Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Viestinnän tekeminen ja uusien asioiden käynnistäminen ovat aina kiehtoneet Seija Kurunmäkeä. Pitkän uran elintarviketeollisuudessa tehnyt Kurunmäki vaihtoikin 2000-luvun alussa viestintäalalle, josta tie vei oman yrityksen kautta ELO-säätiön toimitusjohtajaksi.

Alun perin Seija Kurunmäestä piti tulla diplomi-insinööri. Ahkerana pitkän matematiikan lukijana hän pääsi suoraan Tampereen teknillisen korkeakoulun sähköostolle, jossa opiskeli entisten koulukavereittensa kanssa. Hyvin nopeasti Kurunmäki kuitenkin huomasi, ettei teknillinen korkeakoulu ollut hänen juttunsa.

– Ehdin opiskella korkeakoulussa vuoden verran, kunnes rupesin tosissani miettimään, mitä oikeastaan haluaisin lukea. Löysin lopulta elintarvikekemian ja -teknologian, jossa saatoin hyödyntää teknistä näkökulmaa, Kurunmäki kertoo.

Kurunmäki muutti Tampereelta Helsinkiin puolisonsa kanssa ja pääsi opiskelemaan Viikkiin maatalous- ja metsätieteelliseen tiedekuntaan.

– Päätin ottaa menetetyn vuoden takaisin ja lukea vauhdilla, sillä opiskelu oli teknilliseen korkeakouluun verrattuna helppoa. Minua kiinnostivat etenkin viestintään ja elintarvike-ekonomiaan liittyvät kurssit ja tunsin, että olin lähestymässä omaa alaani.

Kurunmäki viihtyi Viikissä, jossa vallitsi vahva yhteisöllisyys. Myös alan valinta osoittautui hyödylliseksi, sillä elintarviketeollisuus ja kauppa olivat kiinnostuneita alan opiskelijoista.

– Valmistuin maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 1980. Työskentelin hetken aikaa tutkimusassistenttina Helsingin yliopistolla ja tuotekehittäjänä Polarvihanneksella, kunnes sain vuonna 1981 ensimmäisen kunnon työpaikan K-instituutin kouluttajana.

Leipäkouluttajasta kehitysjohtajaksi

K-instituutissa Kurunmäki pääsi kenttätyöhön ja kiersi leipä- ja asiakaspalvelukouluttajana ympäri Suomea. Tutustuessaan kauppiaisiin ja kaupan väkeen hän pääsi alaan sisään.

– Kouluttajana sain olla mukana rakentamassa ruokamestari-koulutuksen, mikä oli kiinnostavaa uuden luomista.

Vuonna 1985 Kurunmäki vaihtoi firmaa ja meni Vaasanmyllyyn, johon oltiin perustamassa uutta yksikköä.

– Aloitin leipomopalvelun päällikkönä. Loin palvelukonseptin leipureille ja pidin leipäkoulua. Etenin suurkuluttajapuolen markkinointipäälliköksi, kun myllytoiminta talossa muuttui.

Kurunmäki oli muun muassa kehittämässä Vaasan ruispaloja ja rakensi Vaasan tuotesarjan brändiä. Hän työskenteli antaumuksella ja sai jatkuvasti lisää vastuuta.

– Vuonna 1993 sain ensimmäisen johtaja-nimityksen. Toimin kehitysjohtajana ja työskentelin markkinoinnin, tuotekehityksen ja viestinnän parissa.

Kiinnostavat tehtävät seurasivat toisiaan ja Kurunmäen ura jatkoi tasaista nousuaan. Käännekohdaksi muodostui vuosituhannen vaihde, jolloin Kurunmäki erosi miehestään.

– Avioero otti koville ja jäin yksin kolmen kouluikäisen lapsen kanssa. Tunsin myös olevani ajautumassa ammatillisesti sivuraiteille. Aloin miettiä työpaikan vaihtoa, sillä olin tehnyt kuudentoista vuoden uran Vaasan & Vaasan -yhtiöissä.

Viestinnästä leipäpuu

Vuonna 2001 Kurunmäki siirtyi Viestintätoimisto BNL Euro RSCG:n palvelukseen ja aloitti uuden uran viestintäkonsulttina.

– Pääsin konsulttina tekemään monien isojen organisaatioiden viestintää ja opin paljon uutta talossa työskenteleviltä kollegoiltani. Asiakkaitani olivat muun muassa entinen työnantajani Vaasan & Vaasan, Sydänliitto, Paulig ja McDonalds.

Kurunmäen vastuut kasvoivat, kun hän sai johdettavakseen ravitsemuksen ja hyvinvointisektorin viestintään ja terveysviestinnän strategioihin keskittyneen BNL Life -ryhmän.

– Olin mukana muun muassa isoissa terveyshankkeissa, jotka olivat hyvin kiinnostavia. Myös kriisiviestintä tuli tutuksi. Nautin kovasti työstäni isojen kansainvälisten asiakkaiden kanssa.

Konsulttina työskentely opetti yrittäjyyttä ja vuonna 2005 Kurunmäki päätti toteuttaa oman unelmansa. Hän perusti yrityksen yhdessä kvalitatiivisia tutkimuksia tekevän kollegansa Anne Leppäsen kanssa.

– Perustimme viestintään, tutkimukseen ja koulutukseen erikoistuneen Kuule Osakeyhtiön, jossa minulla oli enemmistö. Pääsimme hyvin alkuun, sillä sain Sitran laajan ERA-ruokaohjelman viestinnän hoitaakseni.

