Gardner pääsee kotiin yleensä yhdeksän kymmenen aikaan illalla. Joskus hän saattaa käydä välillä kotona ja palata oppilaiden luo kampukselle jatkamaan vielä illalla.

– Oppilaat tekevät paljon töitä, sillä yksilöltä vaaditaan Amerikassa paljon. Yliopiston ilmapiiri on kuitenkin positiivinen ja autan heitä mielelläni, sillä koen työni merkitykselliseksi.

Vaikka työtahti on amerikkalaiseen malliin kiivas ja vastuuta on paljon, Lehmijoki-Gardner sanoo nauttivansa suunnattomasti työnsä itsenäisyydestä.

– Minulla on työssäni paljon vapautta ja mahdollisuus säädellä sitä, ja se luo henkistä hyvinvointia. Välillä suljen toimistoni oven ja voin ottaa vaikka päiväunet joogamatolla.

Työteliäs siirtolainen

Itsensä Lehmijoki-Gardner kokee siirtolaiseksi ja uudisraivaajanaiseksi Amerikassa. Jo pitkään yksinhuoltajana toiminut Lehmijoki-Gardner sanoo olevansa helpottunut siitä, että on selvinnyt kaikesta 19- ja 17-vuotiaitten poikiensa kanssa.

– Olemme saaneet asettua Yhdysvaltoihin ja olen pystynyt toteuttamaan amerikkalaisen unelman. On ollut varsinainen seikkailu selvitä uranvaihdoksesta, uudesta työstä, uudesta maasta ja avioerosta.

Välit entiseen puolisoon ovat kuitenkin hyvät ja poikien koulutusasiatkin ovat reilassa. Molemmat pojat ovat käyneet yksityistä sisäoppilaitosta, jossa heidän isänsä on opettajana. Nyt vanhin poika aloittaa Loyolan yliopistossa, jossa opiskelu on Lehmijoki-Gardnerin työn vuoksi edullista.

– Amerikka on kallis maa, jossa työtä saa painaa tosissaan. Esimerkiksi terveysvakuutus maksaa meille kolmelle lähes tuhat dollaria kuukaudessa, vaikka vakuutus tulee työn kautta.

Amerikassa yksityisyritteliäisyyttä arvostetaan. Tarve motivoi työntekoon ja raha on tärkeää. Jokainen on oman onnensa seppä eikä yhteiskunta puutu yksilön elämään.

– Tähän asti olen ottanut lisätöitä sieltä täältä, mutta ensi vuonna minun ei enää tarvitse onnekseni ottaa. Nyt asiat alkavat olla hyvällä mallilla.

Juoksua ja juhlia

Kuntoaan Lehmijoki-Gardner ylläpitää juoksemalla ja käymällä kuntosalilla voimaharjoituksissa. Juoksua hän harrastaa ryhmässä, johon kuuluu yli kaksisataa ihmistä Baltimoren alueella.

– Olen pitkänmatkan juoksija ja treenaamme yhdessä maratoneja varten. Viime vuosina olen juossut pari, kolme maratonia vuodessa.

Kotona Lehmijoki-Gardnerilla on kissa ja koira, joiden huolenpidossa auttavat naapurit ja sinkkuäidit. Hän nauttiikin kovasti amerikkalaisesta yhteisöllisyydestä ja naapuriavusta.

– Suosin tällaista keskinäisen auttamisen kerhoa, sillä meillä on hirveän kivaa keskenämme. On ilo auttaa toista ja saada toiselta apua.

Ahkeran työnteon vastapainoksi Lehmijoki-Gardner pitää juhlista. Silloin hän pukeutuu viimeisen päälle ja nauttii juhlatunnelmasta.

– Työnteon lomassa on osattava pitää hauskaa. Irrottautuminen työstä luo tasapainoa.

Tänä vuonna Lehmijoki-Gardner on pitänyt poikkeuksellisesti kolmen viikon kesäloman, johon hänellä ei ole vuosiin ollut mahdollisuutta.

– Sen ansiosta pääsimme poikien kanssa käymään Suomessa ja tapaamaan pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä.

Vastikään viisikymmentä vuotta täyttäneellä Lehmijoki-Gardnerilla on alkamassa uusi elämänvaihe. Aikaa on enemmän, kun pojat ovat jo isoja. Jatkossakin Lehmijoki-Gardner aikoo tehdä töitä koulutuksen parissa terveyden ja kulttuurin kysymyksiä yhdistäen ja kehittää itseään ammatillisesti.

– Haluan käyttää taitojani entistä monipuolisemmin ja ottaa vastaan haastavampia tehtäviä. Elämässä pitää olla tavoitteita.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.