Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jutta Kuure on idearikas valokuvaaja, josta tuli sattuman kautta omaleimainen tekstiilisuunnittelija. Omaa putiikkia pitävä Kuure rakastaa itsenäistä työtään, jossa voi yhdistää intohimonsa ja toimia omien arvojensa mukaisesti.

Energiaa säteilevä Jutta Kuure on innostunut ja määrätietoinen yrittäjä. Vaikka Kuuren putiikki Helsingin keskustan Torikorttelissa on vasta kaksivuotias, hän on ehtinyt toimia yrittäjänä jo kaksitoista vuotta.

– Ennen suunnittelijan uraani toimin pitkään valokuvaajana. Kaikki alkoi vuonna 1991, kun sain äidiltäni järjestelmäkameran, Jutta Kuure kertoo.

Kuuren vanhemmat olivat ahkeria kuvaajia ja äidiltään Kuure sai kameran sillä ehdolla, että menisi kamerakurssille. Siinä vaiheessa Kuure ei kuitenkaan aavistanut, että kamerasta tulisi erottamaton osa hänen elämäänsä.

– Ennen yrittäjäuraani toimin ravintola-alalla ja olin nuorena tyttönä muun muassa Gran Marinassa kahvilatyöntekijänä ETYK-kokouksen aikaan vuonna 1991.

Myöhemmin Kuure siirtyi Planet Hollywoodin palvelukseen ja työskenteli siellä neljä vuotta vuoropäällikkönä ja kouluttajana, kunnes jäi vuonna 1999 äitiyslomalle.

– Äitiysloma oli hyvä breikki, jolloin minulla oli aikaa miettiä tulevaisuutta. En tuntenut ravintola-alaa omakseni ja aloin miettiä alanvaihtoa.

Kuuren ollessa hoitovapaalla hän kävi eräopaskurssin, teki keikkatöitä ja alkoi myydä kuvia ja juttuja lehdille.

– Koska kuvasin kaiken aikaa, rupesin miettimään, miksi en voisi tehdä sitä tosimielellä. Siitä innostuneena kävin vuonna 2004 yrittäjäkurssin ja perustin oman yritykseni.

Borneon sademetsä inspiroi

Kuure aloitti yrittäjän uransa sunnuntaina 1. elokuuta vuonna 2004 merellä meloen ja kuvaten.

– Halusin aloittaa tyylikkäästi. Päivämäärän valitsin, jotta se olisi helppo muistaa myöhemmin.

Kuure kuvasi yrityksille ja pikkuhiljaa asiakkaita alkoi kertyä yhä enemmän. Niiden joukossa oli myös isoja yrityksiä, kuten Valio, joiden kanssa Kuure teki pitkään yhteistyötä.

Vuonna 2008 yritystoiminnassa tapahtui uusi käänne, jonka juuret juonsivat Borneon sademetsiin. Kuure oli käynyt Borneolla edellisenä vuonna ja kuvannut runsaasti materiaalia. Osan kuvista Kuure myi WWF:lle ja kuvia käsitelleessään hän alkoi leikitellä niillä.

– Kuvia oli valtavasti työstettävänä ja monotonisen työn ohessa aloin piristää itseäni leikkimällä kuvankäsittelyohjelmalla. Löysin oman tyylini aivan vahingossa. Kuvista syntyi Borneon sademetsä -valokuvanäyttely ja Borneo Colors -yritys.

Uuden yrityksen puitteissa Kuure alkoi suunnitella tyynyjä ja tauluja, joissa hän käytti sademetsä-kuviaan. Taitojaan laajentaakseen Kuure aloitti vuonna 2010 puolitoistavuotisen graafisen suunnittelun kurssin. Samana vuonna myös yksityiselämässä tapahtui, kun hän muutti uusioperheensä kanssa Siuntiosta Joensuuhun.

– Tein opiskelun etäosiot Joensuussa. Kun kurssi loppui hain saman tien Finnveralta lainaa. Halusin tehdä Borneo Colorsista päätyön ja ruveta suunnittelemaan tosissani.

Pop-upeista omaan putiikkiin

Lainan saatuaan Kuure alkoi etsiä kotimaisia alihankkijoita ja rupesi suunnittelemaan laukkumallistoa sekä uusia tuotteita. Hän teki laskelmia ja pohti, menisivätkö tavarat kaupaksi, vaikka niistä oli Facebookissa kovasti tykätty.

– Minulla oli isot velat niskassa ja epävarmuus tulevaisuudesta. Ensimmäiset pop-upit järjestin Helsingissä joulukuussa 2011 ja kivi tipahti sydämeltäni, kun ihmiset ostivat tuotteitani, vaikka hinnat olivat kalliit.

Keväällä 2012 Kuure avasi verkkokaupan ja järjesti pop-upeja Lasipalatsissa ja Korjaamossa. Kun putiikinpitämisestä karttui kokemusta, hän alkoi pikkuhiljaa katsella vakituista kauppapaikkaa.

– Sain vinkin, että Helsingin keskustan Torikorttelissa oli vapautumassa sopiva kivijalkakauppa vuokrattavaksi. Kävin katsomassa sitä ja tein siitä tarjouksen 1. elokuuta 2014 – tasan kymmenen vuotta yritykseni perustamisesta.

