WORK GOES HAPPY

Mainos
TEKSTI JA KUVA JYRI KANSIKAS | 10.1.2024 | KOLLEGA.FI
Itseaiheutettu aivovuoto

Äskettäin kuulin uutisista valtavasta ja akuutista huolesta, aivovuodosta. Ihmettelin asiaa, sillä aivovuoto on ollut tosiasia jo vuosikymmeniä. Kukaan ei vaan ole huomannut sitä aiemmin.

Jyri Kansikas on Work goes happy Oy:n toimitusjohtaja.

Uutisen suurin älyttömyys oli kuitenkin se, että täällä olisi kysyntää ja tarjontaa kansainväistä kokemusta hankkineille suomalaisille paluumuuttajille. Näin ei todellisuudessa ole. Fakta on se, että työmarkkinamme eivät ole avoimia, ellei ole kosketuspintaa suomalaiseen työelämään. Poikkeuksena tästä on it-ala ja muutama muu ala, jossa pelkkä osaaminen on ytimessä. Sekä ne rekrytoinnit, jotka tehdään täsmätarpeeseen. Ajatuksena vain ja ainoastaan oman organisaation palapelin puuttuva osa ja päättäjänä toimii ylin johto.

Tästä tuumaakin alemmilla tasoilla, sisäsiittoisesti rakennettu osaajien työmarkkina kokee näiden osaajien saapumisen uhkana. Sinänsä mielenkiintoinen pointti asiassa on se, että ulkomailla osaamisensa ja kokemuksen hankkinut kansainvälinen osaaja, esimerkiksi britti, ajaa heittämällä ohi suomalaisen osaajan, vaikka hänellä ei olisi ollut mitään aiempaa kosketuspintaa suomalaiseen työelämään. Miksi? Koska hän ei uhkaa vallassa olevia rakenteita, eikä häntä nähdä potentiaalisena oman työtontin uhkaajana.

Lähes aina unohdetaan myös pitovoima, joka ei voi rakentua vain osaajan omien ankkureiden varaan, sillä muuten painovoima alkaa puskea heitä vääjäämättä kohti ulkorajoja.

Näin paluumuuttajana olen jakanut tämän saman ällistyksen lukuisten muiden kohtalotoverieni kanssa. Valtaosa heistä, kuten minäkin, on täällä muista syistä, kuin työmarkkinoiden veto/pitovoiman takia. Ja en nyt tässä esiinny minkään sortin osaajana. Virallinen CV:ni on yhden lauseen pituinen. Kansainvälinen kokemusasiatuntija. Karsin CV:stäni pois kaikki kokemukset ja tittelit jo 2010-luvulla. Niitä oli turha esitellä täällä, koska niiden arvo oli nolla.

Vain murto-osa paluumuuttajista jää tänne

Maahamme on jäänyt vain murto-osa palaajista, vaikka monella on juuret täällä ja syy paluuseen on ollut myös yksinkertaisesti koti-ikävä ja halu vaihtaa maisemaa. Olen tässäkin kokemusasiantuntija, sillä olen tutustunut lukuisiin tällaisiin henkilöihin ja minulla on omakohtaista kokemusta asiasta.

Monet ovat siis palanneet takaisin omakohtaisen “kokeilujakson” päätyttyä. Jakson pituus linkittyy vain omaan kokemukseeni ja sen määrittää jokainen kansainvälisesti kokenut itse omista lähtökohdistaan.

Rahalla on asiassa marginaalinen vaikutus, koska globaaleilla markkinoilla meillä ei ole mitään saumaa kilpailla sen suhteen. Onneksi sentään edelläkävijät Suomessa – valtaosin it-alalta – ymmärsivät kansainvälisen yskän jo vuosikymmeniä sitten. Raha ei ole enää ykkösjuttu, kun kilpaillaan osaajien kermasta.

Kuten aina, tuon asioita esille omasta näkövinkkelistäni. Kukaan ei kuitenkaan pysty kumoamaan sitä faktaa, että Suomi siirtyi vuonna 2023 OECD-maiden muutospikajunan viimeiseen vaunuun. Brittimedia toi esille tämän taloudellisen epäonnistumisen ironisille tavalla: Suomi juhlii sijoitusta ottamalla ”kalsarikännit”. Kreikka sen sijaan oli tuossa tilastossa maailman paras ja lehti kehottikin kaikkia nostamaan ouzo-maljat ja skoolaamaan “jamas”-huudoin. Suomalainen versio sanasta kippis on siis nyt kansainvälisesti yhdistetty talouskasvuun ja kalsarikänneihin.

Kreikka on onnistunut kääntämään velkalaivansa ja tehnyt siitä rakenteellisen muutoksen luotsin. Olisiko meidänkin aika katsoa vähän kauemmas? Kituminen ja kurjistuminen on kivuliaampaa, kuin resetointi, jonka jälkeen voisimme taas toivon kipinä silmissämme katsoa nenäämme pidemmälle ja sanoa jälleen ylpeinä kippis.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Hyvän kierre syntyy pienistä teoista, Tarvitsemme keskittymisen ja levon välistä tasapainoa, Miten lisätä myöntäintoa, myötätuntoa ja armollisuutta elämään, Päät pois poteroista ja Miksi hyvistä johtajista puhutaan niin vähän?.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.

  1. Jaana kommentoi 11.1.2024 klo 10.29
    Kiitos tästä kolumnista, kerrankin joku nostaa esille sisäänpäin lämpiävän suomalaisen työelämän. Kuten kirjoittaja toteaa, tämä ei ole uusi ilmiö. Puhutaan ja arvoihin kirjataan diversiteetti ja inklusiivisuus, mutta monesti ne jäävät tosipaikan tullen vain sanoiksi: "Suomi on klubi". Asenteen lisäksi yksi syy sisäsiittoisuuteen on monesti se, että yritys vaatii edelleen sujuvaa suomen kielen taitoa, vaikka työtehtävissä pärjäisi muullakin kielellä tai puutteellisella kielitaidolla.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)