Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Makaan riippumatossa kesän viimeisinä hetkinä ja katselen, kun aurinko siivilöityy tammen lehvien läpi ja saa ne näyttämään syvän rauhoittavan vihreältä. Oravat juoksevat lehvistössä yläpuolellani. Perhoset ja pikkuötökät liitelevät tyytyväisinä ja levollisina kuin minä tahansa kesäpäivänä ja keskittyvät ravinnon hankkimiseen tai vaan lepäilevät kukan nupulla tai oksistossa. Koirani makaa maassa vieressäni ilmeisen tyytyväisenä siitä, että minäkin vain makaan ja kuuntelen tuulen suhinaa enemmän kuin omia ajatuksiani.

Vietin lomani viimeisiä päiviä tekemättä yhtään mitään ylimääräistä. Riippumatto veti puoleensa kuin magneetti ja muistutti minulle, miten tärkeää ajattelun ja tekemisen lopettaminen välillä on. Luin tarpeeksi kevyttä kirjaa, jonka juoni oli mukaansatempaava, mutta ei vaatinut sen suurempaa ajattelua. Välillä otin nokoset ja sitten taas jatkoin kirjan lukemista tai vaan luonnon ihmettelyä. Kirja vaan oli pakko saada loppuun kertalukemalla ja kaikki muut asiat ja rutiinit saivat odottaa.

Välillä pääni on täynnä kaikenlaista hälinää ja levottomuutta, kuten niin monella muullakin. Menneet tapahtumat, tulevat suunnitelmat, tekemättömät asiat sekä muut asiat pyörivät päässä ja saavat aikaan kehollisen kierrostilan. Joskus käy niin, että päässä pyörivästä tekemättömien asioiden mylläkästä ei saa tehtyä yhtäkään, koska ne ovat yhtenä möykkynä ja samalla ahdistaa. Sellainen tilanne syntyy todella helposti, eikä siitä ole oikeastaan mitään hyötyä. Varsinkin, kun loma lähestyy loppuaan, kaikenlaiset suunnitelmat alkavat jo pyöriä päässä ja loppuloma ei enää tunnu lomalta.

Asiat yleensä järjestyvät helpolla itsekseen ja omalla ajallaan, kun vähän hellittää, eikä koko ajan pyöritä ajatuksia edestakaisin. Jos pystyy välillä aidosti vain olemaan kuin huomisesta huoleton luontokappale, voivat monet niin luovat kuin muutkin asiat järjestyä päässä ihan itsekseen. Ajatukset menevät ikään kuin automaatiolla omiin lokeroihinsa ja seurauksena voi olla oivallus, jos toinenkin. Ja se energia, joka vapautuu pään ja kehon tyhjentävästä latauksesta, voidaan valjastaa johonkin hyödylliseen.

Ihmisen elämä on kuitenkin vähän erilainen ja monimutkaisemmaksi kehittynyt kuin muitten elollisten olentojen – tai olemme sen ainakin sellaiseksi kehittäneet. Omaa hyvinvointiamme ajatellen olisi parasta toimia siten, että välillä lataamme itsemme kunnolla ja sitten taas teemme asioita nautinnolla. Lepo, tyhjennys ja lataus vapauttavat valtavan määrän pakkautunutta energiaa.

Itse suuntasin vapautuneen energian ilolla ja innolla varaston ja kaappien siivoukseen ja kaiken turhan pois laittamiseen kirpputorille, kaatopaikalle, keräykseen, kiertoon… Laiton samalla muutkin asiat järjestykseen syksyn haasteita varten. Olen varma, että ilman tuota kahden päivän löhöilyä en olisi saanut niitä aikaiseksi vaan olisin siirtänyt ne seuraavaan vuoteen. Ja pakolliset asiat olisin tehnyt huokaillen ja väkisin.

Jos alat tuntea päässäsi kaaoksen oireita, pysähdy ja käytä hetki itsesi lataamiseen. Uppoudu hyvään kirjaan, luonnon seuraamiseen tai johonkin, mikä ei vaadi ajattelemista ja lepää niin kauan, että todella haluat ryhtyä taas toimeen. On lähes takuuvarmaa, että sen jälkeen moni päässä pyörinyt asia on itsekseen loksahtanut paikoilleen ja sinulla on energiaa käydä käsiksi tekemättömiin töihin.

Kirjoittaja Reija Skurnik on vyöhyketerapeutti ja diplomihomeopaatti. Lisätietoja www.skurnik.fi