AJANKOHTAISTA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT SATU KEMPPAINEN ISTOCK | 13.3.2024 | KOLLEGA.FI
Some vie meitä

Some on nykyään erottamaton osa elämäämme. Tuijotamme ruutua niin bussissa istuessamme, kadulla kulkiessamme, syödessämme, ystävien kanssa ollessamme kuin nukkumaan mennessämme. Some on kehittynyt vuosien varrella yhä houkuttelevammaksi ja algoritmit vievät meitä.

Miten tässä näin kävi? Miksi some vie mennessään? Koukuttuminen someen ei ole tapahtunut hetkessä, vaan pikkuhiljaa. Alun perin some oli varsin erilainen ja paljon sosiaalisempi ja yhteisöllisempi kuin nykyään. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun tykkäysnappula keksittiin ja huomiota ja näkyvyyttä alettiin hakea muiltakin kuin ystäviltä.

– Some on tehnyt meistä käyttäjistä tietynlaisia sen takia, että saamme palkinnoksi huomiota. Tuskin kukaan alun perin teki sometilejä siksi, että halusi kehittää uuden riippuvuuden. Kaikki tapahtui salakavalasti, kun olimme jo somessa ja se alkoi muuttua, ja me muutuimme sen mukana, futuristi, keksijä ja kirjailija Perttu Pölönen sanoo.

Pölönen on perehtynyt somen ja teknologian vaikutuksiin uusimmassa kirjassaan Saisinko huomiosi?, jossa hän haluaa herätellä ihmisiä pohtimaan teknologiaan liittyviä arvoja, käytäntöjä ja asenteita.

– Riippuvuussuhde on hyvin tuottoisaa someyhtiöille, sillä mitä useammin avaamme sovelluksen, sitä enemmän ne tienaavat. Someen on tullut ajan myötä yhä enemmän sellaisia ominaisuuksia ja mekanismeja, joilla meitä pystytään ohjailemaan, ehdollistamaan ja palkitsemaan. Näitä ovat esimerkiksi jatkuva skrollaus, jakaminen ja tykkäysnappula.

Kaikkien näiden tehokeinojen käyttö on kehittänyt somea Pölösen mukaan yhä vetävämmäksi. Ja kun some siirtyi älypuhelimeen teknologian kehityksen edetessä, siitä tuli vastustamatonta.

– Aiemmin some oli tietokoneella, joka oli paikkaan sidottu, mutta nyt kun some on puhelimessa, voimme täyttää jokaisen tylsän hetken sitä tuijottaen. Näin some alkoi viedä aikaa arjestamme. Vasta nyt ollaan herätty huomaamaan, mitä se vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointiimme ja kuinka vaikeaa on kohtuullinen somettaminen.

Pölönen sanoo, ettei ole teknologiavastainen, vaan hän haluaa ihmisten kyseenalaistavan nykyisenkaltaisen teknologian ainoana vaihtoehtona, joka on tullut jäädäkseen täältä ikuisuuteen.

– Teknologia pitäisi suunnitella niin, ettei se tärvele hyvinvointiamme ja kognitiivisia kykyjämme. Ei some itsessään ole paha, mutta sen liikakäyttö luo ongelmat. Olen joskus verrannut somea lannoitteeseen. Lannoitetta ei pidä kieltää, vaan myrkky, joka siinä on. Somea koskee sama, sitä voi käyttää hyvällä omallatunnolla, jos siihen ei uppoa viittä tuntia päivässä.

Algoritmien pauloissa

Keskeistä somessa ovat algoritmit, jotka määrittelevät, mitä näemme ruudulta. Niitä kehitetään koko ajan ja ne muuttuvat jatkuvasti. Algoritmi näyttää meille sentyyppistä materiaalia, mikä saa huomiomme.

– Kiinnitämme paljon enemmän huomiota esimerkiksi vihaan, aggressiivisuuteen, syyllistämiseen, uhriutumiseen tai koviin sanakäänteisiin, kuin tavalliseen, normaaliin ja suopeaan puheeseen. Yhtiöt ovat rakentaneet algoritmeille tietyt toimintaperiaatteet ja me ihmiset olemme opettaneet ja näyttäneet algoritmille, mikä toimii. Se, mitä katsomme, on jossain määrin heijastus siitä, mitä haluamme. Mutta on myös syytä ymmärtää, että algoritmi ei tajua ihmisen toiminnan syitä, Pölönen huomauttaa.

Futuristi, keksijä ja kirjailija Perttu Pölönen on perehtynyt somen ja teknologian vaikutuksiin, ja kirjoittanut aiheesta kirjan.

Esimerkiksi jos ajamme moottoritiellä ja siellä on tapahtunut kolari, käännämme väkisinkin katseemme onnettomuuspaikalle ohittaessamme sen. Jos tekoäly tai algoritmi katsoisi tilannetta, se toteaisi, että koska katsomme kolaria, niin varmasti tykkäämme kolareista, minkä seurauksena algoritmi näyttäisi meille lisää kolareita.

