Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihmisten välinen viestintä ei aina ole yksinkertaista eikä helppoa. Vaikka jonkun kanssa vuorovaikutus sujuu vaivatta, voi se toisen kanssa olla yhtä tuskaa. Ymmärrystään voi kuitenkin lisätä tutkimalla viestinnän eri tasoja, jotka vaikuttavat kaikkeen kanssakäymiseen.

Vuorovaikutus ei ole pelkkää puhumista ja kuuntelemista, vaan siihen liittyy monia ulottuvuuksia. Vaikka puheviestintä eli verbaalinen ilmaisu sekä fyysinen viestintä, kuten eleet, ilmeet ja äänensävy, ovat näkyvimpiä vuorovaikutustilanteessa, aistimme myös sanatonta viestintää.

– Siihen kuuluvat intuitiivinen viestintä, tunneviestintä ja vallan viestintä. Ne ovat ulottuvuuksia, joilla ei aiemmin ole ollut nimeä, mutta joita kaikki ovat kokeneet, psykologi Tony Dunderfelt kertoo.

Dunderfelt on perehtynyt viestinnän ulottuvuuksiin Läsnäoleva kohtaaminen -kirjassaan, jossa hän käsittelee arki- ja työelämän vuorovaikutusta kokonaisvaltaisesti.

– Luemme tosiamme koko ajan sanattomien viestien kautta ja pystymme hyvin pienistä vivahteista ja tuntemuksista oivaltamaan merkityksellisiä asioita toisesta ihmisestä.

Puheviestintään ja fyysiseen viestintään liittyvät asiat ovat meille kaikille tuttuja, mutta harva tietää, miten intuitiivinen viestintä, tunneviestintä ja vallanviestintä vaikuttavat. Näihin ulottuvuuksiin perehtymällä oppii ymmärtämään paremmin, mitä vuorovaikutuksessa oikein tapahtuu.

Läsnäolo luo yhteyden

Intuitiivinen viestintä on Dunderfeltin mukaan sellaista, jossa ihmisten välinen yhteys pelaa luontevasti ja jossa voi puhua vapaasti, vaikka oltaisiin eri mieltä. Intuitiiviseen viestintään liittyy luottamus, arvostus ja kunnioitus toista kohtaan.

– Intuitiivinen yhteys syntyy yleensä hyvin nopeasti. Tunnemme olevamme samalla aaltopituudella toisen kanssa. Pystymme aistimaan, onko toisella samanlainen elämänasenne tai ajatusmaailma kuin itsellä

Toinen intuitiivisen viestinnän ilmiö on läsnäolon kokemus keskustelutilanteessa. Ihminen voi olla fyysisesti läsnä ja näyttää kuuntelevan, mutta hänen ajatuksensa ovat muualla.

– Arvioimme noin kymmenessä sekunnissa, onko keskustelun aihe meitä kiinnostava vai niin tylsä, ettemme jaksa kuunnella sitä. Silloin zoomaamme itsemme tilanteesta ulos.

Kuuntelija voi katsoa puhujaa silmiin, vaikka ei ole henkisesti läsnä. Vastapuoli yleensä aistii tämän, jolloin hän alkaa puhua vielä enemmän. Tämän seurauksena kuuntelija etäännyttää itsensä yhä kauemmaksi tilanteesta ja kierre on valmis.

– Parhaimmillaan molemminpuolinen läsnäolo luo hienon intuitiivisen yhteyden ja innostuksen, jossa saadaan aikaan parempia ideoita ja kauaskantoisempia ajatuksia kuin yksin pähkäilemällä. Jos ihmiset jaksaisivat keskittyä, voitaisiin tunnin kokouskin hoitaa vartissa, Dunderfelt sanoo.

Intuitiivista viestintää ja läsnäoloa voi harjoitella. Se vaatii minimissään 30 sekunnin täydellisen keskittymisen toiseen ihmiseen, mikä ei ole helppoa.

– Kolmenkymmenen sekunnin aikana pitää kuunnella toista, eikä miettiä niitä näitä tai valmistella omaa puheenvuoroaan. Ihanteellisinta olisi pysyä itse sisäisesti hiljaa ja tarjota toiselle omaa läsnäoloaan.

Antaessamme toisen tulla kuulluksi, puhuja kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi.

Tunteet antavat energiaa

Tunneviestinnässä kyse on tunnelmista, tunteista, erilaisista olotiloista ja fiiliksistä. Koemme tunneviestintää koko ajan, mutta emme yleensä tiedosta sitä.

– Tunneviestintää on esimerkiksi paikan ilmapiirin tai toisen ihmisen tunnetilan kokeminen, yhteisen tunnekentän aistiminen ja tunteiden tarttuminen ihmisestä toiseen.

Tunne ei sinänsä ole hyvä tai huono, sillä tunne on aina henkilökohtainen elämys jostain asiasta tai ilmiöstä. On suorastaan mahdotonta ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja tuntemuksia samalla tavalla kuin tämä ne kokee.

– Tunne on aina hyväksyttävä. Jos en tykkää vaikkapa räpmusiikista, niin minulla on oikeus siihen, aivan kuten henkilöllä, joka tykkää kyseisestä musiikista, on oikeus tykätä siitä, Dunderfelt sanoo.

Haitalliseksi tunne muuttuu, kun siitä tulee emootio. Emootioon liittyy uskomuksia ja ajatuksia, mitä kauheaa seuraavaksi voi tapahtua. Emootiot ovat kelaavia ja jäytäviä tunteita, jotka pyörivät mielessä vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin.

