Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tuija Metsäaho on aikaansaava ja monitaitoinen nainen, jolla on usein monta rautaa tulessa. Leimallista Metsäahon uralle ovat olleet sihteerintyö ja suomen kieli, jotka ovat kietoutuneet luontevasti toisiinsa ja johdattaneet moniin mielenkiintoisiin tehtäviin.

Filosofian maisteri Tuija Metsäaho rakastaa suomen kieltä. Akateemiset opinnot eivät kuitenkaan olleet Metsäahon mielessä vielä 1990-luvun alussa, kun Metsäaho oli nuori äiti ja halusi kouluttautua nopeasti ammattiin.

– Menin silloiseen Helsingin sihteeriopistoon, joka oli kolmivuotinen, arvostettu koulu, sillä halusin saada hyvät kaupalliset perustaidot ja oppia kieliä ja kirjoittamista. Valmistuin opistosta vuonna 1992 ja tein sen jälkeen erilaisia sihteerintöitä, Metsäaho kertoo.

Pari vuotta myöhemmin Metsäaho täydensi tutkintoaan Kouvolassa ja suoritti puoli vuotta kestäneen Markkinointisihteerin jatkolinjan, kunnes vuonna 1994 palasi tyttärensä kanssa Helsinkiin.

– Työskentelin sen jälkeen arkkitehtitoimistossa, josta jäin äitiyslomalle vuoden 1996 lopussa. Olin äitiyslomalla reilu pari vuotta, sillä sain kaksi poikaa peräjälkeen. Äitiyslomalla ollessani suoritin vielä ulkomaankaupan jatkolinjan Malmin kauppaoppilaitoksessa. Suorittajaluonne kun olen, muistan olleeni huolissani siitä, että jään jälkeen, jos olen niin pitkään poissa työelämästä, Metsäaho naurahtaa.

Äitiyslomalta palattuaan Metsäaho sai osastosihteerin paikan Unileveriltä vuonna 1999. Päivät olivat kiireisiä, sillä työssäkäyminen yhdistettynä kolmilapsisen perheen arjen pyörittämiseen vei kaiken ajan.

– Se oli aikamoista härdelliä ja jatkuvaa taistelua kellon kanssa, sillä lapset piti joka päivä viedä päiväkotiin ja hakea sieltä. Minulla oli kokopäivätyö ja samoin miehelläni. Olimme töissä Kampissa ja asuimme Herttoniemenrannassa.

Parin vuoden kuluessa Metsäaho alkoi turhautua työhönsä, jossa ei päässyt käyttämään kaikkia taitojaan. Miettiessään mitä oikein tekisi, Metsäaho meni työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin juttusille.

– Kun psykologi oli lukenut paperini, hän kysyi minulta, miksi en menisi yliopistoon opiskelemaan, sillä ylioppilastodistukseni oli niin hyvä. En ollut edes ajatellut moista, sillä kotona en ollut saanut tukea akateemisiin opintoihin. Ja olin jo tyytyväinen siihen, että minulla oli yksi tutkinto. Psykologi sai minut kuitenkin ajattelemaan asiaa ja tuuppasi oikeaan suuntaan, Metsäaho kertoo.

Akateemiset opinnot kutsuvat

Opintoasiaa miettiessään Metsäaho tajusi, että halusi opiskella suomen kieltä. Hän kävi ostamassa pääsykoekirjat ja päätti alkaa lukea kokeisiin.

– Sitä ennen kävin puolisoni kanssa neuvottelut, voinko pyrkiä ylipäätään, sillä meillä oli asuntolainaa ja pienet lapset. Mieheni oli kuitenkin ymmärtäväinen ja näytti vihreää valoa. Aloin lukea suurella innolla. Luin kaikki illat ja viikonloput ja pidin vielä yhden viikon lukuloman töistä. Olin niin motivoitunut, että lukeminen ei edes väsyttänyt minua.

Kesäkuussa Metsäaho osallistui pääsykokeisiin ja heinäkuun lopulla hän sai tietää päässeensä sisään yliopistoon. Metsäaho otti opintovapaata töistä ja haki aikuisopintorahaa.

