Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Opettaminen on aina kuulunut tavalla tai toisella Anni-Mari Syväniemen työhön. Se ei tosin Syväniemen alkuperäisiin urasuunnitelmiin kuulunut, sillä nuorena hän piti opettajan ammattia vihoviimeisenä. Toisin kuitenkin kävi ja Syväniemestä tuli kotitalousopettaja ja työlleen omistautunut kouluttaja, joka nauttii ruokakulttuurin edistämisestä.

Avarakatseinen Anni-Mari Syväniemi työskentelee ruokakulttuuriasiamiehenä Maataloustuottajien keskusliitossa. Vaikka kotitalousopettajan opinnot ovat vieneet Syväniemen pitkälle, ei ammatinvalinta ollut hänelle itsestään selvä. Yhteiskunnallisesti orientoituneesta Syväniemestä piti alun perin tulla sosiologi.

– Sosiologia kiinnosti minua ja hain yliopistoon vuosina 1983 ja 1984. Kun en päässyt sisään, menin vuodeksi Porvoon Svenska Folkakademi i Borgå -kansankorkeakouluun lukemaan sosiologiaa, sosiaalipolitiikkaa ja kieliä, Syväniemi kertoo.

Näiden lisäksi hän opiskeli kotitaloutta, josta tulikin kohtalon kysymys. Aineopettaja näki Syväniemessä potentiaalisen kotitalousopettajan ja innosti tätä hakemaan ainetta opiskelemaan.

– Ensin ajattelin, että ei ikinä, mutta kun en päässyt sosiologiaa lukemaan, aloitin kasvatustieteen opinnot Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kotitalousopettajien koulutusohjelmassa.

Opiskelu oli tiukkaa ja koulumaista ja vasta kolmantena vuotena opintoihin tuli valinnaiskursseja, jolloin Syväniemi erikoistui aikuiskasvatukseen.

– Opiskeluun kuului myös opetusharjoittelua ja kotitalousharjoittelua. Vapaaehtoisen harjoittelun suoritin Keskon koekeittiössä, joka haki juuri sopivasti harjoittelijaa muutamaksi kuukaudeksi.

Loppujen lopuksi Syväniemi työskenteli koekeittiössä seitsemän kuukautta ja sai vielä sen jatkoksi kesätyöpaikan.

– Kaiken tämän päätteeksi elokuussa 1989 minut pyydettiin tuntiopettajaksi K-instituuttiin, jonne pääsy oli varsinainen onnenpotku.

Ura urkenee

Keskon omistama K-instituutti oli ammatillinen liikealan erikoisoppilaitos, jossa Syväniemi toimi aikuiskouluttajana. Hän opetti ruokakaupan myyjiä, esimiehiä ja kauppiaita – ja opiskeli työn ohessa. Työ olin intensiivistä ja vaativaa.

– Se ei ollut mitään kahdeksasta neljään duunia. Nauroimmekin työkavereitten kanssa, että teimme töitä hullun lailla kellon ympäri Pirkka-palkalla.

Alkaessaan odottaa esikoistaan vuonna 1994 Syväniemi otti opintovapaata ja viimeisteli grandunsa. Maisterin paperit hän sai saman vuoden toukokuussa ja palasi äitiysloman jälkeen takaisin töihin.

– Työni oli valtavan mielenkiintoista. Vedin ruokakursseja, luovuusseminaareja, esiintymiskursseja ja opetin luovaa kirjoittamista, esimiestyötä ja johtamista. Myöhemmin mukaan tulivat vielä oppisopimuskoulutus ja näyttötutkinnot.

Aika kului, organisaatio muuttui ja esimiehet vaihtuivat. Kahdentoista vuoden työrupeaman jälkeen Syväniemi alkoi kokea, että ympyrät olivat käyneet liian ahtaiksi ja hän halusi löytää jotain uutta.

– Kiinnostuin Amiedusta, joka oli siihen aikaan maan suurin aikuiskoulutuskeskus, ja hain sinne. Vuonna 2001 minut palkattiin taloon henkilöstön kehittämispäälliköksi.

Amiedussa tutkintojen kirjo oli laaja aina hyvinvointialasta metalli- ja talonrakennuspuolelle sekä sosiaali- ja terveysalasta kaupalliseen ja tietotekniikka-alaan. Syväniemi teki talossa pioneerityötä ja yhtenäisti toimintamalleja sekä rikkoi toimialojen rajoja.

– Työskentelin talossa runsaat neljä vuotta, mutta se ei ollut minun organisaationi. Syksyllä 2005 hyppäsin vakituisesta työstä määräaikaiseksi toiminnanjohtajaksi Kotitalousopettajien liittoon.

Kaikki peliin

Toiminnanjohtajan tehtävässään Syväniemi sai pistää kaikkensa peliin, sillä hän toimi liiton ainoana palkattuna työntekijänä ja sai hoitaa asiat yksin alusta loppuun asti.

– Olin joskus 90-luvulla osallistunut Kotitalousopettajien liiton koulutuspäiville ja ajatellut, että olisipa kiva olla liiton toiminnanjohtaja. Työ oli hirveän mielenkiintoista ja sain opetella paljon uutta.

Haastavaan työhön kuului kaikki aina toimistorutiineista, kirjanpidosta ja pankkiasioiden hoitamisesta siivoamiseen.

– Samoihin aikoihin lähdin myös kunnallispolitiikkaan ja toimin kaksi kautta Kirkkonummen kunnanvaltuutettuna, opetuslautakunnan puheenjohtajana ja kunnanhallituksen jäsenenä.