– Vaikka katsomme kolaripaikkaa, se ei kerro siitä, että tykkäisimme kolareiden katsomisesta, vaan että meidän on vaikea olla katsomatta sitä. Kone ei ymmärrä tällaista irrationaalista käyttäytymistä. Algoritmi ei ole tiedostava eikä sillä ole agendaa. Se on vain matemaattinen malli. Samalla tavalla some käyttää hyödyksi hyvin primitiivisiäkin ominaisuuksiamme ja tekee meistä jossain määrin sätkynukkeja.

Koska someyhtiöt määrittelevät algoritmit, emme voi vaikuttaa niihin. Pölönen peräänkuuluttaakin käyttäjille valtaa vaikuttaa algoritmeihin ja siihen, että saisimme valita itsellemme sopivaa sisältöä.

– Haluaisin kertoa facebookille, Youtubelle ja Instagramille, että niissä korostuisi vaikkapa opetuksellinen, viihteellinen tai ystävien sisältö, ja että haluaisin käyttää someen kolmekymmentä minuuttia päivässä. Olisi hienoa, jos me käyttäjät saisimme itse päättää niistä. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa yritysten käyttöehtoihin, vaan joudumme hyväksymään, mitä ne määräävät.

Teknologia muovaa vuorovaikutusta

Aina kun kommunikaatio siirtyy johonkin kanavaan tai välineeseen, teknologia määrittelee, miten viestintä siinä toteutuu. Tämä muovaa vuorovaikutustamme.

– Esimerkiksi aiemmin, kun tykkäys-nappulaa ei vielä ollut, käyttäjät tekivät päivityksiä, joihin toiset kommentoivat. Kun joku kertoi jostain ikävästä tapahtumastaan, monet ottivat yhteyttä tai vähintäänkin kommentoivat. Tykkäysnappulan tultua yhä useampi kuitenkin kuittasi välittämisen pelkästään tykkäämällä. Tykkäysnappula vei meiltä pois tarpeen kommunikoida toisten kanssa.

Vaikka teknologisten laitteiden piti yhdistää meidät, ne ovat jopa vähentäneet aitoa sosiaalisuutta. Pölösen mukaan monet sosiaalisista medioista ovatkin pelkkiä medioita, jotka ovat lähempänä passiivista television katselua kuin aktiivista vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.

– Laskemme omia standardejamme sille tasolle, mitä teknologia pystyy tarjoamaan. Elämästä tulee vain varjo siitä, mitä se voisi olla, jos ajattelemme, että läheisyys on sitä, että chattaa tai ottaa videopuhelin toisen kanssa.  Tässä on käynyt niin, että kaukana olevat ihmiset teknologia yhdistää, mutta lähellä olevat se erottaa.

Teknologia ja some vievät myös luvattoman paljon aikaamme. On tutkittu, että kun ihmiseltä viedään vihjeet ajankulusta, emme huomaa kuinka paljon aikaa käytämme. Esimerkiksi Ikea hyödyntää tätä sillä, ettei rakennuksessa ole ikkunoita, jolloin ajantaju katoaa ja ihminen unohtuu kauppaan tuntikausiksi.

– Sama pätee someen. Aiemmin somessa oli sivunumerot, mutta ne otettiin pois. Nykyään skrollaamme saumattomasti päivityksestä toiseen, emmekä joudu tekemään päätöstä, siirrymmekö vaikkapa seitsemännelle sivulle. Se auttoi huomaamaan missä mennään. Nyt kun skrollaaminen on loputonta, on ylikulutuskin helpompaa.

Skrollaaminen ja tykkäyksien seuraaminen ovat esimerkkejä muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme. Pölönen peräänkuuluttaakin vastuuta näiden muutosten seurauksista.

– Toivoisin, että kun tällaisia muutoksia tehdään, konsultoitaisiin ensin sosiologien, psykologien, lingvistien, yhteiskuntatieteilijöiden ja pedagogien kanssa, ettei päätös olisi vain muutaman insinöörin tekemä.

Someriippuvuus on laajempi ongelma

Jokainen voi vaikuttaa someriippuvuuteensa, mutta varsin rajallisesti. Voimme luoda aikarajat puhelimeen eri sovelluksille ja muuttaa erinäisiä asetuksia, mutta kaikki nämä ovat pelkkiä laastariratkaisuja.

– Someriippuvuuden vähentämisen ei pitäisi jäädä yksilön aktiivisuuden ja tahdonvoiman varaan, sillä asia koskettaa niin monia ja kyseessä on systeeminen ongelma. On paljon kikkoja, joita jokaisen kannattaa hyödyntää, mutta ennen kaikkea tulisi pohtia, mihin käytämme teknologiaa ja miten pidämme huolta, että sen käyttö palvelee arvojamme ja tarpeitamme. Voimme yksilönä tehdä paljon, mutta se ei ratkaise ongelmaa.