– Nautin kovasti opiskelusta. Yliopiston ilmapiiri oli rohkaiseva ja ansioituneet opettajat kohtelivat meitä kuin vertaisiaan. Opiskelun lisäksi tein myös välillä pätkätöitä, mutta etenin opinnoissani tasaisen varmasti. Suoritin maisterintutkinnon neljässä vuodessa. Valmistuin syksyllä 2005 ja olin hyvin ylpeä saavutuksestani.

Jo opiskeluaikanaan Metsäaho oli kirjoittanut Sihteeri & Assistentti -lehteen ja luonut sinne hyvät suhteet. Lehden silloinen päätoimittaja otti Metsäahon luottoihmisekseen ja alkoi kouluttaa häntä omalle paikalleen.

– Aloitin lehden toimituspäällikkönä vuonna 2005 ja kun päätoimittaja lähti eläkkeelle, siirryin hänen paikalleen. Työ oli ihanaa. Sain tehdä lehteä alusta loppuun asti ja suunnitella sen konseptin.

Työn määrä kasvoi kuitenkin pikkuhiljaa yhä suuremmaksi ja kävi lopulta liian raskaaksi. Metsäaho veti omat johtopäätöksensä, perusti toiminimen vuonna 2008 ja jäi freelanceriksi.

Monta rautaa tulessa

Seuraavana vuonna Metsäaho pääsi Markkinointi-instituuttiin opettajaksi ja teki Metropoliassa viestinnänopettajan sijaisuuden. Lisäksi hän ryhtyi Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liiton Dino-lehden toimitussihteeriksi.

– Sitten yksityiselämässä tuli raskas vaihe. Tarvitsin lisätuloja ja menin vuonna 2013 vuodeksi Friskis & Svettis -yhdistykseen osa-aikaiseksi seurakoordinaattoriksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten vapaaehtoisvoimin pidetään liikuntaseura vireänä. Olin yhdistyksen ainoa palkattu henkilö.

Sitten Metsäahon silmiin osui ilmoitus, jossa Lääkäriliitto etsi viestintäassistenttia. Se oli kokopäiväinen työ ja niin houkutteleva, että Metsäaho haki sitä ja sai paikan.

– Siinä vaiheessa minulla oli kolme työpaikkaa: viestintäassistentin kokoaikainen työ, Dino-lehden toimitussihteerin työ ja Markkinointi-instituutin opetuspaikka. En olisi halunnut luopua mistään, mutta lopulta jaksamisen rajat tulivat vastaan ja minun oli luovuttava Dinosta ja Markkinointi-instituutista.

Lääkäriliitosta Metsäaho siirtyi vuonna 2017 Farmasialiittoon viestintäpäälliköksi. Aluksi Metsäahon tarkoitus oli tehdä vain muutama päivä viikossa, mutta työt veivät mennessään ja kohta hän työskenteli liitossa täysipäiväisesti.

– Työ oli todella mielenkiintoista ja uudistimme graafikon kanssa liiton visuaalista ilmettä, teimme muun muassa Työelämän selviytymisoppaan ja avasimme liitolle Instagram-tilin.

Metsäaho oli jo aiemmin vuonna 2016 siirtynyt kevytyrittäjäksi. Vuonna 2019 hän jätti Farmasialiiton ja alkoi tehdä omia verkkokoulutuksia ja seuraavana vuonna hän perusti oman Elämänpuu-blogin, joka käsittelee kieltä kansantajuisesti.

– Syksyllä 2020 hain Terveystoimittajat ry:n sihteeriksi ja sain paikan. Työskentelen etänä kotoa käsin. Hoidan muun muassa laskunmaksut ja jäsenrekisterin, teen viestintää ja järjestän tapahtumia. Siellä on kiva porukka ja se on tärkeä yhteisö minulle.

Elämä tasapainossa

Viime vuonna Metsäaho aloitti yhteistyön Rastor-instituutin kanssa ja kouluttaa siellä merkonomien työelämän kirjoitustaitoja, joka on opiskelijoille pakollinen verkkokurssi.

– Tykkään opettaa merkonomiopiskelijoita. Kouluttajana opin aina itsekin paljon, koska nuoret opiskelijat ottavat esille tuoreita asioita. Kaikki mielipiteet kielestä ovat tärkeitä. On hienoa keskustella opiskelijoiden kanssa kielestä ja vaihtaa mielipiteitä.