Saman kesänä Kuure oli myös alkanut kehittää suomalaista luonto-mallistoa ja halusi perustaa sitä varten oman yrityksen, Taiga Colorsin. Sen rahoitukseen Kuure päätti kokeilla joukkorahoitusta, jonka hän toteutti syksyn aikana.

– Loin ison malliston uusia kuoseja ja tuotteita. Teetin laukkutehtaalla ja tyynyompelimossa mallikappaleita, hinnoittelin ja myin ne ennakkoon. Joukkorahoitus onnistui hienosti, mutta vaati paljon työtä ja tasapainottelua.

Marraskuussa Kuure sai tietää, että Torikorttelin kauppapaikka oli hänen. Uusi luonto-mallisto oli saanut lentävän lähdön ja Kuure pääsi myymään niitä omassa putiikissaan.

Kaksi tukijalkaa

Putiikin pitämisen ja kuluttaja-asiakkaille myymisen rinnalla Kuure tekee yrityksille ja julkiselle sektorille tilaustöitä, jotka muodostavat bisneksen toisen tukijalan. Asiakkaita ovat muun muassa Puolustusvoimat ja ulkoministeriö. Tälläkin hetkellä Kuure tekee isoa tilaustyötä julkiselle sektorille.

– Olen tehnyt esimerkiksi liikelahjasuunnittelua pitkään. Yritystilaukset tasapainottavat tilannetta silloin, kun putiikissa on hiljaista. Turistiaika kestää kuitenkin vain toukokuusta elokuun loppuun.

Työtilanteet kuitenkin vaihtelevat ja välillä isompi rupeama osuu sesonkikaudellekin. Keväällä Kuure innostui tekemään kokonaisen malliston, joka liittyy hänen harrastukseensa.

– Lanseerasin 25 tuotteen Malmi-malliston Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta. Se oli puolen vuoden työrupeama, jossa mopo karkasi käsistä. Minusta tuli keväällä Malmin lentokenttää puolustava Malmi-aktiivi ja innostuin kuvaamaan ja luomaan ilmailuaiheeseen liittyviä tuotteita.

Kuure nauttii yksinyrittäjyydestä, jossa saa vastata kaikesta itse. Vaikka vastuu on välillä rasittavaa, Kuure pitää itsemääräämisoikeutta elinehtonaan.

– Kaikki kaatuu omaan niskaan hyvässä ja pahassa. Jos teen mokan, saan syyttää itseäni. Toisaalta onnistumisen tunne on huikea.

Erityisen iloinen Kuure on siitä, että on pystynyt todistamaan itselleen ja perheelleen, että suomalaisella työllä ja arvoja kunnioittaen voi tehdä bisnestä.

– Käytän vain kotimaisia alihankkijoita. Teetän pieniä eriä ja digitulostus on käsityötä. Vetoketjutkin on värjätty kankaiden mukaan ja värejä ja kuoseja on satoja. Siksi tuotteet ovat tavallista kalliimpia.

Pallopelejä ja kävelyä

Kuntoaan Kuure hoitaa jumppaamalla, kävelemällä ja juoksemalla. Lisäksi hän pitää pallopeleistä ja oli aikanaan mukana perustamassa naisten beachfutisseura Fabianinkadun Fondyytä.

– Olen pelannut monta vuotta myös lentopalloa ja sulkapallokin kuuluu lempilajeihini. Tällä hetkellä suurin ongelma on löytää aikaa harrastuksille.

Kuuren uusioperheeseen kuuluu 16-, 17- ja 18-vuotiaat lapset sekä puoliso. Perhe asuu yhä Joensuussa ja tulee säännöllisesti Helsinkiin Juttaa tapamaan.

– Asun nykyään Siuntion mökillä ja käyn sieltä töissä. Tosin nyt muutan väliaikaisesti Etu-Töölöön muutamaksi talvikuukaudeksi.

Siuntion mökillä Kuure viihtyy mainiosti. Juoksevaa vettä ei ole, mutta siihen hän ehti tottua jo aiemmin asuessaan siellä toistakymmentä vuotta.

– Rakastan Siuntiota, sillä siellä on luontoa, kurkia, laulujoutsenia, hevosia ja järvimaisema. Se on ihana latautumispaikka, jossa työasiat unohtuvat.

Kuurella on myös lennokkaita tulevaisuudensuunnitelmia. Hän on jo pitkän aikaa suunnitellut avaavansa seuraavan putiikin Australian Melbourneen.

– En osaa sanoa milloin se tapahtuu, mutta minulla on siitä selkeä visio. Olen kerännyt liikkeessäni käyviltä australialaisilta asiakkailta heidän sähköpostiosoitteitaan, jotta voin aikanaan lähettää heille avajaiskutsun.

Harrastuspuolella Kuurea kiinnostaa lentäminen. Hän pääsi syyskuussa esittelylennolle ja sai hetken ohjata pienkonetta yläilmoissa.

– Se oli aivan huikeaa. Voi olla, että vielä jonain päivänä hankin lentolupakirjan.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.