Someen liittyvissä keskusteluissa näkyy usein julma optimismi. Puhutaan optimistisesti, että jokainen voi koska tahansa poistaa sovellukset puhelimesta ja lopettaa somen käytön, eli ratkaista itse tilanteen.

– On julmaa ajatella, että tämä vapauttaisi suunnittelijat ja yritykset kaikesta vastuusta ja velvoittaa miljardeja ihmisiä opettelemaan ja käymään läpi uusi rutiineja, kun voitaisiin yksinkertaisesti muuttaa suunnittelua ja saada muutos joka ikiseen puhelimeen yhdessä yössä.

Pölönen haluaa haastaa ihmiset miettimään muun muassa sitä, miten teknologia vaikuttaa käyttäytymiseemme, millaisiksi se meidät tekee, ovatko teknologian muutokset sellaisia, kuin haluamme tai muuttaako teknologia alkuperäisiä tavoitteitamme.

– Ihmisten kannattaisi pohtia, millainen suhde heillä on teknologiaan ja sitä kautta kirkastaa itselleen, mikä on tarkoituksenmukaista. Jos emme pohdi näitä asioita, olemme alttiimpia vaikutuksille ja joku voi ajatella meidän puolestamme. Silloin emme huomaakaan, kun some imaisee meidät.

Somessa on Pölösen mukaan paljon hyvää ja hauskaa, ja jos ihminen päättää, että haluaa sitä elämäänsä, ei siinä ole mitään pahaa. Tärkeintä on olla tietoinen siitä, mitä tekee.

– Silloin teemme sellaisia valintoja, jotka heijastavat omaa arvomaailmaamme, emmekä sellaisia valintoja, joita teknologia ohjaa meitä tekemään ja joita emme edes tunnista tai huomaa. Jokaisen hipaisun taakse kätkeytyy paljon valintoja, joita teemme huomaamattamme, kun se on niin helppoa.

Pohdittavaa teknologiasta

Vastaamalla seuraaviin kysymyksiin voit kirkastaa ajatteluasi ja arvojasi teknologian käytöstä. Mieti ensin, minkä teknologian näkökulmasta haluat tarkastella kysymyksiä. Kyse voi olla esimerkiksi älypuhelimesta, somesta tai tekoälystä. Käy sitten kysymykset läpi ajatuksella.

  1. Millaiseksi tämän teknologian käyttö tekee minut?
  2. Muuttaako tämän teknologian käyttö sitä, miten suhtaudun muihin ihmisiin ja miten olen vuorovaikutuksessa heidän kanssaan?
  3. Mitä tapoja tämän teknologian käyttö juurruttaa minuun?
  4. Teenkö tietoisia vai tiedostamattomia päätöksiä, kun käytän tätä teknologiaa?
  5. Ohjaako tämän teknologian käyttö minua ajattelemaan enemmän vai vähemmän?
  6. Mitä arvoja tämän teknologian käyttö palvelee?
  7. Mitä olettamuksia maailmasta tämän teknologian käyttö hiljaa kannattaa?
  8. Voinko kuvitella eläväni ilman tätä teknologiaa? Onko minulla vaihtoehtoja?
  9. Voiko tämän teknologian käyttö vaarantaa yksityisyyteni tai turvallisuuteni?
  10. Onko olemassa asioita, jotka hylkään kokonaan tämän teknologian vuoksi?
  11. Kuka on vastuussa tämän teknologian ylläpidosta ja kehittämisestä? Millä työ rahoitetaan?
  12. Miten tämä teknologia muokkaa käsitystäni hyvästä elämästä ja onnellisuudesta?

Lähde: Perttu Pölönen, Saisinko huomiosi?, Otava 2024

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.

  1. Kari kommentoi 14.3.2024 klo 18.40
    Pelkästään someuutiset koukuttavat aikuiset seuraamaan "uutisia", joita tulla tupsahtaa lukijaa kiinnostavista aiheista, ja mikä kavalinta sekaan syötetään vastenmielisiä tunteita herättäviä juttuja. Kohta on tosiaan siirrytty pelkästään vastenmielisiin uutisiin ja sitten on uutisvideot sama skaala kivoista vastenmielisiin. Jos ajatellaan lapsuus ja nuoruusaikaa, missä kaikki osaaminen muovautuu pitkälti mallioppimisen kautta. Jos "ruutuaikaa" on paljon sekä vanhemmilla että lapsilla, vuorovaikutuksen kautta jää vähän aikaa asioiden opetteluun, ja jos sekin on kiireessä ja pakolla teettämistä, ei ole ihme, että lapsista ei tule koulukypsiä edes ylemmillä luokilla ja kasvatusta ollaan sysäämässä kouluun. Kyllä elämän perusasiat opetetaan ja opitaan kotona, ei koulun tukihenkilöiden avulla.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)