– Jos ihminen on surullinen siitä, että on menettänyt työpaikan, se on täysin hyväksyttävä tunne. Tunteesta tulee emootio siinä vaiheessa, kun henkilö alkaa väittää, että mistään ei enää tule mitään. Ja haitallinen emootio eli römpiö tunteesta tulee siinä vaiheessa, kun suru lamaannuttaa henkilön täysin ja hän sanoo, ettei hän enää ikinä löydä itselleen hyvää työpaikkaa.

Tunteet antavat energiaa, mutta römpiöt vievät sitä. Tunne syntyy ja haihtuu omia aikojaan, mutta emootio jää pyörimään mieleen.

– Esimerkiksi vihan tunne voi puhdistaa ilmaa ja antaa elämänvoimaa, mutta jäädessään jäytämään mieleen, siitä tulee ylitsevuotavainen. Emootiota ja römpiötä pitääkin kyseenalaistaa ja työstää, Dunderfelt painottaa.

Valta on antamista ja ottamista

Sanattomasta viestinnästä vallan tai toiselta nimeltään voimien viestintää on vaikeinta ymmärtää. Se tulkitaan helposti kielteiseksi, vaikka se ei itsessään ole hyvää eikä huonoa. Vallan viestintä taipuu joko negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan tilanteen ja ihmisten tietoisten taitojen mukaan.

Parhaimmillaan vallan viestintä on suurta yhteenliittymisen tunnetta, me-henkeä, johon työpaikoilla pyritään.

– Yksi vallan määritelmä on se, että joku ohjaa ihmisten kohtaamisessa olevaa energiaa. Esimerkiksi yhdistyksen puheenjohtaja ohjaa kokouksen energiaa, mikä on hyvä asia. Mutta energiaa voi ohjata myös tökerösti tai lepsusti.

Tökeröllä voimien viestinnällä Dunderfelt tarkoittaa omaa paremmuuttaan nostavaa ja toisia alas painavaa energiaa. Toisessa ääripäässä on lepsu vallan viestintä, jossa ihminen ei osaa tai uskalla ohjata tapaamisen energiaa – eivätkä asiatkaan silloin etene mihinkään.

– Tieteellisellä kielellä tällaista toiminnan ohjausta kutsutaan intentionaalisuudeksi, mikä tarkoittaa tavoitteisiin suuntautuvaa toimintaa. Vallan viestinnässä on kyse oman intentionsa ohjaamisesta ja ryhmän intention aistimisesta, Dunderfelt selittää.

Vallan viestinnästä puhutaan harvoin työpaikoilla tai kotona. Ennemminkin vallasta puhutaan poliittisessa mielessä, esimerkiksi vallanhimosta ja valtakorruptiosta.

– Käytännössä taitava voimien viestintä on antamista ja ottamista. Yhdessä tilanteessa otan ohjakset käsiini ja toisessa taasen annan itseni tulla ohjatuksi, ja tiedän, milloin teen yhtä ja milloin toista, Dunderfelt kiteyttää.

Hyvä ilmapiiri vaatii paljon

Hyvää ilmapiiriä voi tietoisesti rakentaa, kun oppii toimimaan luovasti kaikilla vuorovaikutusviestinnän alueilla niin puhe- ja fyysisessä viestinnässä kuin intuitiivisessa, tunne- ja voimaviestinnässä.

– Työyhteisössä avoin keskustelu on tärkeää ja puheviestintään kannattaa aina panostaa. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, kukaan ei saa olla äänessä liian pitkään ja ujollekin annetaan tilaa sanoa mielipiteensä, Dunderfelt opastaa.

Keskustelun lisäksi yhdessä tekeminen luo osaltaan hyvää ilmapiiriä. Kun rakennetaan jotain yhdessä, kilpaillaan vaikkapa joukkueena tai ahkeroidaan fyysisesti yhdessä, se lähentää ihmisiä.

– Parhaimmillaan fyysinen viestintä saa meidät nauttimaan toistemme seurasta ja tuntemaan turvallisuutta ryhmässä.

Tunneviestinnässä hyvä ilmapiiri rakentuu siitä, että työyhteisössä esiin tulevat tunteet osataan kohdata avoimesti ja ne hyväksytään varauksetta.

– Tunneviestinnän haaste on kohdata ahdistavina pidettyjä tunteita, kuten vihaa, ärtymystä, pelkoa ja häpeää. Jos näistä pystytään puhumaan ilman syyttelyä tai kauhistelua, yhteinen tunnekenttä alkaa vahvistua.

Intuitiivisen viestinnän osalta hyvän ilmapiirin avain on läsnäoleva hyväksyvä kuunteleminen. Tärkeintä on kohdistaa avoin asenne puhujaan ja keskittyä hänen sanomaansa.

– Intuitiivisessa viestinnässä kuulemme puhujan sanojen lisäksi niiden takana olevat ajatukset, kokemukset ja pyrkimykset. Silloin kohtaamme ydinminän tasolla emmekä pelkästään roolien tai temperamenttien tasolla.

Voimallisin hyvän ilmapiirin tekijä on vallan viestintä, joka parhaimmillaan luo vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Kyse on erilaisten yksilöiden tahtojen yhdistymisestä.

– Jos ihminen kokee, että hänen tarpeensa on tullut työyhteisössä kuulluksi, hän suostuu laittamaan oman tahtonsa syrjään ja yhtymään ryhmän yhteiseen tahtotilaan.

Vuorovaikutusviestintää voi ja kannattaa harjoitella. Hyvään alkuun pääse yksinkertaisesti sillä, että jaksaa hetken kuunnella toista. Kuuntelemista voi harjoitella läpi elämän.

– Hyvinkin lyhyt intensiivinen kuunteleminen palvelee yhteistyötä enemmän kuin pitkät sanalliset selitykset. Kun kuuntelemme toista, arvostamme häntä, ja kuulija kyllä huomaa sen.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.