Metsäaho on tätä nykyä tyytyväinen tilanteeseensa, jossa saa käyttää osaamistaan laajasti ja monipuolisesti.

– Rastorin lisäksi toimin yhä Terveystoimittajien sihteerinä, kirjoitan Elämänpuu-blogia ja ylläpidän sen facebook- ja instagram-tilejä. Lisäksi teen verkkokursseja ja kirjoitan taas tauon jälkeen Kollega.fi-verkkolehteen, jonka alkuperäisiä kolumnisteja olen.

Työssään Metsäaho nauttii eniten siitä, että se on itsenäistä ja hän saa itse päättää omista aikatauluistaan.

– Minulla on muutenkin ihana elämänvaihe, kun lapset ovat isoja ja minulla on aikaa. Lisäksi taloudellinen tilanteeni on helpottunut.

Työssään Metsäaho ei ole pyrkinyt tavoittelemaan korkealle, mutta pitää tärkeänä sitä, että saa tehdä mielekästä työtä.

– Minulle riittää, että saan tehdä arvojani vastaavaa työtä. En kaihda rutiinihommiakaan, sillä niitä kuuluu kaikkiin töihin. Olen myös opetellut irti täydellisyydentavoittelusta. Minulle on tärkeämpää, että saan työt valmiiksi kuin että ne on viimeisen päälle tehty. Se ei tarkoita, että olisin huolimaton, vaan olen opetellut kestämään virheitä.

Hyvinvointia ja vapaaehtoistyötä

Omasta hyvinvoinnistaan Metsäaho pitää tarkkaa huolta. Ikä on tuonut elämään seesteisyyttä ja tasapainoa, ja kokemuksen myötä hän on oppinut tuntemaan omat rajansa.

– Hyvinvoinnin eteen voi tehdä paljon, sillä monet asiat ovat valintoja. Pyrin syömään terveellisesti, kävelen ja juoksen sekä käyn ulkokuntosalilla. Keväisin käyn ystäväni kanssa juoksemassa Naisten kympin. Lisäksi tykkään tehdä kotitöitä ja luen paljon.

Huumori on Metsäaholle iso voimavara ja hän kertoo nauravansa paljon myös itselleni. Lisäksi Metsäahon kolme lasta antavat myös äidilleen palautetta, jos hän tekee jotain hassua.

– Lapset ovat olleet minulle aina tärkeämpiä kuin työ ja he ovat auttaneet rajanvedossa. Nyt kun lapset ovat aikuisia nautin siitä, että saan keskustella heidän kanssaan ammatillisistakin asioista. On hienoa, että lapsilla on asiat hyvin ja he pärjäävät elämässä.

Vapaa-aikanaan Metsäaho tekee myös vapaaehtoistyötä. Hän päivystää Mieli ry:n nuorille tarkoitetussa Sekaisin-chatissa kolmen viikon välein.

– Aloitin sen neljä vuotta sitten, kun omat pojat lähtivät kotoa ja minulla oli enemmän aikaa. Koen, että se on merkityksellistä työtä, jossa voin olla hyödyksi ja samalla saan tuntumaa siihen, millaista nuorten elämä on. Vaikka en voi ketään parantaa, voin antaa aikaani, että toinen tulee kuulluksi.

Työelämää Metsäaholla on vielä vuosia edessä. Metsäaho nauttii etenkin kouluttajan tehtävistä ja pitää itsensä jatkuvasti ajan tasalla erilaisilla koulutuksilla.

– Nykyinen työni on palkitsevaa. Minusta ei ole tarkoituksenmukaista koko ajan pyrkiä johonkin uuteen, ylemmäs tai esille. Sen sijaan minua kutkuttaisi ajatus oppikirjan, e-kirjan, romaanin tai novellin kirjoittamisesta. Se on vasta ajatuksen tasolla, mutta se ei onneksi kysy ikää.

Koska perhe on tärkeä Metsäaholle, hänen toinen haaveensa liittyy seuraavaan sukupolveen ja lapsenlapsiin.

– Nyt kun omat ruuhkavuodet ovat kaukana takanapäin ja minulla on aikaa, toivoisin, että saisin lapsenlapsia. Niitä olisi ihana päästä hoitamaan.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.