Kotitalousopettajien liitossa työskennellessään Syväniemi verkostoitui laajasti ja tutustui muun muassa MTK:n viestintäpäällikköön ja ruokatoimittajien verkostoon.

– Työni kautta opin tuntemaan huippukokki Jaakko Nuutilan, joka toimi MTK:n ruokakulttuuriasiamiehenä. Kun hän jätti tehtävänsä syksyllä 2009, jäin miettimään, minkälainen ihminen hänen seuraajakseen tulee.

Ratkaisusta tulikin yllättävä. Anni-Mari Syväniemen aviomies näki MTK:n ruokakulttuuriasiamiehen työpaikkailmoituksen lehdessä ja usutti vaimonsa hakemaan paikkaa – tämän vastusteluista huolimatta.

– En uskonut mahdollisuuksiini, sillä en ollut keittiömestari. Soitin kuitenkin silloiselle MTK:n toiminnanjohtajalle, joka vakuutti, että he eivät etsineet mitään tietyntyypistä henkilöä, vaan halusivat nähdä ensin hakijat.

Syväniemi haki paikkaa ja sai sen.

Työtä sydämellä

Uudessa työssään Syväniemi matkusti ensi alkuun maata ristiin rastiin, tutustui ihmisiin, osallistui seminaareihin ja MTK:n tapahtumiin, piti esityksiä ja verkostoitui. Vuosien varrella matkustaminen on kuitenkin vähentynyt ja nykyään Syväniemi toimii pääasiassa Helsingin toimistosta käsin.

– Tehtäväni ruokakulttuuriasiamiehenä on suomalaisen ruoan menekin ja ruokakulttuurin edistäminen. Minulle kuuluvat esimerkiksi ruokaa koskevat alkuperä- ja laatumerkinnät sekä osa kuluttaja-asioista.

Syväniemen vastuulle kuuluu myös EU-laatujärjestelmä eli ruoan nimisuojamerkinnät sekä monenlaista lainsäädäntöön vaikuttamista ja yrittäjyyden edistämistä.

– Yritämme vaikuttaa esimerkiksi siihen, että ravintolat ja julkiset ruokapalvelut käyttäisivät kotimaisia raaka-aineita.

Työssään Syväniemi uskoo verkoston voimaan ja nauttii yhdessä tekemisestä, sillä yksin kukaan ei pääse päämäärinsä.

– Meillä on esimerkiksi Aitoja makuja -verkosto sekä lähiruoan koordinaatiohanke, joiden kanssa teen töitä. Yritän edesauttaa näitä hankkeita ja saada ruoan tuottajat ja maatalousyrittäjät niihin mukaan.

Ruokakasvatus on myös Syväniemen sydäntä lähellä ja hän haluaa olla monella tasolla kertomassa ruoasta ja sen tuotannosta.

– Erityisen iloinen olen siitä, että meidän ideoimamme ja Elo-säätiön vetämä Syödään yhdessä -hanke kuuluu Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien viralliseen ohjelmaan.

Kentällä Syväniemi käy säännöllisesti, jotta tuntuma todellisuuteen säilyy. Kosketus arkeen säilyy myös sukulaisuussuhteiden avulla.

– Mieheni on agronomi ja maitotilalta kotoisin. Lähipiirissä on myös maatalousyrittäjiä. Kuulen päivittäin sekä kavereiltani että jäsenistöltämme, miten maatalousbisneksessä menee.

Jumppaa, partiota ja puutarhanhoitoa

Syväniemi on asunut perheensä kanssa Kirkkonummella 20 vuotta. Omakotitalon yhteydessä on kotipuutarha, jota Syväniemi hoitaa, kun ehtii.

– Pihamme reunuksilla on metritolkulla raparperia, minkä lisäksi kasvatan tomaatteja sekä vähän persiljaa ja yrttejä avolavalla. Ja pihassa kasvaa kantarelleja.

Liikuntaa Syväniemi on harrastanut aktiivisesti viimeiset kymmenen vuotta. Työnarkomaanina ja toisaalta mukavuudenhaluisena ihmisenä hän myöntää tarvitsevansa vähän potkimista päästäkseen liikkeelle.

– Käyn lähinnä jumpassa ja punttisalilla. Minulla on välillä ollut kirittämässä personal trainer ja välillä akkaryhmä, jossa on hauska olla.

Syväniemen pitkäaikaisin ja rakkain harrastus on partio, jonka parissa hän on puuhannut jo 40 vuotta. Myös Syväniemen kaikki kolme lasta, joista vanhin on 22-vuotias ja nuorin 12-vuotias, ovat partiossa.

– Olen toiminut partiossa pienestä pitäen. Perustin kymmenen vuotta sitten partiolippukunnan Kirkkonummen Kantvikiin. Olen tänä vuonna lippukunnan johtaja ja samalla yhdistyksen puheenjohtaja.

Lisäksi Syväniemi toimii luottamustehtävässä Juustopöytä ry:n puheenjohtajana. Seura on naisille tarkoitettu.

– Juustoseura on hyvä naisverkosto. Meillä on monta jäsentilaisuutta vuodessa ja hallitus kokoontuu kymmenisen kertaa vuodessa.

Tällä haavaa Syväniemi tuntee olevansa urallaan taitekohdassa ja miettii, mitä seuraavaksi aikoo tehdä. Yksi asia, joka häntä kovasti kiinnostaa, on jatko-opiskelu.

– Kun täysin viisikymmentä, huomasin, että oman tahtotilan ilmaiseminen on helpompaa. Nyt uskallan jo valita, mitä haluan, enkä enää tee kaikkea. Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.