Firma menestyi ja projektit seurasivat toisiaan. Parhaimmillaan yrityksessä työskenteli neljä ihmistä. Vuonna 2012 maailmanlaajuinen taantuma kuitenkin muutti tulevaisuudennäkymiä.

– Isoja projekteja oli entistä vähemmän ja aloin miettiä yrityksen tulevaisuutta. Seuraavan vuoden keväällä ostin kumppanini ulos. Supistin firman toimintaa, loin ympärilleni verkostoa ja ajattelin tehdä joitain aivan muuta.

Verkostot käyttöön

Uusi tilaisuus tarjoutuikin yllättäen. Kurunmäki sai tietää, että hänen firmansa asiakkaalle ELO-säätiölle eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiölle etsittiin johtajaa. Kurunmäki hoksasi, että voisi hakea paikkaa.

– Tunsin ELO-säätiön ja sen taustajoukot hyvin. Tiesin myös, että tehtävä ei ollut helppo. Säätiön toiminta perustuu sponsorirahaan, jonka hankkiminen kuuluu pääasiassa toimitusjohtajalle.

Kurunmäki haki paikkaa ja sai sen. Toimessaan hän aloitti syksyllä 2013 ja alkoi ensitöikseen etsiä säätiölle yhteistyökumppaneita.

– Käytin laajoja verkostojani, jotka olin luonut elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla ja Viikissä.

Taitavana neuvottelijana Kurunmäki onnistui sopimuksien solmimisessa ja kasvatti säätiön budjetin lähes kaksinkertaiseksi. Tätä nykyä säätiössä työskentelee neljä henkilöä, joista osa on määräaikaisia.

– Järjestämme esimerkiksi Bocus d’Or, Vuoden kokki ja Vuoden tarjoilija -kilpailut. Lisäksi meillä on erilaisia kouluruokaan ja villiruokaan liittyviä hankkeita sekä varainkeruugaala syksyllä.

Kurumäen joukkojen massiivisin ponnistus on ollut Suomi 100 -juhlavuoteen liittyvä laaja Syödään yhdessä -ohjelma, jossa on mukana 130 yhteistyökumppania.

– Koko tämä vuosi on täynnä erilaisia tapahtumia, joihin olemme hankkineet toimijoita ja joihin teemme viestintää. Ja rahankeruu on jatkuvaa.

Aamutviittejä ja iltamenoja

Kurunmäki on aamuvirkku ihminen, joka herää jo viiden aikaan. Ensitöikseen hän katsoo alan uutiset kännykästään ja tekee ruoka-alaan liittyvät aamutviittaukset.

– Sen jälkeen luen Hesarin ja siirryn omaan työhuoneeseeni kirjoittamaan sähköposteja. Jos minulla on palaveri, lähden liikkeelle yleensä ennen aamuruuhkaa.

Jos pakollisia menoja ei ole, Kurunmäki jää kotitoimistoonsa työskentelemään. Normaalipäivänä Kurunmäki lopettaa työnteon viiden, kuuden maissa, mutta välillä asiakastilaisuudet vievät koko illan.

– Yhtenäkin päivänä aloitin työt aamuviideltä ja tulin kotiin yhteistyökumppanimme asiakastilaisuudesta vasta kello kaksitoista yöllä.

Työssään Kurunmäki nauttii etenkin ihmisten kohtaamisesta sekä neuvotteluista, joissa onnistuu solmimaan uusia kumppanuussopimuksia säätiölle.

– Lisäksi motivoidun siitä, että saan muut innostumaan visiostani ja pääsemme yhdessä toteuttaman sitä. Meillä on loistava työporukka, joka antaa minulle energiaa.

Innostavasta työstään huolimatta Kurunmäki kokee olevansa käännekohdassa. Hän haluaisi vielä tehdä jotain uutta, joka liittyisi luontoon ja villiin ruokaan. Myös ruoan vastuullisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät teemat kiinnostavat häntä.

– Olen sitoutunut työskentelemään säätiössä vielä vuoden verran. Sen jälkeen kaikki on auki.

Vanhaksi ja viisaaksi

Kuntoaan Kurunmäki hoitaa lenkkeilemällä muutaman kerran viikossa sekä käymällä silloin tällöin jumpassa. Harrastuksista mieluisimpia ovat puutarhanhoito, kirpputorit ja sisustaminen.

– Puutarhanhoito on minulle henki ja elämä. Tykkään myllätä maata. Kirpputoriharrastukseni motiivi on Barbie-nukkien ja niiden vaatteiden kerääminen.

Moni mukava asia on Kurunmäen mukaan jäänyt vuosien varrella työn jalkoihin. Tulevaisuudessa hän haluaakin käyttää aikaansa enemmän lukemiseen ja kirjoittamiseen.

– Suunnitelmissani on myös käydä entistä useammin katsomassa vanhempiani Pohjanmaalla ja päästä vaeltamaan mökkimaisemissamme Itä-Suomessa.

Kurunmäki asuu nykyisen puolisonsa kanssa kaksistaan omakotitalossa ja Seijan kolme aikuista lasta asuvat jo omillaan. Perhepiirissä on kuitenkin vilskettä, sillä yksi Kurunmäen tyttäristä sai äskettäin tytön ja toinen tytär saa kohta omansa. Lapset tulevat mielellään kylään syömään Seijan leipomaa pullaa.

– Minua kiehtoo tavoite tulla isona vanhaksi ja viisaaksi naiseksi. Nyt kun minulla on kohta kaksi lastenlasta, on mukava keskittyä olemaan viisas mummo, joka nauttii omasta elämästään.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.